JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

"Mikä maa­pal­lo on?"

14.6.2015 6.34

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150614063400

Ot­si­kon ky­sy­myk­sen esit­ti 5-vuo­ti­as poi­ka­ni vas­ti­kään. En osan­nut vas­ta­ta tyh­jen­tä­väs­ti.

Ih­mi­sen maa­il­man­ku­va al­kaa muo­dos­tua lap­se­na. Myö­hem­min se täy­den­tyy. Olen ih­me­tel­lyt, kuin­ka vii­sai­ta aja­tuk­sia jo ai­van pie­ni lap­si saat­taa poh­dis­kel­la. Hän voi po­tea suo­ra­nais­ta maa­il­man­tus­kaa ih­me­tel­les­sään kaik­kea ym­pä­ril­lä ole­vaa. Ai­vo­jen kas­va­es­sa kaik­ki näyt­tää uu­del­ta ja jän­nit­tä­väl­tä, kos­ka lap­si oi­ke­as­taan en­sim­mäis­tä ker­taa ym­mär­tää ja ih­met­te­lee ”puh­taal­ta pöy­däl­tä” eteen­sä tu­le­via il­mi­öi­tä. Mei­dän ei kos­kaan sovi vä­hek­syä ja ali­ar­vi­oi­da lap­sen ko­ke­mus­maa­il­maa. Lap­set ovat vii­sai­ta! Tie­teel­li­nen ute­li­ai­suus asuu jo­kai­ses­sa pie­nes­sä lap­ses­sa.

Lap­set myös her­käs­ti kuu­le­vat ja vais­to­a­vat ai­kuis­ten aja­tuk­set ja tun­nel­mat. ”Pie­nil­lä pa­doil­la on kor­vat”, sa­no­taan. Il­ma­pun­ta­ri tun­tuu­kin per­hees­sä ole­van usein her­kim­mil­lään juu­ri lap­sil­la – he saat­ta­vat tul­la huo­lis­saan ky­se­le­mään, jos huo­maa­vat ai­kuis­ten hä­dän. En­tä­pä toi­sin­päin?

Huo­maam­me­ko ai­na lap­sen ja nuo­ren ah­dis­tuk­sen? Vai­to­nai­nen ja si­sään­päin kään­ty­nyt mur­ro­si­käi­nen voi kan­taa suur­ta taak­kaa. Riit­täi­si­kö meil­lä ai­kaa ja herk­kyyt­tä kur­kis­taa hä­nen aja­tus­maa­il­maan­sa. Jos­kus jopa pie­ni shop­pai­lu- tai ka­la­reis­su voi ava­ta nuo­ren kie­len­kan­nat ker­to­maan it­sel­le tär­keis­tä asi­ois­ta. Nuo­ri­kin tar­vit­see ai­kaa. Ja hä­nel­lä­kin on tar­ve pu­hua sekä tuu­let­taa aja­tuk­si­aan.

Erääs­sä las­ten­vir­res­sä lau­le­taan tu­tus­ti:

Pie­ni­kin on tär­keä.

Pie­ni­kin voi tuo­da

ym­pä­ril­leen läm­pöä,

hy­vää miel­tä luo­da (VK 488:4).

Lap­sis­ta sa­no­taan, et­tä he ovat tai­vaan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­sia – ai­van kuin luon­nos­taan. Lap­si us­koo ”suu au­ki” ja tah­too luot­taa Ju­ma­laan siel­lä­kin mis­sä ai­kuis­ten mah­dol­li­suu­det tun­tu­vat lop­pu­van. Lap­sen luot­ta­muk­sen ja us­kon Jee­sus nos­ti esi­ku­vak­si.

Elä­män ko­et­te­le­muk­sis­sa ja vai­keuk­sis­sa voi ol­la to­del­la vai­ke­aa tyy­tyä lap­sen osaan ja elää päi­vä ker­ral­laan. Se tun­tuu suo­ras­taan mah­dot­to­mal­ta. Tä­hän mei­tä kui­ten­kin ke­ho­te­taan. Ei­kö sii­hen ole eri­tyi­set mah­dol­li­suu­det nyt ke­säl­lä, kun ym­pä­ril­läm­me on Ju­ma­lan luo­mis­työ kai­kes­sa kuk­keu­des­saan?

Ele­tään päi­vän lap­si­na ja ol­laan kii­tol­li­sia sii­tä mitä meil­lä on! Ju­ma­la on an­ta­nut meil­le hui­ke­an, ai­nut­ker­tai­sen elä­män! Saam­me lap­sen kal­tai­se­na ihas­tel­la ja in­nos­tua omas­ta elä­mäs­täm­me – ja sen mu­ka­naan tuo­mis­ta pie­nis­tä­kin lah­jois­ta ja mah­dol­li­suu­des­ta.

Ei kai­ken tar­vit­se ai­na ol­la niin suur­ta ja ih­meel­lis­tä, mah­ti­pon­tis­ta ja näyt­tä­vää. Uu­si ih­meel­li­nen elä­män seik­kai­lu­ret­kem­me voi al­kaa vaik­ka­pa oman ko­tim­me kyn­nyk­sel­tä. Jos Si­nul­la on sii­hen mah­dol­li­suus, ota lap­si mu­kaan op­paak­si elä­mään. Minä ai­na­kin olen mo­nes­ti yl­lät­ty­nyt hei­dän mat­ka­op­paan ky­vyis­tään. Niil­lä ret­kil­lä olen ym­mär­tä­nyt enem­män elä­mäs­tä.

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies