JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Ul­kois­te­tut ai­vot

6.2.2015 6.28

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150206062800

Ko­va­le­vy on pi­tä­nyt pa­haa ään­tä jo muu­ta­man päi­vän ajan. Erääl­lä ker­ral­la, kun tie­to­ko­ne on jää­nyt pi­dem­mäk­si ai­kaa val­mius­ti­laan, huo­maan työ­pöy­dän ää­reen pa­la­tes­sa­ni epäi­lyt­tä­vän näyn: ruu­tu on ju­mit­tu­nut ta­sai­sen tum­mak­si, ei­kä tie­to­ko­ne re­a­goi käs­kyi­hin. Käyn­nis­tän ko­neen uu­del­leen. Käyt­tö­jär­jes­tel­mä ei läh­de pääl­le! On­ko vuo­sien työ va­lu­nut huk­kaan? Mitä ta­pah­tuu tie­dos­toil­le­ni?

Ko­e­tan van­haa hy­väk­si ha­vait­tua kons­tia – F8-näp­päin­tä. On­nek­se­ni eteen tu­lee menu, jota käyt­tä­mäl­lä pää­sen kä­sik­si tie­dos­toi­hi­ni – jopa käyt­tö­jär­jes­tel­mä su­vait­see avau­tua. Pa­rin päi­vän ai­ka­na ko­pi­oin tär­ke­äk­si kat­so­mi­a­ni tie­dos­to­ja ko­val­la kii­reel­lä muis­ti­ti­kuil­le. Sain pe­las­tet­tua tär­keim­mät!

Huo­maan tiet­tyä ah­dis­tus­ta it­ses­sä­ni aja­tel­les­sa­ni mah­dol­li­ses­ti me­ne­tet­ty­jä tie­dos­to­ja. Olen­ko ul­kois­ta­nut ai­vo­ni tie­to­ko­neel­le? On­ko ”osa mi­nua” ka­don­nut ko­va­le­vyl­le – olen­han us­ko­nut aja­tuk­se­ni tie­to­ko­neen teks­tin­kä­sit­te­ly­oh­jel­mal­le ja luot­ta­nut sii­hen? Pet­tää­kö luot­ta­mus?

Kone sam­mui­lee ou­dos­ti, ja äkil­li­set sam­mu­mi­set ti­he­ne­vät. Ko­va­le­vy tai­taa ol­la lo­pul­li­ses­ti ha­jo­a­mas­sa. Tätä miel­tä on myös eräs tie­to­ko­ne­liik­keen eks­pert­ti kuul­tu­aan ti­lan­ne­se­los­tuk­sen. Täy­tyy­kö ko­va­le­vy vaih­taa? So­vim­me täs­tä, ja ai­on pe­las­taa lo­put­kin tie­dos­tot.

Ny­ky­ko­neet ovat kui­ten­kin mel­koi­sen vii­sai­ta. Saan kuin ih­meen kau­pal­la kor­jat­tua käyt­tö­jär­jes­tel­män va­lit­se­mal­la oi­ke­at va­lin­nat uu­del­leen­käyn­nis­tyk­sen yh­tey­des­sä. Me­ne­tän muu­ta­man asen­ne­tun oh­jel­man, mut­ta tie­dos­tot säi­ly­vät. Kone ei enää sam­mui­le! Oli­si­ko sit­ten­kin ky­sees­sä ol­lut vain käyt­tö­jär­jes­tel­män on­gel­ma? Jos­pa ko­va­le­vy on­kin säi­ly­nyt eh­jä­nä, ei­kä sitä tar­vit­se­kaan vaih­taa… Asen­te­len tyy­ty­väi­se­nä uu­del­leen sa­mat oh­jel­mat, jot­ka hä­vi­si­vät tie­to­ko­neen it­sen­sä suo­rit­ta­mas­sa kor­jauk­ses­sa.

Olen sitä miel­tä, et­tä lii­an pal­jon meis­tä kai­kis­ta ul­kois­te­taan tab­le­teil­le, tie­to­ko­neil­le ja äly­kän­ny­köil­le. Lii­an pal­jon on ruu­tu­ai­kaa ja lii­an vä­hän kas­vok­kain koh­taa­mis­ta. Olem­me­ko ka­dot­ta­mas­sa osan mi­nuut­tam­me ko­va­le­vyil­le, tek­ni­sil­le lait­teil­le ja so­si­aa­li­sel­le me­di­al­le – vai ovat­ko nämä vain tar­peel­li­sia li­sä­re­surs­se­ja toi­min­nal­lem­me?

Jos­kus kuu­lee myös ul­kois­ta­mi­seen liit­ty­vää kri­tiik­kiä kris­ti­nus­koa koh­taan: joku saat­taa aja­tel­la, et­tä us­ko­va ih­mi­nen ul­kois­taa ajat­te­lun­sa us­kon­nol­li­sil­le auk­to­ri­tee­teil­le. Oi­kein ym­mär­ret­ty­nä asi­an ydin löy­tyy mie­les­tä­ni ja­nan toi­ses­ta pääs­tä: Ih­mi­nen va­pau­tuu luot­ta­mas­ta lii­kaa omiin ra­jal­li­siin voi­miin­sa. Us­kon kaut­ta saam­me käyt­tööm­me ”tai­vaan Isän eh­jän, täy­den ja ikui­sen ko­va­le­vyn”, van­hurs­kau­den pu­vun, jos­sa ei ole pie­nin­tä­kään naar­mua tai heik­kout­ta. Vaik­ka us­ko­va ih­mi­nen­kin on it­ses­sään syn­ti­nen, hän on us­kon täh­den Ju­ma­lal­le kel­paa­va.

Sii­hen saam­me luot­taa. Mut­ta tääl­lä ajas­sa jou­dum­me vie­lä pit­kään ki­pui­le­maan ha­jo­a­vien ko­va­le­vy­jen se­ka­mels­kas­sa. Nii­hin ei siis kan­na­ta pan­na kaik­kea toi­vo­aan, vaan vain ar­jen kan­nal­ta vält­tä­mät­tö­mät asi­at. Ker­ran tie­däm­me kai­ken, ei­kä jäl­jel­le jää mi­tään ky­sy­myk­siä. ”Pro­fe­toi­mi­nen vai­ke­nee, kie­lil­lä pu­hu­mi­nen lak­kaa, tie­to käy tur­hak­si. Tie­tä­mi­sem­me on näet va­ja­vais­ta ja pro­fe­toi­mi­sem­me on va­ja­vais­ta, mut­ta kun täy­del­li­nen tu­lee, va­ja­vai­nen ka­to­aa.” (1. Kor. 13.)

P.S. Pari päi­vää al­ku­pe­räi­sen kir­joi­tuk­sen jäl­keen kone toi­mii koh­ta­lai­ses­ti, mut­ta sam­mui­lee vie­lä har­vak­sel­taan…

pek­ka.tuo­mi­kos­ki@pp.nic.fi

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies