JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Epätäydellisiä jouluperinteitä

22.12.2023 6.00

Juttua muokattu:

20.12. 17:09
2023122017091920231222060000

Mai­ju Rau­nis­maa

Mar­ras­kuun vii­mei­seen il­ta­na kai­van työ­huo­neen ylä­hyl­lyl­tä jou­lu­ka­len­te­ri­pus­su­kat, ne, joi­hin isot ty­töt piir­si­vät ai­koi­naan nu­me­rot sö­pöil­lä es­ka­ri­lai­sen ja eka­luok­ka­lai­sen ha­ra­kan­var­pail­la.

Pu­jo­tan pus­su­kat lei­pä­la­pi­on var­teen lei­vi­nuu­nin reu­nuk­sel­le. Pus­su­koi­den täyt­teek­si ton­tut yrit­tä­vät muis­taa joka il­ta jo­ta­kin yl­lä­tys­tä lait­taa. Ei ole tä­män ta­lon tont­tu­jen muis­tis­sa niin ke­hu­mis­ta. En­sim­mäi­se­nä kou­luun he­rää­vä tei­ni­tont­tu pää­see jos­kus paik­kaa­maan iäk­kääm­pien tont­tu­jen unoh­dus­ta, kun nä­kee tyh­jän ka­len­te­ri­pus­su­kan aa­mul­la.

En­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­sun­nun­tai­na pää­sem­me aloit­te­le­maan seu­raa­vaa pe­rin­net­tä. Ad­vent­ti­kynt­te­lik­köön lai­te­taan nel­jä kynt­ti­lää. Ko­ris­teek­si kynt­te­lik­kö saa pi­kai­ses­ti met­säs­tä ha­et­tu­ja kuu­sen ha­vu­ja.

Puo­lil­ta päi­vin kun tei­nit ovat he­rän­neet ja muut­kin per­heen­jä­se­net huu­del­tu pai­kal­le, voi­daan aloit­taa.

”Nyt sy­ty­täm­me kynt­ti­län, se liek­kiin lei­mah­taa.”

”By­ääh! Mi­nä­ki ha­lu­tin ty­tyt­tää!” huo­maa joku ai­na al­kaa ul­voa, täl­lä ker­taa 3-vuo­ti­as. Otan lap­sen sy­liin.

”Me odo­tam­me Jee­sus­ta, sei­mes­sä nuk­ku­vaa.”

Nii­nä vuo­si­na, kun meil­lä on ol­lut pie­ni vau­va, on joka vuo­ti­sen va­lo­ku­va­jou­lu­kor­tin ai­heek­si va­li­koi­tu­nut luon­nos­taan sei­men jou­lu. Mo­nen­lai­sia mui­ta­kin ase­tel­mia ja ai­hei­ta on kor­teis­sa ol­lut. Niis­tä nä­kee iha­nas­ti las­ten ja per­heen­kin kas­vun. Tä­män­kin pe­rin­teen to­teu­tus vaan tah­too ai­na kum­mas­ti jää­dä ihan vii­mei­seen mah­dol­li­seen päi­vään.

Maiju Raunismaa

Mi­nul­le tär­keä jou­lun lä­hes­ty­mi­sen merk­ki on täh­tien ri­pus­ta­mi­nen keit­ti­ön ja olo­huo­neen ik­ku­noi­hin. Nämä vii­si täh­teä, jou­lu­kuu­si, ku­kat ja kynt­ti­lät riit­täi­si­vät mi­nul­le jou­lu­ko­ris­teik­si ai­van hy­vin, mut­ta kos­ka meil­lä asuu mui­ta­kin, il­maan­tuu mitä eri­lai­sim­pia ko­ris­tei­ta mitä eri­lai­sim­piin paik­koi­hin, ku­ten pik­ku­au­to­ja jou­lu­kuu­seen.

Jou­lu­sii­vous on meil­lä tätä ny­kyä vain ta­val­li­nen viik­ko­sii­vous. Eh­kä sau­na pes­tään, jos ei ole koko vuon­na eh­dit­ty pes­tä – jos eh­di­tään nyt­kään.

Jos­kus täs­sä suur­per­heen ruuh­ka­vuo­sien kes­kel­lä so­mes­sa avau­duin sii­vous­st­res­sis­tä. Sain sii­hen kli­sei­siä vas­tauk­sia "ei nii­tä ylä­pö­ly­jä tar­vit­se sii­vo­ta" ja "ei kaap­pe­ja kan­na­ta sii­vo­ta, jos ei aio jou­lu­aan kaa­pis­sa viet­tää". Vas­ta­sin, et­tä ta­voi­te oli­si lä­hin­nä saa­da lat­ti­at jär­jes­tel­tyä ja imu­roi­tua.

"Ei me var­maan tänä jou­lu­na sitä jou­lu­limp­pua eh­di­tä ja jak­se­ta lei­poa", tuu­mai­lee mies pe­rin­tei­ses­ti jou­lun al­la. Yh­tä usein vii­meis­tään vii­mei­se­nä lau­an­tai­na en­nen jou­lu­aat­toa sa­mai­nen mies löy­tyy alus­ta­mas­ta sitä jou­lu­limp­pu­tai­ki­naa, äi­tin­sä re­sep­til­lä.

Ja kos­ka lei­vi­nuu­ni on kuu­ma­na, niin tie­tys­ti en­sin pais­te­taan läjä ries­ko­ja. Nämä kah­den­kes­ki­set lei­von­ta­tuo­ki­ot ve­ny­vät usein yö­myö­hään. Jou­lu­täh­det lois­ta­vat ik­ku­nois­sa. Il­mas­sa lei­jai­lee tuo­reen lei­vän tuok­su ja lei­vi­nuu­nin läm­pö. Jou­lu­lau­lut soi­vat. ”Kaks vain val­veil’ on puo­li­soa.”

Maiju Raunismaa

Jou­lu­aat­to­aa­mu­na lap­set ovat jo ihan jou­lu­tä­pi­nöis­sään ja kier­te­le­vät jou­lu­kuus­ta, kuin kis­sat kuu­maa puu­roa, sil­lä kuu­sen al­le on yön ai­ka­na il­mes­ty­nyt kai­kis­ta suu­ri­ko­koi­sim­mat pa­ke­tit. Tark­kaan lap­set ta­vaa­vat lah­ja­pa­ke­teis­ta ni­miä ja ai­na joku eh­tii pe­rin poh­jin huo­les­tua, jos ei omaa ni­meä siel­tä löy­dy­kään.

Mi­nul­la äi­ti­nä aat­to­aa­mu on vie­lä mel­kois­ta häs­säk­kää, kun yri­tän vii­me het­ken val­mis­te­lu­ja saa­da val­miik­si sii­nä rii­si­puu­ron keit­tä­mi­sen lo­mas­sa. Sa­mal­la de­le­goin muil­le­kin te­ke­mis­tä: "Vie sitä, hae tuo­ta, ja ai­niin, va­ras­tos­sa oli­si vie­lä yk­si lah­ja pa­ke­toi­ta­vak­si!"

Saat­taa sii­nä jos­sa­kin vai­hees­sa vie­lä pie­ni pe­rin­tei­nen pa­niik­kie­pä­toi­vo­kiuk­ku­kin tul­la, kun ei joka paik­kaan mei­naa eh­tiä. Muis­tan­pa ker­ran kon­tan­nee­ni jopa sau­nan lat­ti­aa kuu­raa­mas­sa juu­ri en­nen jou­lu­rau­han ju­lis­tus­ta.

Kun jou­lu­rau­han ju­lis­tus al­kaa, val­mis­te­lut lop­pu­vat, vaik­ka ai­na joku jää kes­ken, ro­ju­ka­sa rai­vaa­mat­ta, ha­vuk­rans­si te­ke­mät­tä tai lat­va­täh­ti löy­ty­mät­tä. Hil­jen­nym­me yh­des­sä seu­raa­maan jou­lu­rau­han ju­lis­tus­ta. Jos­kus sii­nä tu­lee tar­ve pyy­tää myös evan­ke­liu­mia aa­mu­päi­vän äk­syi­ly­jen vuok­si.

Jou­lu­rau­han ju­lis­tuk­sen jäl­keen kuu­luu ra­di­os­ta ”Taas kaik­ki kau­niit muis­tot”. Sen ai­ka­na aja­tuk­set vii­väh­tä­vät ai­na lap­suu­den ko­din jou­lus­sa ja rak­kais­sa ih­mi­sis­sä. Osa jou­lu­pe­rin­teis­tä on siir­ty­nyt meil­le siel­tä, osa mie­he­ni lap­suu­den ko­dis­ta. Osa pe­rin­teis­tä on muo­vat­tu tai muo­vau­tu­nut it­ses­tään omas­sa ko­dis­sam­me.

Yk­si täm­möi­nen ihan oma pe­rin­teem­me on pi­pa­rien ko­ris­te­lu jou­lu­aat­to­na rii­si­puu­ro­lou­naan jäl­keen. Ny­ky­ään kun per­he on jo isom­pi, sau­nom­me ja ko­ris­te­lem­me pi­pa­rei­ta lo­mit­tain pit­kän kaa­van kaut­ta ja ai­kaa sääs­te­le­mät­tä. Pi­pa­rien ko­ris­te­lus­sa ei myös­kään sääs­tel­lä kark­ke­ja.

Maiju Raunismaa

Jou­lu­ruo­ka­pöy­tään on poi­mit­tu lap­suu­den­ko­tien jou­lu­pöy­dis­tä par­haat pa­lat. Ruo­kia on myös muo­kat­tu mei­dän per­heen ma­kuun. Ta­voit­tee­na on, et­tä jo­kai­nen löy­täi­si jou­lu­pöy­däs­tä rei­lus­ti mais­tu­vaa syö­tä­vää. Jou­lu­e­van­ke­liu­min ha­lu­am­me tie­toi­ses­ti pi­tää per­heen jou­lu­pe­rin­teis­sä mu­ka­na, vaik­ka lap­sil­la mei­naa­kin ol­la kii­re lah­jo­jen kimp­puun. Jou­lu­e­van­ke­liu­min saa kun­ni­an lu­kea vii­mei­sim­mäk­si lu­ke­maan op­pi­nut lap­si.

Il­lal­la, kun lah­jat on ja­et­tu, ja lap­set on­nes­saan avaa­vat lah­jo­jaan, me van­hem­mat juom­me kah­vit nii­den ylen­palt­ti­ses­ti ko­ris­tel­tu­jen pi­pa­rei­den kans­sa ja eläm­me mu­ka­na las­ten rie­mus­sa. Usein mei­naa jopa omat lah­jat jää­dä avaa­mat­ta las­ten rie­mua ihas­tel­les­sa.

Vä­lil­lä haa­vei­len, et­tä jos­kus kaik­ki kii­re­häs­sä­kät oli­si­vat hoi­det­tu­na hy­vis­sä ajoin en­nen jou­lua. Eh­ti­sin hy­vin kier­rel­lä tun­nel­moi­mas­sa jou­lu­myy­jäi­sis­sä ja Kau­neim­mis­sa jou­lu­lau­luis­sa. Ko­to­na­kin eh­ti­sin nä­per­rel­lä ha­vuk­rans­se­ja ja pi­pa­ri­ta­lo­ja kai­ken sän­täi­lyn si­jaan.

Eh­kä vie­lä jos­kus, sit­ten eläk­keel­lä. Nyt nau­tin vie­lä näis­tä mei­dän per­heen pe­rin­teek­si muo­dos­tu­neis­ta tou­huis­ta. Kai­ken häs­sä­kän ja epä­täy­del­li­syy­den­kin kes­kel­lä jou­lu vä­hi­tel­len hii­pii sy­dä­meen. Ei­hän jou­lu edes ole ul­koi­sis­ta te­ki­jöis­tä kiin­ni. Jou­lu kyl­lä tu­lee vaik­ka kaik­ki oli­si­kin kes­ken.

Maiju Raunismaa

MaijuRaunismaa
Koivikon keskellä asuva perheenäiti, jonka 9 lasta ja yrittäjäpuoliso pitävät kiireisenä. Kuopioon juurtunut pohjoisen kasvatti. Luonnon ja arjen kauneudesta nauttija, joka usein katselee ja tallentaa elämää kameran linssin läpi. Villasukkien suurkuluttaja. Palautetta ja aihetoiveita toivon osoitteeseen maiju.raunismaa(at)hotmail.com
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys