JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jos elämä olisi mennyt toisin

7.6.2021 7.05

Juttua muokattu:

8.6. 12:32
2021060812324020210607070500

Anne Lindfors

Anne Lindfors

Olet­ko jos­kus miet­ti­nyt, mil­lais­ta elä­mä­si oli­si, jos jo­kin asia oli­si men­nyt toi­sin? Jos et oli­si sai­ras­tu­nut. Jos oli­sit pääs­syt Su­vi­seu­roi­hin. Jos on­net­to­muu­des­sa ei oli­si ol­lut en­ke­li suo­jaa­mas­sa.

Erää­nä hil­jai­se­na het­ke­nä löy­sin it­se­ni poh­ti­mas­ta, mil­lais­ta oli­si, jos äi­ti­ni ei oli­si sai­ras­tu­nut muis­ti­sai­rau­teen. Jos yhä voi­sin sil­loin täl­löin kä­vel­lä äi­din luo jut­te­le­maan. Äi­ti­ni tu­li­si au­kai­se­maan oven ja mei­dän kum­man­kin sil­miin syt­tyi­si ilo. Äi­din käsi ko­ho­ai­si ta­put­ta­maan ol­ka­pää­tä ja kuu­li­sin tu­tut sa­nat: "On­pa iha­na et­tä tu­lit! Ju­ma­lan ter­ve."

Yh­des­sä lait­tai­sim­me syö­mis­tä ja ky­se­li­sim­me tois­tem­me kuu­lu­mi­sia. Ker­toi­sin ar­jen ilois­ta ja huo­lis­ta, esit­te­li­sin pu­he­li­mel­ta las­ten lau­lua. Hie­roi­sin äi­din har­ti­oi­ta ja het­ken täyt­täi­sim­me pöy­däl­le jää­nyt­tä ris­tik­koa, pu­he­li­sim­me nii­tä näi­tä. Läh­ties­sä­ni siu­nai­sim­me toi­si­am­me evan­ke­liu­mil­la ja ru­tis­tai­sim­me lu­jas­ti. Kun kään­tyi­sin mat­kan pääs­tä kat­so­maan, tut­tu käsi hei­lut­tai­si oven­ra­os­ta. Ja minä kään­tyi­sin vil­kut­ta­maan vä­hän vä­liä, niin kau­an, kun­nes puut tu­li­si­vat vä­liim­me.

Vaik­ka tuol­lai­nen yh­des­sä­o­lo on jää­nyt taak­se, jo pel­käs­tään sen muis­te­le­mi­nen an­taa voi­maa. Tu­lee kii­tol­li­suus sii­tä, mitä ker­ran oli. Kii­tol­li­suus rak­kau­des­ta, joka jät­ti jäl­jen.

Ei se rak­kaus ole vie­lä­kään pois­sa. Sitä mie­tin yh­te­nä päi­vä­nä, kun työn­te­lin äi­tiä pyö­rä­tuo­lis­sa pi­hal­la ja lau­loin. Vaik­ka äi­ti ei osoit­ta­nut tun­nis­ta­mi­sen merk­ke­jä, tut­tu lau­lu ha­vah­dut­ti. Kun näin, mi­ten äi­din huu­let ta­pai­li­vat sa­no­ja, en jak­sa­nut vä­lit­tää sii­tä, kuu­li­ko joku ul­ko­puo­li­nen. Sy­dän pa­kah­tu­mai­sil­la­ni lau­loin lau­lua, jota niin mo­nes­ti olin en­nen äi­din kans­sa lau­la­nut. Ju­ma­lan rau­haan jäl­leen toi­sem­me jä­täm­me… Het­ken tun­tui kuin oli­sim­me is­tu­neet taas ko­val­la su­vi­seu­ra­pen­kil­lä, hai­kei­na, mut­ta on­nel­li­si­na.

Mo­nes­sa asi­as­sa jos­sit­te­lu on ko­vin tur­haa. Sil­ti ajat­te­len, et­tä sii­tä on hait­taa lä­hin­nä vain sil­loin, jos se ai­heut­taa tyy­ty­mät­tö­myyt­tä. Par­haim­mil­laan eri vaih­to­eh­to­jen ajat­te­lu ha­vah­dut­taa nä­ke­mään Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen ja ta­ju­a­maan rak­kai­den ih­mis­ten ar­von. Osa kii­tok­se­nai­heis­ta on on­nel­li­sia muis­to­ja, mut­ta moni hyvä ja ih­meel­li­nen on yhä tääl­lä.

Kun yh­te­nä päi­vä­nä olin muis­tel­lut äi­ti­ni kans­sa vie­tet­ty­jä het­kiä, sa­noin puo­li­sol­le­ni, et­tä jos­pa läh­ti­sit vie­mään poi­kaam­me opis­tol­le. Sai­sit­te viet­tää vä­hän pi­dem­pään yh­teis­tä ai­kaa. Ajat­te­lin, et­tä sa­mal­la reis­sul­la hän voi­si käy­dä myös omil­la van­hem­mil­laan. Vie­lä sii­hen on mah­dol­li­suus.

Lii­kaa ei kan­na­ta jos­si­tel­la. Sii­nä asi­as­sa lap­set ovat usein hy­vä­nä mal­li­na. Siel­lä, mis­sä ai­kui­nen saat­taa näh­dä vain sul­je­tun oven tai rik­kou­tu­neen asi­an, voi lap­sen avoin mie­li näh­dä uu­den mah­dol­li­suu­den. Sitä sain ol­la taas op­pi­mas­sa, kun vii­si­vuo­ti­as poi­kam­me iloit­si: ”Ei se hait­taa, vaik­ka mun suk­ka on men­ny rik­ki! Nyt tol­la var­paal­la on pal­jon hel­pom­pi jar­rut­taa!”

Saan aja­tel­la, et­tä Tai­vaan Isä on an­ta­nut sel­lai­sen elä­män, jota tar­vit­sen. Elä­män, joka on ki­pui­neen­kin mi­nul­le kaik­kein pa­ras. Saan va­loi­sin mie­lin luot­taa sii­hen, et­tä Ju­ma­la joh­dat­taa koh­ti tai­vas­ta. Sil­loin min­kään ei tar­vit­se men­nä toi­sin.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
AnneLindfors

Vain yksi on tarpeen

28.12.2021 6.00
AnneLindfors

Rukousten kantamana

28.11.2021 6.00
AnneLindfors

Olet poissa

5.11.2021 6.00
AnneLindfors

Siinä hetkessä täydellinen armo

17.9.2021 7.00
AnneLindfors

Ajattelitko jo silloin luopuvasi?

26.7.2021 7.00
AnneLindfors

Tienhaarassa

6.7.2021 7.05
AnneLindfors

"Jeetut vierettä"

29.4.2021 7.05
AnneLindfors

Kummilahja

22.3.2021 7.05
AnneLindfors

Haluatko oikeasti olla tuollainen?

15.2.2021 7.15
AnneLindfors

Riittävästi iloa

13.1.2021 7.35
AnneLindfors

Jumalan johdattamana

17.12.2020 6.05
AnneLindfors

Ovatko eväät mukana?

11.11.2020 12.05
AnneLindfors

Haikeutta syksyn hämärtyessä

14.10.2020 0.05
AnneLindfors

Uskallanko kertoa?

14.9.2020 7.25
AnneLindfors

Onko Jumala olemassa?

23.8.2020 7.40
AnneLindfors

Saanko auttaa?

6.7.2020 6.15
AnneLindfors

Yhteistä kaipausta

11.6.2020 6.00
AnneLindfors

Monien tunteiden päivä

10.5.2020 6.15
AnneLindfors

Erityisen huolenpidon alla

11.4.2020 6.50
AnneLindfors

Kuvien matkassa

11.3.2020 6.55
AnneLindfors

"Ootteko te siunannu?"

4.2.2020 6.45
AnneLindfors

Jouluenkeleiden saattamana

24.12.2019 6.05
AnneLindfors

Kesken?

8.11.2019 6.15
AnneLindfors

Kantavien sanojen voima

4.10.2019 6.19
AnneLindfors

Tekniikka petti, mutta Jumala ei

3.9.2019 6.06
AnneLindfors

Sumun keskellä

8.8.2019 6.46
AnneLindfors

Kun sanat katosivat

1.7.2019 6.34
AnneLindfors

Valoisia polkuja sinulle, nuori!

1.6.2019 6.18
AnneLindfors

Kaikkein tärkein muisto

12.5.2019 6.41
AnneLindfors

Sisimpään tulvii valo

9.4.2019 6.56
AnneLindfors

Yksin

10.3.2019 6.55
AnneLindfors

Arjen enkeleitä

14.2.2019 6.55
AnneLindfors

Äiti, mää toin sulle iloa!

29.1.2019 6.52
AnneLindfors

Luotanko, uskallanko?

3.1.2019 6.47
1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys