JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Erityisen huolenpidon alla

11.4.2020 6.50

Juttua muokattu:

2.4. 16:34
2020040216343320200411065000

Anne Lindfors

Anne Lindfors

Yh­te­nä il­ta­na tut­kin lää­kä­rien sa­no­ja. Toi­ses­sa pa­pe­ris­sa tois­tui­vat kipu ja nä­kö­häi­ri­öt. Toi­ses­ta ha­pui­lin sa­no­ja vai­kea, löy­dök­set, lä­he­te. Sa­mal­la mie­les­sä­ni kul­ki­vat vii­me päi­vien uu­ti­set, ris­ki­ryh­mät ja ka­ran­tee­nit. Mie­li oli täyn­nä hil­jai­sia sa­no­ja, tum­muut­ta, joka pai­noi har­tei­ta. Sa­no­ja, joi­ta en jak­sa­nut aja­tel­la.

Sil­loin al­koi olo­huo­nees­ta kai­kua lau­lu. Tei­ni-ikäis­ten ää­net yh­tyi­vät, kei­nui­vat ke­väi­ses­sä il­las­sa va­lok­si ja kii­tok­sek­si. No­jau­duin pöy­tään, käm­me­net le­pä­si­vät pöy­dän ko­val­la pin­nal­la. An­noin huo­lien va­lua alas, kuun­te­lin. ”Vaan sil­loin kuu­luu ää­ni pai­me­nen, hän kut­suu mei­tä rak­kau­des­saan”, nuo­ret lau­loi­vat. Tun­sin, mi­ten valo al­koi lai­neh­tia si­sim­pään. Kii­tol­li­suu­den kyy­ne­leet hii­pi­vät sil­mä­kul­miin.

Mo­nis­sa ko­deis­sa ko­e­taan nyt huol­ta ko­ro­na­vi­ruk­sen vuok­si. Osan on ol­lut vai­kea jär­jes­tää lap­sil­le hoi­toa ja etä­o­pe­tus­ta, lo­mau­tuk­set ovat ki­ris­tä­neet miel­tä. Elä­mä on äk­kiä tun­tu­nut py­säh­ty­vän. Tu­le­vai­suus on al­ka­nut pe­lot­taa.

Mei­dän per­hees­säm­me­kin on ol­lut vii­me viik­koi­na huo­lia. On ol­lut vai­kei­ta asi­oi­ta, jot­ka ovat py­säyt­tä­neet ja hil­jen­tä­neet. Sa­mal­la olem­me saa­neet kui­ten­kin huo­ma­ta, et­tä Tai­vaan Isä pu­huu juu­ri nyt. Ei­kä tuo puhe ole kii­vas­ta tai ah­dis­ta­vaa, vaan täyn­nä lem­pe­ää rak­kaut­ta.

Kun olen huo­lien pai­na­es­sa miet­ti­nyt mik­si-ky­sy­myk­siä, on Tai­vaan Isä vas­tan­nut omal­la ta­val­laan. Pie­nin lap­sis­tam­me, mel­kein kak­si­vuo­ti­as, on al­ka­nut kirk­kaal­la ää­nel­lään lau­laa lau­lua tur­val­li­ses­ta saat­ta­jas­ta, Isän kä­des­tä ja rak­kau­den ties­tä. Lap­sen us­kol­laan hän on näyt­tä­nyt, et­tä ei tar­vit­se pe­lä­tä. Kaik­ki mur­heet saa jät­tää Tai­vaan Isäl­le.

Vii­me päi­vi­nä olem­me tut­ki­neet pal­jon luon­toa ja kuun­nel­leet met­sän le­vol­lis­ta rau­haa. Olem­me ih­me­tel­leet, mi­ten kau­nis on Ju­ma­lan luo­ma maa. Huo­lien kes­kel­le­kin hän an­taa au­rin­kon­sa pais­taa. Tien reu­noil­la nou­se­vat les­ken­leh­tien luot­ta­vai­set ku­kin­not. Ne kään­ty­vät koh­ti va­loa ja näyt­tä­vät meil­le suun­taa.

Il­tai­sin olen las­ten pyyn­nös­tä lu­ke­nut ää­neen uut­ta ker­to­mus­kir­jaa Sy­dän va­loa vas­ten. Nuo het­ket ovat en­ti­ses­tään lä­hen­tä­neet mei­tä. Ai­van kuin ym­pä­ril­läm­me oli­si suo­jaa­va kä­si­var­si, joka pi­tää mei­tä yh­des­sä. Joka pi­tää meis­tä huol­ta.

Olem­me myös ko­koon­tu­neet yh­des­sä kuun­te­le­maan net­ti­seu­ro­ja, raa­mat­tu­luok­kia ja py­hä­kou­lu­ja. Is­tu­es­sa­ni olo­huo­neen soh­val­la olen kat­sel­lut ym­pä­ril­lä­ni ole­via rak­kai­ta, tätä per­het­tä, joka mi­nul­le on lah­jak­si an­net­tu. Olen aja­tel­lut, et­tä mei­tä ihan eri­tyi­sel­lä ta­val­la ra­kas­te­taan ja hoi­de­taan, juu­ri nyt.

Kai­ken vai­ke­an kes­kel­lä saa luot­ta­vai­se­na kat­soa sin­ne, mis­tä apu tu­lee. Ei mei­tä jä­te­tä mil­loin­kaan yk­sin.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
AnneLindfors

Vain yksi on tarpeen

28.12.2021 6.00
AnneLindfors

Rukousten kantamana

28.11.2021 6.00
AnneLindfors

Olet poissa

5.11.2021 6.00
AnneLindfors

Siinä hetkessä täydellinen armo

17.9.2021 7.00
AnneLindfors

Ajattelitko jo silloin luopuvasi?

26.7.2021 7.00
AnneLindfors

Tienhaarassa

6.7.2021 7.05
AnneLindfors

Jos elämä olisi mennyt toisin

7.6.2021 7.05
AnneLindfors

"Jeetut vierettä"

29.4.2021 7.05
AnneLindfors

Kummilahja

22.3.2021 7.05
AnneLindfors

Haluatko oikeasti olla tuollainen?

15.2.2021 7.15
AnneLindfors

Riittävästi iloa

13.1.2021 7.35
AnneLindfors

Jumalan johdattamana

17.12.2020 6.05
AnneLindfors

Ovatko eväät mukana?

11.11.2020 12.05
AnneLindfors

Haikeutta syksyn hämärtyessä

14.10.2020 0.05
AnneLindfors

Uskallanko kertoa?

14.9.2020 7.25
AnneLindfors

Onko Jumala olemassa?

23.8.2020 7.40
AnneLindfors

Saanko auttaa?

6.7.2020 6.15
AnneLindfors

Yhteistä kaipausta

11.6.2020 6.00
AnneLindfors

Monien tunteiden päivä

10.5.2020 6.15
AnneLindfors

Kuvien matkassa

11.3.2020 6.55
AnneLindfors

"Ootteko te siunannu?"

4.2.2020 6.45
AnneLindfors

Jouluenkeleiden saattamana

24.12.2019 6.05
AnneLindfors

Kesken?

8.11.2019 6.15
AnneLindfors

Kantavien sanojen voima

4.10.2019 6.19
AnneLindfors

Tekniikka petti, mutta Jumala ei

3.9.2019 6.06
AnneLindfors

Sumun keskellä

8.8.2019 6.46
AnneLindfors

Kun sanat katosivat

1.7.2019 6.34
AnneLindfors

Valoisia polkuja sinulle, nuori!

1.6.2019 6.18
AnneLindfors

Kaikkein tärkein muisto

12.5.2019 6.41
AnneLindfors

Sisimpään tulvii valo

9.4.2019 6.56
AnneLindfors

Yksin

10.3.2019 6.55
AnneLindfors

Arjen enkeleitä

14.2.2019 6.55
AnneLindfors

Äiti, mää toin sulle iloa!

29.1.2019 6.52
AnneLindfors

Luotanko, uskallanko?

3.1.2019 6.47
26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys