JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Uusi vuosi – vanhat kujeet?

15.1.2024 9.00

Juttua muokattu:

15.1. 08:39
2024011508391320240115090000

Ul­la Ha­lo­nen

Vuo­den vaih­tees­sa huo­mi­o­ni kiin­nit­tyi sii­hen, et­tä uu­den vuo­den lu­paus­ten si­jaan mo­nen kat­se kään­tyi ku­lu­nee­seen vuo­teen. Ys­tä­vät ja tut­ta­vat päi­vit­ti­vät some-ka­na­vil­leen yh­teen­ve­to­ja ku­lu­nees­ta vuo­des­ta. Ku­via ja kau­nii­ta sa­no­ja oli mitä eri­lai­sim­mis­ta toi­min­nois­ta ja ta­pah­tu­mis­ta – syys­tä­kin oli­vat kii­tol­li­sia.

Vä­lil­lä on hyvä py­säh­tyä kat­so­maan taak­se­päin. Mi­nä­kin ihan kir­joi­tin ylös, to­sin vain it­sel­le­ni, mitä kaik­kea vuo­den ai­ka­na ta­pah­tui. Lis­ta oli ai­ka hen­gäs­tyt­tä­vä, oli ilo­ja ja su­ru­ja, en­nal­ta tie­det­ty­jä ja täy­sin pyy­tä­mät­tä eteen tul­lei­ta asi­oi­ta. Mie­tin, et­tä jos oli­sin tien­nyt, mitä seu­raa­van vuo­den ai­ka­na on vas­tas­sa, en eh­kä oli­si us­kal­ta­nut hy­pä­tä pois va­ki­tui­ses­ta työs­tä ja koh­ta­lai­ses­ta kuu­kau­si­pal­kas­ta yrit­tä­jäk­si ja tut­ki­jak­si. Kol­man­te­na uu­te­na työ­nä sain kur­kis­taa kurs­si­suun­nit­te­li­jan ”ke­sä­työn” kaut­ta myös opis­to­e­lä­mään.

Tein siis vuo­den ti­lin­pää­tös­tä en­sim­mäis­tä ker­taa kir­jai­mel­li­ses­ti myös yrit­tä­jä­nä. Osa­sin kyl­lä en­na­koi­da, et­tei hu­maa­ni oman ajan myy­mi­seen liit­ty­vä yri­tyk­se­ni mi­kään kul­ta­kai­vos ole. Pie­nem­mäs­tä ra­ha­kuk­ka­ros­ta ja vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta olen ää­ret­tö­män tyy­ty­väi­nen ja kii­tol­li­nen, et­tä puo­li­so­ni kan­nus­ta­ma­na us­kal­sin to­teut­taa toi­vee­ni ja ko­keil­la yrit­tä­jyyt­tä. Yrit­tä­jä­vuo­teen on mah­tu­nut pal­jon op­pi­mis­ta, iloa ja on­nis­tu­mi­sia. Työ­e­lä­mäs­sä­kään tyy­ty­väi­syyt­tä ei mi­ta­ta pel­käs­tään ra­hal­la.

So­si­aa­li­a­lal­la ai­em­mat­kin työ­ni ovat ol­leet tär­kei­tä, mut­ta ih­mis­ten rin­nal­la kul­ke­mi­ses­sa ja te­ra­peut­ti­na työn mer­ki­tyk­sel­li­syys on saa­nut ai­van uu­den mit­ta­luo­kan. Eri­tyi­ses­ti muu­ta­mat pa­laut­teet ovat her­kis­tä­neet mi­nua. Yk­si täy­sin us­kon­no­ton asi­ak­kaa­ni ker­toi ta­paa­mis­ten tär­key­des­tä ko­ke­van­sa, et­tä ne ei­vät ole ol­leet sat­tu­maa vaan suur­ta joh­da­tus­ta – ”Ihan niin kuin täs­sä oli­si jo­kin juju.” Eri­tyi­siä ovat ol­leet myös use­at het­ket, jois­sa olem­me yh­des­sä asi­ak­kaan kans­sa to­den­neet, et­tä us­ko kan­taa mei­dän ajal­li­sia kei­no­jam­me enem­män. Olen to­del­la ko­ke­nut te­ke­vä­ni työ­tä, jol­la on ol­lut mer­ki­tys­tä.

Tänä vuon­na en kuul­lut ai­na­kaan lä­hi­pii­ris­sä­ni lu­pauk­sia uu­del­le vuo­del­le. Toi­vot­ta­vas­ti vaa­ti­vat lu­pauk­set ovat men­neet laa­jem­min­kin pois muo­dis­ta. Ai­ka, jota eläm­me, on pa­ra­dok­saa­li­nen. Toi­saal­ta se pe­rään­kuu­lut­taa ar­mol­li­suut­ta ja lem­peyt­tä omaa it­se­ään koh­taan. Sa­maan ai­kaan pi­täi­si kui­ten­kin jat­ku­vas­ti ke­hit­tyä ja ta­voi­tel­la ai­em­paa pa­rem­paa mi­nää – uut­ta kou­lu­tus­ta, enem­män tree­niä, vä­hem­män ki­lo­ja ja niin edel­leen. On to­del­la vä­syt­tä­vää yrit­tää ol­la koko ajan jo­tain enem­män tai vä­hem­män. Voi­sim­me­ko tyy­tyä sii­hen, mitä me olem­me tai meil­lä jo on?

Minä en jak­sa­nut edes aja­tel­la uu­den vuo­den lu­pauk­sia. Hil­jaa mie­les­sä­ni lä­he­tin kui­ten­kin toi­veen ja ru­kouk­sen it­se­ni ja lä­heis­te­ni puo­les­ta Tai­vaan Isäl­le rau­hal­li­sem­mas­ta ja ter­veem­mäs­tä vuo­des­ta. En ole aja­tel­lut tänä vuon­na päi­vit­tää it­se­ä­ni, mut­ta pu­he­li­me­ni teki au­to­maat­ti­sen päi­vi­tyk­sen. Sen myö­tä näy­töl­le­ni il­maan­tui ”Päi­vä­kir­ja” -ni­mi­nen so­vel­lus. Aloi­tin kii­tol­li­suus­päi­vä­kir­jan. Tänä il­ta­na voi­sin kir­ja­ta ylös ole­va­ni kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä pak­ka­nen lauh­tui ja pää­sin kä­ve­lyl­le, sain käy­dä seu­rois­sa, syö­dä ihan ta­val­lis­ta ruo­kaa ja nu­kah­taa ihan lep­poi­sa­na sun­nun­tai­päi­vä­nä.

UllaHalonen
Olen nelikymppinen äiti, puoliso, muistisairauksiin ja omaishoitoon erikoistunut tutkija ja yrittäjä, opiskelija ja liikkuja Jyväskylän Puuppolasta. Olen myös kissanomistaja, laulaja ja käsillä tekijä. Innostun uudesta, mutta toisen samanlaisen sukan neulominen on jo työlästä. Olen entinen ylisuorittaja, mutta nykyinen hidastaja, joka on herkistynyt elämän tärkeille asioille. Moninaisuus ja erilaisuus näkyvät myös kirjoituksissani. Kerrothan, jos koskettaa: ulla.m.halonen@gmail.com
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys