JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Rakkauden silmälasit

12.8.2016 6.16

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160812061600

Har­ras­tan sul­ka­pal­loa ne­lin­pe­li­nä kun­toi­lu­mie­les­sä. Va­ki­o­mie­hi­tyk­seem­me kuu­luu kak­si suo­me­na­me­rik­ka­lais­ta ja kak­si suo­ma­lais­ta mies­tä. Toi­si­naan pe­lin tuok­si­nas­sa pal­lo pu­to­aa lat­ti­aan hy­vin lä­hel­le pe­li­ken­tän ra­jaa ja jou­dum­me neu­vot­te­le­maan osui­ko se ra­jan ul­ko- vai si­sä­puo­lel­le. Jo­kai­nen tar­jo­aa oman tul­kin­tan­sa sen mu­kaan, mil­tä pai­kal­ta sat­tui ti­lan­teen nä­ke­mään. Lä­him­pää ti­lan­net­ta seu­ran­neen nä­ke­mys saa luon­nol­li­ses­ti suu­rim­man pai­no­ar­von, mut­ta vä­lil­lä tul­kin­nat ovat ko­vas­ti­kin ris­ti­rii­tai­set. Leu­kai­len sil­loin:

– Si­ni­val­koi­sin sil­mä­la­sein tar­kas­tel­tu­na se näyt­ti ole­van si­säl­lä/ul­ko­na, kom­men­toin ai­na oman jouk­ku­ee­ni eduk­si, vaik­ka en oli­si edes näh­nyt koko ti­lan­net­ta.

Tie­tys­ti.

Mui­ta­kin sil­mä­la­se­ja löy­tyy.

Ih­mi­set nau­res­ke­le­vat hy­vän­tah­toi­ses­ti vas­ta­ra­kas­tu­neil­le. Sil­le, kuin­ka nämä kat­se­le­vat maa­il­maa ruu­sun­pu­nais­ten sil­mä­la­sien läpi. Mi­ten kau­nis, mi­ten iha­na olet­kaan, ra­kas­tet­tu­ni, rie­mu­ni (Laul. l. 7:6)! Rak­kau­den ja on­nen huu­mas­sa ole­va ih­mi­nen nä­kee elä­män ja maa­il­man iha­na­na ja va­loi­sa­na, niin kuin mi­tään ikä­vää ei oli­si ole­mas­sa­kaan. Tai jopa niin, et­tei ra­kas­te­tun li­säk­si elä­mään muu­ta kuu­lu­kaan. Ei­kä sii­nä ole mi­tään moi­tit­ta­vaa – ra­kas­tu­nei­den on­ni on kau­nis­ta ja tart­tu­vaa­kin.

Mie­li­a­la ja orien­taa­tio vai­kut­ta­vat sii­hen, mis­sä va­los­sa ih­mi­nen ko­ke­mi­aan asi­oi­ta tul­kit­see ja nä­kee. Ne ovat ikään­kuin sil­mä­la­sit, jot­ka vä­rit­tä­vät nä­ky­män lins­sin mu­kai­seen sä­vyyn. Synk­kä mie­li saat­taa saa­da koko elä­män näyt­tä­mään syn­käl­tä – pet­ty­mys­ten ja kat­ke­ruu­den täyt­tä­mäl­tä. Va­loi­sa mie­li taas löy­tää hel­pos­ti ilo­nai­hei­ta. Us­kon, et­tä ih­mi­nen voi vai­kut­taa asen­noi­tu­mi­sel­laan sii­hen, mis­sä va­los­sa ha­lu­aa asi­oi­ta tar­kas­tel­la. Toi­si­naan asen­teen va­lit­se­mi­nen on hel­pom­paa ja toi­si­naan vai­ke­am­paa.

Mut­ta kai­ken kruu­nuk­si tul­koon rak­kaus, sil­lä se te­kee kai­ken täy­del­li­sek­si (Kol. 3:14).

Elä­vä us­ko tar­jo­aa omat sil­mä­la­sin­sa ih­mi­sen sil­mil­le – rak­kau­den sil­mä­la­sit. Ajat­te­len, et­tä ne muis­tut­ta­vat nä­ky­mäl­tään vas­ta­ra­kas­tu­nei­den ruu­sun­pu­nai­sia sil­mä­la­se­ja. Ne vä­rit­tä­vät mie­len­mai­se­maa tyy­ty­väi­syy­del­lä, toi­vol­la, on­nel­li­suu­del­la, luot­ta­muk­sel­la, ar­mol­li­suu­del­la ja hy­vän­tah­toi­suu­del­la. Rak­kau­den lins­sien läpi tar­kas­tel­tu­na ih­mi­se­lä­mä, niin oma kuin tois­ten­kin, näyt­tää hy­väl­tä, ar­vok­kaal­ta ja kau­niil­ta. Noi­den lins­sien läpi kat­sel­len ha­lu­aa näh­dä asi­at par­hain päin: Rak­kaa­ni, kaik­ki si­nus­sa on kau­nis­ta, sinä olet täy­del­li­nen (Laul. l. 4:7)!

Toi­si­naan ta­val­lis­ten sil­mä­la­sien lins­sit su­me­ne­vat ras­vas­ta tai li­as­ta, huur­tu­vat pak­ka­ses­sa tai kas­tu­vat ve­si­sa­tees­sa niin, et­tä nii­den läpi on han­ka­la näh­dä kun­nol­la. Sil­loin ei au­ta muu kuin kai­vaa puh­dis­tus­lii­na esiin ja puh­dis­taa lins­sit taas kirk­kaik­si.

En­tä jos rak­kau­den sil­mä­la­sit su­men­tu­vat, jos ei ky­ke­ne­kään enää tar­kas­te­le­maan asi­oi­ta par­hain päin? Jos huo­mio al­kaa­kin enim­mäk­seen kiin­nit­tyä ym­pä­ril­lä val­lit­se­viin epä­koh­tiin ja puut­tei­siin tai suh­tau­tu­mi­nen kans­saih­mi­siin muut­tuu epäi­le­väk­si, ar­vos­te­le­vak­si, tai eh­kä kyy­ni­sek­si? Rak­kau­den lins­sit voi­vat su­men­tua vä­hi­tel­len ja huo­maa­mat­ta. Ei­kö ole­kin ar­vo­kas­ta, et­tä ys­tä­vä tu­lee ker­to­maan, jos huo­maa täl­lais­ta? Ai­na­kin it­se näin toi­von.

Ni­mit­täin jos rak­kau­den nä­kö­kul­man puut­tu­mi­nen jää py­sy­väk­si olo­ti­lak­si, se voi vä­hi­tel­len joh­taa epäi­lyn ja pet­ty­mys­ten kaut­ta kat­ke­ruu­teen ja vi­ha­mie­li­syy­teen, mitä seu­raa vää­jää­mät­tä elä­vän us­kon kuih­tu­mi­nen ja hä­vi­ä­mi­nen. Täl­löin on mil­tei mah­do­ton­ta ta­voit­taa enää nii­tä nä­ky­miä, joi­ta rak­kau­den sil­mä­la­sit tar­jo­si­vat.

Viha ajaa ih­mi­set toi­si­aan vas­taan, rak­kaus peit­tää pal­jot­kin rik­ko­muk­set (Sa­nanl. 10:12).

Vi­ko­ja ja puut­tei­ta ih­mi­sis­tä ja ih­mi­syh­tei­söis­tä kyl­lä löy­tyy: mis­sä on ih­mi­siä, siel­lä on syn­ti­syyt­tä. Mis­sä on syn­ti­syyt­tä, siel­lä tar­vi­taan an­teek­si­an­ta­mus­ta ja ar­mol­li­suut­ta. Ja päin­vas­toin: mis­sä syn­ti kiel­le­tään, siel­lä ei ole tar­vet­ta an­teek­si­an­ta­muk­sel­le. Voi­daan ka­rus­ti to­de­ta: mis­sä ei tar­vi­ta an­teek­si­an­ta­mus­ta, siel­lä ei tar­vi­ta Ju­ma­laa. Sii­tä Jo­han­nes­kin to­dis­taa kir­jees­sään: Jos väi­täm­me, et­tem­me ole syn­ti­siä, me pe­täm­me it­se­äm­me ei­kä to­tuus ole meis­sä. Jos me tun­nus­tam­me syn­tim­me, niin Ju­ma­la, joka on us­kol­li­nen ja van­hurs­kas, an­taa meil­le syn­nit an­teek­si ja puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta vää­ryy­des­tä. (1. Joh. 1:8–9.)

JuhaHakulinen
Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa. Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.
2.3.2024

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Ps. 25:8

Viikon kysymys