JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lähdetään kysymään äidiltä

13.7.2023 13.25

Juttua muokattu:

13.7. 13:24
2023071313242120230713132500

Mai­ju Rau­nis­maa

Nos­te­lin li­kai­sia as­ti­oi­ta tis­ki­ko­nee­seen. Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta kuu­lui lau­lua ja pi­hal­ta las­ten leik­kien ää­net. Oli­vat tain­neet taas jät­tää kaik­ki ul­ko-ovet au­ki, ku­ten ai­na ke­säl­lä.

Ha­vah­duin tis­kien lai­tos­ta, kun tei­ni­tyt­töm­me tuli te­ras­sin ovel­le ja ky­syi, eh­ti­sin­kö tul­la käy­mään, kos­ka ka­ve­rit ha­lu­ai­si­vat ky­syä jo­ta­kin. Kui­va­sin kä­te­ni ja läh­din te­ras­sil­le.

Is­tuin te­ras­si­soh­val­le ja ke­ho­tin nuo­ri­a­kin is­tu­maan. Aras­tel­len he jäi­vät kui­ten­kin sei­so­maan, pait­si oma tyt­tö­ni. Ty­töt ky­se­li­vät us­ko­vais­ten suh­tau­tu­mi­ses­ta muun mu­as­sa mu­siik­kiin, elo­ku­viin, abort­tiin ja ho­moi­hin. Oli ai­ka vi­sai­si­a­kin ky­sy­myk­siä. En yh­tään ih­met­te­le, et­tei­vät ty­töt kes­ke­nään osan­neet kaik­kiin löy­tää vas­tauk­sia.

Ylä­kou­lui­käi­sel­lä tyt­tä­rel­lä­ni on iha­na ka­ve­ri­po­ruk­ka. Osa hei­tä us­koo sa­moin kuin mei­dän per­heem­me, osa ei. Kaik­ki ovat iha­nan ai­to­ja nuo­ria. He ovat vuo­ro­tel­len ky­läil­leet tois­ten­sa ko­deis­sa ja ovat ai­van toi­vo­neet, et­tä muu­kin per­he oli­si sil­loin ko­to­na.

Ka­ve­ruk­set oli­vat ol­leet lä­hei­sel­lä ui­ma­ran­nal­la pik­ni­kil­lä. Oli­vat ju­tel­leet mo­nen­lais­ta, ja ka­ve­reil­la oli he­rän­nyt pal­jon ky­sy­myk­siä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten elä­mäs­tä ja aja­tuk­sis­ta. Nuo­ret ei­vät ol­leet osan­neet kaik­kiin ky­sy­myk­siin vas­ta­ta, jo­ten tyt­tö­ni oli eh­dot­ta­nut, et­tä läh­de­tään ky­sy­mään äi­dil­tä. Ei­vät kuu­lem­ma mei­nan­neet en­sin roh­je­ta, pel­kä­si­vät, et­tä suu­tun. Sa­noin ty­töil­le, et­tä oi­kein teit­te, kun tu­lit­te, ja en tie­ten­kään suu­tu.

Par­haa­ni mu­kaan yri­tin vas­tail­la ja lä­he­tin pie­nen hä­täi­sen huo­kauk­sen Tai­vaan Isäl­le, et­tä an­tai­si oi­kei­ta sa­no­ja. Ker­roin esi­mer­kik­si, et­tä kaik­ki ih­mi­set ovat ai­van yh­tä ar­vok­kai­ta sek­su­aa­li­ses­ta suun­tau­tu­mi­ses­ta riip­pu­mat­ta. Em­me ajat­te­le, et­tä sek­su­aa­li­nen suun­tau­tu­mi­nen oli­si syn­tiä; on myös van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sia ho­mo­ja, mut­ta sen to­teut­ta­mi­nen on vas­toin Ju­ma­lan tah­toa.

Abor­tis­ta ju­tel­les­sam­me ty­töt ky­syi­vät, ei­kö rais­ka­tuk­si­kaan jou­tu­nut saa teh­dä abort­tia. Ky­sy­mys oli mi­nul­le lii­an vai­kea vas­tat­ta­vak­si, mut­ta ker­roin, et­tä us­kon mu­kai­sil­la va­lin­noil­la on myös elä­mää suo­je­le­va vai­ku­tus. Esi­mer­kik­si kun em­me käy baa­reis­sa ja kul­je hu­ma­las­sa yö­myö­häl­lä kau­pun­gil­la, on myös pie­nem­pi to­den­nä­köi­syys jou­tua rais­ka­tuk­si.

Pie­nek­si tun­sin it­se­ni sii­nä vas­tai­le­mas­sa, en­kä var­mas­ti osan­nut tyh­jen­tä­väs­ti kaik­kiin ky­sy­myk­siin vas­tail­la. Ky­syin nuo­ril­ta, mil­tä vas­tauk­set heis­tä tun­tui­vat. Kuu­lem­ma mie­len­kiin­toi­sil­ta. Kiit­te­lin hei­tä roh­keu­des­ta, kun tu­li­vat ky­sy­mään mie­les­sä pyö­ri­neis­tä asi­ois­ta, ja sa­noin, et­tä saa lait­taa vaik­ka vies­tiä vie­lä, jos joku mie­ti­tyt­tää. Nuo­ret läh­ti­vät iloi­ses­ti ju­tel­len koi­vi­kon poik­ki koh­ti ko­te­jaan.

Minä is­tuin het­ken pöl­lä­mys­ty­nee­nä miet­ti­mäs­sä, mitä oi­kein ta­pah­tui. Ei mi­nun nuo­ruu­des­sa­ni ol­lut näin avoin­ta kes­kus­te­lua us­ko­na­si­ois­ta toi­sin us­ko­vien kou­lu­ka­ve­rei­den kans­sa. Ar­vos­tan ja ihai­len to­del­la sitä avoi­muut­ta, mi­ten nuo­ret ny­ky­ään pal­jon roh­ke­am­min ja avoi­mem­min tun­nus­ta­vat us­kon­sa. Pu­hu­vat, mi­nun ym­mär­tääk­se­ni, ai­na­kin tääl­lä meil­lä­päin, kou­lus­sa avoi­mes­ti raa­mat­tu­luo­kas­ta, ylä­kou­luil­las­ta ja nu­pes­ta. Ja tie­ten­kin Su­vi­seu­rois­ta.

Ai­kai­sem­min ke­säl­lä, ju­han­nuk­sen ai­kaan, tämä sa­mai­nen ka­ve­ri­po­ruk­ka oli ol­lut yh­den heis­tä ko­to­na ke­sä­päi­vää viet­tä­mäs­sä ui­den ja ul­ko­pe­le­jä pe­lail­len. Hain tyt­tö­ni siel­tä. "Mu­ka­via Su­vik­sia!" yk­si ka­ve­reis­ta huik­ka­si tram­po­lii­nil­ta juu­ri en­nen kun au­ton ovi sul­keu­tui.

MaijuRaunismaa
Koivikon keskellä asuva perheenäiti, jonka 9 lasta ja yrittäjäpuoliso pitävät kiireisenä. Kuopioon juurtunut pohjoisen kasvatti. Luonnon ja arjen kauneudesta nauttija, joka usein katselee ja tallentaa elämää kameran linssin läpi. Villasukkien suurkuluttaja. Palautetta ja aihetoiveita toivon osoitteeseen maiju.raunismaa(at)hotmail.com
4.3.2024

Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta. Ps. 25:15

Viikon kysymys