JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ajattelitko jo silloin luopuvasi?

26.7.2021 7.00

Juttua muokattu:

27.7. 10:22
2021072710224920210726070000

Vuo­sia sit­ten, kun tu­lim­me Su­vi­seu­rois­ta, py­säh­dyim­me me­ren­ran­nal­le. Park­ki­pai­kal­la mei­tä al­koi lä­hes­tyä mies, jon­ka kas­voil­le oli le­vin­nyt iloi­nen hymy. Hän kä­ve­li luok­sem­me, ter­veh­ti läm­pi­mäs­ti ja ky­syi, tun­nen­ko hän­tä. Kat­se­lin mies­tä ja yri­tin löy­tää kas­vois­ta tut­tua, mut­ta lo­pul­ta oli pak­ko pu­dis­taa pää­tä­ni. Kun hän sit­ten ker­toi, kuka oli, ilo ja häm­men­nys se­koit­tui­vat. Tuos­sa­ko oli se vä­hän ujo poi­ka, jon­ka kans­sa olin nuo­re­na viet­tä­nyt ai­kaa isois­sa seu­rois­sa?

Kä­ve­len taas paah­tei­sel­la seu­ra­ken­täl­lä, li­vah­te­len ih­mis­jou­kon vä­lis­tä. Poi­ka kul­kee sis­kon­sa kans­sa mu­ka­na. Kai­ut­ti­mis­ta kan­tau­tuu seu­ra­lau­lua, maa pö­ly­ää. Ym­pä­ril­lä nä­kyy le­vol­li­sia kas­vo­ja. Niis­sä nä­kyy sama ilo, jota tun­nen.

Park­ki­pai­kal­la kat­se­lin mie­hen kas­von­piir­tei­tä ja et­sin nii­den ta­kaa tut­tua poi­kaa. Mies näki häm­men­nyk­se­ni ja nau­roi en­tis­tä re­ma­kam­min. Mut­ta sit­ten sil­mä­kul­miin li­vah­ti jo­tain, jos­ta löy­sin tu­tun nuo­ren. Sii­nä hän sei­soi ja kat­soi koh­ti, mon­ta vuot­ta van­hem­pa­na ja muut­tu­nee­na, mut­ta sil­ti sa­ma­na.

Mies esit­te­li mi­nul­le ja per­heel­le­ni kak­si las­taan. Sit­ten hän ker­toi, et­tä ei enää us­ko sa­mal­la ta­val­la. Sil­ti hän oli tu­los­sa sa­mas­ta pai­kas­ta kuin me­kin. Su­vi­seu­ro­jen tut­tu tun­nel­ma ja ilo oli­vat vuo­sien­kin jäl­keen ve­tä­neet hän­tä pai­kal­le. Jo­tain men­nees­tä oli jää­nyt si­sim­pään, vaik­ka tär­kein oli hii­pu­nut pois.

Mies ker­toi, et­tä vaik­ka edel­leen us­koi Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loon, hän ei voi­nut aja­tel­la us­ko­na­si­ois­ta niin kuin en­nen. Ei­hän oi­kea us­ko voi ol­la us­koa La­es­ta­diuk­seen, hän pe­rus­te­li. Sii­nä park­ki­pai­kan hä­li­näs­sä ko­e­tin se­lit­tää, et­tä ei­hän mei­dän us­kom­me pe­rus­ta­ja ole La­es­ta­dius, vaan Ju­ma­la. Pu­huin sii­tä, mi­ten us­ko oli kul­ke­nut vuo­si­tu­han­nes­ta toi­seen ih­mis­ten mu­ka­na. Se, mik­si mei­tä Suo­mes­sa alet­tiin kut­sua les­ta­di­o­lai­sik­si, joh­tui vain käy­tän­nön syis­tä. Suo­meen­han tämä us­ko oli le­vin­nyt Ruot­sin La­pis­ta, pap­pi La­es­ta­diuk­sen saar­no­jen kaut­ta. Hä­nel­le taas evan­ke­liu­min siu­na­si us­ko­vai­nen nuo­ri nai­nen, La­pin Ma­ri­ak­si kut­sut­tu.

Ajat­te­len sitä, mi­ten La­es­ta­dius koki ol­leen­sa kuin yk­si­näi­nen lin­tu, kun­nes löy­si ko­din Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Sama pesä, joka toi­sen sil­mis­sä oli vain ri­su­ma­ja, oli La­es­ta­diuk­sel­le tur­va­paik­ka. Hän sai ko­kea kuin tu­tus­sa psal­mis­sa: ”Lin­tu on huo­neen löy­tä­nyt, ja pääs­ky­nen pe­sän­sä.”

Koin hai­keut­ta, kun tuol­la park­ki­pai­kal­la hy­väs­te­lin nuo­ruu­sai­kai­sen ka­ve­ri­ni. Ajat­te­lin poi­kaa, joka oli is­tus­kel­lut paah­tu­neel­la seu­ra­ken­täl­lä. Kun­pa oli­sim­me pu­hu­neet nii­hin ai­koi­hin us­ko­na­si­ois­ta. Olim­me kyl­lä kuun­nel­leet seu­ro­ja ja lau­la­neet, mut­ta en muis­ta, et­tä kos­kaan oli­sim­me ju­tel­leet sy­vem­min, em­me to­del­la tär­keis­tä asi­ois­ta. Ajat­te­lit­ko jo sil­loin luo­pu­va­si? Kat­se­lit­ko tätä us­koa kuin lin­nun­pe­sää, joka oli al­ka­nut näyt­tää sil­mii­si hal­val­ta ja tar­peet­to­mal­ta?

Tä­män vuo­den Su­vi­seu­rois­sa ei kul­jet­tu paah­tu­neel­la seu­ra­ken­täl­lä. Ei is­tut­tu ison­tel­tan ko­val­la pen­kil­lä lau­la­mas­sa tai tu­tus­tut­tu uu­siin ih­mi­siin. Ko­koon­nuim­me pie­nel­lä po­ru­kal­la las­ten mum­mu­laan. Vaik­ka puit­teet seu­rois­sa oli­vat eri­lai­set, seu­ra­ra­di­os­ta kuu­lu­nut sa­no­ma oli en­nal­laan. Se oli sama sa­no­ma kuin sil­loin, kun La­pin Ma­ria muis­tut­ti La­es­ta­dius­ta, et­tä vain Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­sel­la us­kol­la voi pääs­tä Tai­vaa­seen. Se sama sa­no­ma oli Jee­suk­sel­la, joka ju­lis­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Jee­suk­sel­la, joka ar­mah­det­tu­aan syn­ti­sen nai­sen to­te­si lem­pe­äs­ti, et­tä mene, älä­kä tee enää syn­tiä.

Kun tätä blo­gi­teks­tiä kir­joi­tan, kuun­te­len sa­mal­la ke­sä­seu­ra­ra­di­on lau­lu­ja. Nii­den tur­val­lis­ta ja loh­dut­ta­vaa sa­no­maa. Us­kon, et­tä Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta. Ha­lu­an luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­lan sana voi lä­hes­tyä ja kos­ket­taa si­nu­a­kin, joka et us­ko. Kun­pa et Ju­ma­lan kut­su­es­sa kään­täi­si si­sin­tä­si pois, vaan kuun­te­li­sit. Kun­pa vie­lä löy­täi­sit sen, min­kä ka­do­tit.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
AnneLindfors

Vain yksi on tarpeen

28.12.2021 6.00
AnneLindfors

Rukousten kantamana

28.11.2021 6.00
AnneLindfors

Olet poissa

5.11.2021 6.00
AnneLindfors

Siinä hetkessä täydellinen armo

17.9.2021 7.00
AnneLindfors

Tienhaarassa

6.7.2021 7.05
AnneLindfors

Jos elämä olisi mennyt toisin

7.6.2021 7.05
AnneLindfors

"Jeetut vierettä"

29.4.2021 7.05
AnneLindfors

Kummilahja

22.3.2021 7.05
AnneLindfors

Haluatko oikeasti olla tuollainen?

15.2.2021 7.15
AnneLindfors

Riittävästi iloa

13.1.2021 7.35
AnneLindfors

Jumalan johdattamana

17.12.2020 6.05
AnneLindfors

Ovatko eväät mukana?

11.11.2020 12.05
AnneLindfors

Haikeutta syksyn hämärtyessä

14.10.2020 0.05
AnneLindfors

Uskallanko kertoa?

14.9.2020 7.25
AnneLindfors

Onko Jumala olemassa?

23.8.2020 7.40
AnneLindfors

Saanko auttaa?

6.7.2020 6.15
AnneLindfors

Yhteistä kaipausta

11.6.2020 6.00
AnneLindfors

Monien tunteiden päivä

10.5.2020 6.15
AnneLindfors

Erityisen huolenpidon alla

11.4.2020 6.50
AnneLindfors

Kuvien matkassa

11.3.2020 6.55
AnneLindfors

"Ootteko te siunannu?"

4.2.2020 6.45
AnneLindfors

Jouluenkeleiden saattamana

24.12.2019 6.05
AnneLindfors

Kesken?

8.11.2019 6.15
AnneLindfors

Kantavien sanojen voima

4.10.2019 6.19
AnneLindfors

Tekniikka petti, mutta Jumala ei

3.9.2019 6.06
AnneLindfors

Sumun keskellä

8.8.2019 6.46
AnneLindfors

Kun sanat katosivat

1.7.2019 6.34
AnneLindfors

Valoisia polkuja sinulle, nuori!

1.6.2019 6.18
AnneLindfors

Kaikkein tärkein muisto

12.5.2019 6.41
AnneLindfors

Sisimpään tulvii valo

9.4.2019 6.56
AnneLindfors

Yksin

10.3.2019 6.55
AnneLindfors

Arjen enkeleitä

14.2.2019 6.55
AnneLindfors

Äiti, mää toin sulle iloa!

29.1.2019 6.52
AnneLindfors

Luotanko, uskallanko?

3.1.2019 6.47
13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys