JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ja­e­taan hy­vää toi­sil­lem­me

3.1.2015 6.36

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150103063600

Tätä uut­ta ai­ka­kaut­ta voi­si sa­noa ja­ka­mi­sen ai­ka­kau­dek­si. Jaam­me uu­ti­set, ti­lan­ne­ku­vat ja -vi­de­ot, fii­lik­set – jopa yk­si­tyi­sa­si­at, jot­ka ei­vät oi­ke­as­taan kuu­lui­si muil­le. Ja­ka­mi­nen on nyt muo­tia. Jopa koko ikän­sä tup­pi­suu­na tun­ne­tut ih­mi­set ja­ka­vat kai­ken­lai­sia ko­ke­muk­si­aan esi­mer­kik­si so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.

Myös haas­tat­te­lu­jen an­ta­mi­nen, blo­gien pi­tä­mi­nen ja pa­laut­teen an­ta­mi­nen ovat yleis­ty­neet. To­sin lii­an usein vaik­ka­pa ne­ga­tii­vi­nen pa­lau­te an­ne­taan vää­rän osoit­tee­seen. Jos joku on saa­nut huo­noa asi­a­kas­pal­ve­lua, hän läh­tee kai­lot­ta­maan sii­tä sa­no­ma­leh­tien pals­toil­le tai so­si­aa­li­seen me­di­aan. Oi­kea osoi­te oli­si asi­as­ta vas­tuus­sa ole­va taho – var­sin­kin jos laa­tua py­ri­tään ke­hit­tä­mään.

Ja­ka­mi­sen ide­as­sa on si­nän­sä pal­jon hy­vää.

Jo en­sim­mäi­set kris­ti­tyt ja­koi­vat kai­ken kes­ke­nään, mur­si­vat lei­pää ja lau­loi­vat yh­des­sä hen­gel­li­siä lau­lu­ja. Hei­tä yh­dis­ti Kris­tuk­sen toi­sen tu­le­mi­sen odot­ta­mi­nen, ku­ten tä­män­kin ajan kris­tit­ty­jä. Täl­lais­ta yh­tei­söl­li­syyt­tä on help­poa ar­vos­taa. Ja ja­ka­mis­ta yleen­sä – sa­nan po­si­tii­vi­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä. Sa­no­taan­han, et­tä ja­ka­mal­la mur­heet ne puo­lit­tu­vat – ja ja­ka­mal­la ilot ne kak­sin­ker­tais­tu­vat.

Suo­ma­lai­seen men­ta­li­teet­tiin­han on pe­rin­tei­ses­ti kuu­lu­nut Ei­no Lei­non sa­noik­si pu­ke­ma aja­tus:

”Kell’ on­ni on, se on­nen kät­ke­köön,

kell’ aar­re on, se aar­teen peit­tä­köön,

ja ol­koon on­nel­li­nen on­nes­taan

ja ri­kas rie­mus­tan­sa yk­sin vaan.

Ei on­ni kär­si kat­seit’ ih­mis­ten.

Kell’ on­ni on, se käy­köön kor­pe­hen

ja elä­kö­hön hil­jaa, hil­jaa vaan

ja hil­jaa iloit­ko­hon on­nes­taan.”

Kuu­los­taa­ko tu­tul­ta? Jos naa­pu­ril­la me­nee hy­vin, pu­ris­te­taan kät­tä nyrk­kiin ja ol­laan pa­hal­la pääl­lä. Em­me­kö voi­si jo vä­hi­tel­len uu­dis­tua täs­sä?

Niuk­kuu­den ja taan­tu­man ai­ka on opet­ta­nut suo­ma­lai­sia et­si­mään ra­hal­li­ses­ti hal­po­ja ta­po­ja tun­tea olon­sa mu­ka­vak­si. Sii­hen kuu­luu muun mu­as­sa il­mai­nen so­si­aa­li­suus, joka on­kin mu­ka­vas­ti li­sään­ty­nyt mo­nis­sa pii­reis­sä. Sa­maan ai­kaan moni ko­kee it­sen­sä yk­si­näi­sek­si. Tämä on sekä su­rul­lis­ta et­tä tu­hoi­saa. Kau­pun­geis­sa yk­sin elä­mi­nen yleis­tyy, maa­seu­tu sen si­jaan au­ti­oi­tuu työ­voi­ma­po­liit­ti­sis­ta syis­tä.

On­nel­li­suus ei kui­ten­kaan ole kiin­ni näis­tä mit­ta­reis­ta. Se on si­säi­nen mie­len­ti­la. On­nel­li­suus ei hä­viä ja­ka­mal­la, se vain kas­vaa si­ten. Muun mu­as­sa ju­nas­sa teh­ty­jen ”nau­ru­tes­tien” avul­la on ha­vait­tu, et­tä yh­den ih­mi­sen nau­ru tart­tuu toi­seen, kol­man­teen, ja niin edel­leen. Lo­pul­ta koko ju­na­vau­nu nau­raa, vaik­kei tie­dä mil­le!

Juu­ri nyt on so­pi­va het­ki ja­kaa ja tar­tut­taa on­nel­li­suut­ta lä­him­mäi­siin ai­van sa­mal­la ta­val­la kuin kynt­ti­lä saa va­lon toi­ses­ta kynt­ti­läs­tä. Ol­laan yh­des­sä on­nel­li­sia ja iloi­taan niis­tä lah­jois­ta, joi­ta olem­me saa­neet il­man omaa an­si­o­tam­me. Niin – ja näh­dään ym­pä­ril­läm­me ai­kai­sem­paa enem­män ilon ai­hei­ta. Raa­ma­tul­li­nen ilo­sa­no­ma ker­too kaik­kein kal­leim­mas­ta ilo­nai­hees­ta, ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä, jon­ka saa omis­taa us­kol­la. Niin hen­gel­li­sis­sä kuin maal­li­sis­sa­kin asi­ois­sa mei­dät on kut­sut­tu ja­ka­maan omas­ta hy­väs­täm­me toi­nen toi­sil­lem­me.

Väl­te­tään ne­ga­tii­vis­ta ja­ka­mis­ta – pa­han pu­hu­mis­ta ja toi­sen va­hin­goit­ta­mis­ta sa­noin ja te­oin. Ope­tel­laan ja­ka­maan omas­ta hy­väs­tä lä­him­mäi­sen par­haak­si. Juu­ri sinä ja minä olem­me tä­hän oi­kei­ta hen­ki­löi­tä.

PekkaTuomikoski
Olen perheenisä Limingasta.
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies