JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Olenko minä sinulle rakas?

30.6.2024 8.00

Juttua muokattu:

29.6. 15:51
2024062915510520240630080000

Ul­la Ha­lo­nen

Tä­män vuo­den Su­vi­seu­ro­jen tun­nus­lau­se pu­hut­te­lee mi­nua sekä hen­gel­li­ses­ti et­tä ajal­li­ses­ti. Tun­nus kut­suu poh­ti­maan si­nän­sä yk­sin­ker­tais­ta, mut­ta si­säl­löl­tään mo­niu­lot­teis­ta ja elä­män pe­rus­tei­siin vie­vää ky­sy­mys­tä sii­tä, kuka on mi­nul­le ra­kas. Saa­tam­me tie­dos­ta­mat­tam­me ky­syä tois­tu­vas­ti, ku­ten Jee­sus Pie­ta­ril­ta, myös lä­hei­sil­täm­me: olen­ko minä si­nul­le ra­kas?

Mitä se, et­tä joku on ra­kas, tar­koit­taa si­nul­le tai mi­nul­le? Mitä rak­kaus oi­ke­as­taan on? Mitä se tar­koit­taa, et­tä Jee­sus on mi­nul­le ra­kas? Tun­nus­lau­se he­rät­ti mi­nut poh­ti­maan sitä, mi­ten tai­vaal­li­nen ja maal­li­nen rak­kaus poik­ke­a­vat toi­sis­taan.

Ajal­li­ses­sa mie­les­sä rak­kaus saa­te­taan miel­tää viih­teel­li­sek­si ja kau­pal­li­sek­si myyn­ti­tuot­teek­si. Täs­tä huo­li­mat­ta rak­kaus liit­tyy vah­vas­ti ih­mi­syy­den läh­tö­koh­tiin ja pe­rus­tar­pei­siin, ai­na äi­din rak­kau­des­ta al­ka­en. Mitä van­hem­mak­si elän, sitä sel­vem­min huo­maan, et­tä rak­kaus on yh­tä ai­kaa mo­ni­mut­kai­nen ja yk­sin­ker­tai­nen asia, joka il­me­nee ih­mi­sis­sä eri ta­voin ja tar­koit­taa ih­mi­sil­le eri­lai­sia asi­oi­ta. Epä­var­muus voi val­la­ta mie­len ja saa­tan epäil­lä, olen­ko minä si­nul­le vie­lä ra­kas. Se voi nous­ta te­ra­pi­as­sa esil­le ky­sy­myk­se­nä sii­tä, olin­ko minä van­hem­mil­le­ni ra­kas.

Riip­pu­mat­ta sii­tä, mi­ten rak­kau­den mää­rit­te­lee, sen ydin on suun­nil­leen sama: se on ha­lua ol­la tär­keä ja ar­vo­kas toi­sel­le ih­mi­sel­le. Kun ky­syn: "Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?", en oi­ke­as­taan tar­koi­ta sitä, et­tä pi­dät­kö mi­nus­ta. Ha­lu­an tie­tää, olen­ko si­nul­le eri­tyi­nen, olen­ko joku, jota ajat­te­let. Olen­ko joku, jon­ka ole­mas­sa­o­lo tuo loh­tua ja läm­pöä elä­mää­si, olen­ko joku, jota kai­paat. Ja jos kyl­lä, niin mitä se käy­tän­nös­sä si­nul­le tar­koit­taa. Toi­si­naan voi­si ol­la hyvä py­säh­tyä vaik­ka­pa ys­tä­vän kans­sa poh­ti­maan, et­tä mitä tämä ys­tä­vyys meil­le tar­koit­taa? Mitä sinä toi­vot ja mitä minä toi­von sil­tä?

Rak­kau­des­ta on sa­not­tu, et­tä se on jos­kus ”pi­tä­mi­ses­sä”, kun kaik­ki ih­mi­set ei­vät tule toi­meen kes­ke­nään. Puo­li­so­ni neu­voi jos­kus ty­tär­täm­me nuo­ruu­den ih­mis­suh­de­haas­tei­den kes­kel­lä, et­tä joi­ta­kin ih­mi­siä pi­tää ra­kas­taa vä­hän kau­em­paa. Tämä lie­nee mo­nel­le käy­tän­nöl­li­nen oh­je sii­hen, mi­ten ele­tään Raa­ma­tun oh­jeen mu­kaan rau­has­sa kaik­kien kans­sa, jos se meis­tä riip­puu. (Room. 12:18)

Us­ko ei suo­je­le mei­tä myös­kään ajal­li­sil­ta epä­on­nis­tu­mi­sil­ta rak­kau­des­sa. Su­vi­seu­ro­jen al­la tör­mä­sin ne­tis­sä us­kon­sa kiel­tä­nei­siin nuo­riin, jot­ka ko­ke­vat, et­tei hei­tä ole sek­su­aa­li­sen suun­tau­tu­mi­sen­sa vuok­si hy­väk­syt­ty ja ra­kas­tet­tu omas­sa per­hees­sään tai us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa. Yk­si­lön ko­ke­mus­ta ei voi kiis­tää ja on täy­sin mah­dol­lis­ta, et­tä osa on ko­ke­nut tai tul­kin­nut joi­ta­kin asi­oi­ta hyl­jek­sin­näk­si. Lu­kies­sa­ni näi­den nuor­ten pride-kam­pan­join­ti -ai­kei­ta mie­tin kui­ten­kin, et­tä nuor­tem­me kor­vaan kuis­ki­taan so­men kaut­ta kau­niin ja hy­väk­syt­tä­vän kuu­loi­sin sa­nan­kään­tein ky­sy­mys­tä: Sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin? Ei­kö Jee­sus ra­kas­ta­kaan kaik­kia?

Sii­nä nuo edel­lä mai­ni­tut nuo­ret ovat oi­ke­as­sa, et­tä ih­mis­ten vä­li­seen rak­kau­teen ver­rat­tu­na Ju­ma­lan rak­kaus, aga­pe, on täy­del­lis­tä ja eh­do­ton­ta. Sa­mal­la se on yk­si­puo­lis­ta. Se on jo­ta­kin, mi­hin me em­me Pie­ta­rin kal­tai­si­na ky­ke­ne. Toi­saal­ta Jee­sus ei ky­se­le Pie­ta­ril­ta, mitä tämä muis­taa hä­nen ope­tuk­sis­taan ei­kä kysy, mi­ten vä­li­koh­taus yli­pa­pin ta­lon pi­ha­maal­la meni noin niin kuin omas­ta mie­les­tä. Jee­sus ei kysy lan­gen­neel­ta ope­tus­lap­sel­taan kuin ai­no­as­taan sen, et­tä ”olen­ko minä si­nul­le ra­kas?”

Olet­ko sinä py­säh­ty­nyt ihan aja­tuk­sel­la miet­ti­mään, mitä se tar­koit­taa, kun vas­taat: ”Kyl­lä, Her­ra, sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas?” Se tar­koit­taa sitä, et­tä meil­lä on lu­paus ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä. Mut­ta mitä se tar­koit­taa käy­tän­nös­sä? Mi­ten se nä­kyy elä­mäs­sä­si ja käyt­täy­ty­mi­ses­sä­si? En­tä mi­ten se vai­kut­taa si­nun ajan­käyt­töö­si, tai pi­täi­si­kö sen vai­kut­taa?

Me ih­mi­set olem­me siis tai­vaal­li­sen rak­kau­den koh­tei­ta, mut­ta olem­me kaik­ki Pie­ta­rin ta­voin epä­on­nis­tu­nei­ta vas­taa­maan sii­hen rak­kau­teen. Mo­nel­la meis­tä on lä­hi­pii­ris­sään ih­mi­siä, jot­ka sa­no­vat Jee­suk­sen ole­van heil­le ra­kas, mut­ta hei­dän us­kon­sa on eri­lais­ta. Sen si­jaan, et­tä he ”et­si­si­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taa” ja ky­syi­si­vät sitä, mi­ten he kel­paa­vat Ju­ma­lal­le, he ai­van kuin ky­sy­vät, min­kä­lai­nen Ju­ma­la kel­paa heil­le. Ikään kuin meil­le ih­mi­sil­le oli­si an­net­tu val­ta mää­ri­tel­lä, mitä mi­nun rak­kau­te­ni Jee­suk­seen tar­koit­taa tai mitä Jee­suk­sen rak­kaus mi­nua koh­taan tar­koit­taa. Usein tuo us­ko on oma­eh­tois­ta ja it­se mää­ri­tel­tyä, ja sii­nä on vain osa ope­tuk­ses­ta – ar­moa ja rak­kaut­ta, il­man to­tuut­ta.

Mei­dän puo­lel­tam­me ajal­li­sel­la ja tai­vaal­li­sel­la rak­kau­del­la on kui­ten­kin ai­na­kin yk­si yh­tei­nen piir­re. Se on mat­kan­te­koa, joka edel­lyt­tää huo­len­pi­toa ja vaa­li­mis­ta. Ajal­li­nen rak­kaus voi ol­la ku­ten olen ai­em­min kir­joit­ta­nut – vaik­ka­pa aja­tuk­sia tai te­ko­ja. Rak­kaus Jee­suk­seen tu­lee Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­ta ja us­ko­mi­ses­ta syn­nit an­teek­si omal­le koh­dal­leen. Se on ris­tin kan­ta­mis­ta ja Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten seu­ras­sa kul­ke­mis­ta. Se on pait­si aar­re, myös työ­tä pel­lol­la.

UllaHalonen
Olen nelikymppinen äiti, puoliso, muistisairauksiin ja omaishoitoon erikoistunut tutkija ja yrittäjä, opiskelija ja liikkuja Jyväskylän Puuppolasta. Olen myös kissanomistaja, laulaja ja käsillä tekijä. Innostun uudesta, mutta toisen samanlaisen sukan neulominen on jo työlästä. Olen entinen ylisuorittaja, mutta nykyinen hidastaja, joka on herkistynyt elämän tärkeille asioille. Moninaisuus ja erilaisuus näkyvät myös kirjoituksissani. Kerrothan, jos koskettaa: ulla.m.halonen@gmail.com
16.7.2024

Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. 2. Moos. 3:6

Viikon kysymys