JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kaksi leipää ja kaksi juurta

17.3.2024 6.00

Juttua muokattu:

15.3. 09:52
2024031509522820240317060000

Vii­me sun­nun­tai­na, vä­hän eri­koi­ses­ti kes­kel­lä paas­to­nai­kaa, vie­tet­tiin lei­pä­sun­nun­tai­ta. Mi­nul­le lei­pä on ni­mit­täin se, joka usein saa päi­vit­täi­sen ener­gi­an­tar­pee­ni ylit­ty­mään. Tyk­kään lei­väs­tä, jo­ten syön sitä usein lii­kaa juus­ton kera tai kaik­ki­ne mui­ne li­suk­kei­neen. Suh­tee­ni lei­pään on ol­lut vuo­sia ris­ti­rii­tai­nen. Muu­ta­mia vuo­sia sit­ten lo­pe­tin lei­vän syön­nin ke­ven­nys­mie­les­sä ko­ko­naan, vä­lil­lä olen syö­nyt vain glu­tee­ni­ton­ta lei­pää ja nyt opet­te­len mal­til­li­sem­paa lei­vän syön­tiä. Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni mi­nul­la on vaa­lea ha­pan­juu­ri­tai­ki­na odot­ta­mas­sa suo­lan li­säys­tä ja en­sim­mäis­tä tait­te­lua.

In­nos­tuin ko­ro­na-ai­ka­na mo­nien mui­den ta­voin vaa­le­an lei­vän lei­po­mi­ses­ta ha­pan­juu­reen. Ruis­lei­vän lei­po­mi­nen juu­reen on ol­lut mi­nul­le tut­tua ja help­poa, kun sain van­han ruis­juu­ren ja sel­ke­än oh­jeen lei­po­mi­seen yli 18 vuot­ta sit­ten nuo­re­na äi­ti­nä naa­pu­rin mum­mol­ta. Tämä vaa­le­an lei­vän lei­po­mi­nen sen si­jaan tup­paa ole­maan lä­hes tai­det­ta. Olen käy­nyt verk­ko­kurs­sin ja lu­ke­nut kir­jaa lei­po­mi­sen pe­rus­teis­ta. Sil­ti esi­juu­ret, au­to­lyy­sit ja lei­pu­rin pro­sen­tit tun­tu­vat tur­han mo­ni­mut­kai­sil­ta. Nyt­kin ko­ho­a­mas­sa ole­van tai­ki­nan olen aloit­ta­nut jo ei­len juu­ren ruo­kin­nal­la ja jat­ka­nut tänä aa­mu­na uu­del­leen tie­tyil­lä suh­teil­la. Lei­pää lei­vo­taan kai­kes­sa rau­has­sa use­an päi­vän ai­ka­na. Ha­pan­juu­ri­lei­von­nas­sa kä­sil­lä te­ke­mi­seen yh­dis­tyy opet­te­lua le­vol­li­seen odo­tuk­seen ja yh­teys pe­rin­tei­siin.

Mi­nua kieh­too aja­tus sii­tä, et­tä Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan pal­jon lei­väs­tä. Ha­pan­juu­rel­la lei­po­mi­nen ei ole ihan uu­si kek­sin­tö, tuo­re­hii­va sen si­jaan on. Is­ra­e­lin kan­san läh­det­tyä pa­ko­mat­kal­le Egyp­tis­tä lei­pää ei ke­ret­ty ha­pat­taa, jo­ten sil­loin syö­tiin poik­keuk­sel­li­ses­ti hap­pa­ma­ton­ta lei­pää. Muu­ten lei­pä lie­nee ha­pa­tet­tu edel­li­ses­tä tai­ki­nas­ta ote­tul­la tai­ki­nan pa­lal­la eli juu­rel­la. Pe­ri­aa­te on edel­leen sama.

Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa Jee­sus pu­huu lei­väs­tä usei­ta ker­to­ja ja ker­too it­se ole­van­sa elä­män lei­pä. Kuu­li­jat pyy­si­vät Jee­suk­sel­ta sitä lei­pää, joka an­taa elä­män. Hän vas­ta­si heil­le: ”Minä olen elä­män lei­pä. Joka tu­lee mi­nun luok­se­ni, ei kos­kaan ole nä­lis­sään, ja joka us­koo mi­nuun, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan.” (Joh. 6:35.) Kuin­ka kum­mal­li­ses­ti puu­sep­pä Joo­se­fin poi­ka pu­hui! Kuu­li­jat ei­vät kä­sit­tä­neet pu­het­ta, ja toi­set jopa vi­has­tui­vat ja me­ni­vät pois. Elä­män lei­vän et­si­mi­sen li­säk­si Jee­sus opet­ti myös ru­koi­le­maan jo­ka­päi­väis­tä lei­pää, jo­hon si­säl­tyy kaik­ki se, mitä tääl­lä maan pääl­lä tar­vit­sem­me.

Kan­san­kirk­kom­me pap­pe­ja on syy­tet­ty sii­tä, et­tei­vät he tar­joa enää oi­ke­aa lei­pää. Tämä ei lie­ne ou­toa sii­nä va­los­sa, et­tä lu­ke­ma­ni tut­ki­muk­sen mu­kaan mo­net kir­kon pa­pit ei­vät edes it­se us­ko Ju­ma­laan. Kir­kos­sa työs­ken­te­lee siis kir­jai­mel­li­ses­ti lei­pä­pap­pe­ja, jot­ka saa­vat työs­tä vain ajal­li­sen elan­ton­sa. Nämä oi­ke­as­ta lei­väs­tä vie­raan­tu­neet pa­pit ovat lei­po­moi­den ta­paan al­ka­neet ke­hit­tää uu­den­lai­sia lei­piä. He tar­jo­a­vat eri­lai­sia lei­vok­sia eri­lai­sen viih­teen muo­dos­sa. Ne ruok­ki­vat eh­kä joi­den­kin kuu­li­joi­den miel­tä, mut­ta jät­tä­vät ih­mis­ten sie­lut näl­käi­sik­si.

Tuo­reen lei­vän si­jas­ta kai­kil­le meil­le tut­tu ti­lan­ne keit­ti­ös­sä on kui­va lei­pä, jo­hon joko vain tyy­dy­tään tai sit­ten se pe­las­te­taan köy­hiin ri­ta­rei­hin, lei­vän­paah­ti­meen tai lo­pul­ta korp­pu­jau­hoi­hin. Olen jos­kus puo­li­sol­le­ni to­den­nut seu­rois­ta läh­ties­sä­ni hie­man pil­ke sil­mä­kul­mas­sa, et­tä lei­pä oli tä­nään hie­man kui­vaa. Sil­ti se on ra­vin­nut.

Tätä teks­tin lop­puo­saa kir­joit­ta­es­sa­ni on ku­lu­nut tun­te­ja. Olen eh­ti­nyt jo mais­ta­maan va­lu­rau­ta­pa­das­sa pais­ta­maa­ni tuo­ret­ta, ha­pan­juu­reen teh­tyä vaa­le­aa lei­pää. Har­joit­te­lun ja usei­den tois­to­jen jäl­keen se ei pel­käs­tään ko­hoa hy­vin, vaan myös mais­tuu hy­väl­le! Tie­sit­te­kö muu­ten, et­tä juu­reen teh­ty lei­pä on ter­veel­lis­tä? Lu­ke­kaa­pa ne­tis­tä li­sää, jos et­te vie­lä ole tu­tus­tu­neet ai­hee­seen. Tätä lei­pää voin syö­dä muu­ta­man pa­lan huo­let­ta, ja suh­tee­ni lei­pään on nor­ma­li­soi­tu­nut. Se on myös täyt­tä­väm­pää, jo­ten sitä ei tar­vit­se syö­dä niin pal­joa kuin kau­pan lei­pää. Tä­nään tein lei­pää­ni viil­lot ko­ho­a­mis­ta var­ten ris­tin muo­toon. Lei­pä muis­tut­ti niis­tä mo­lem­mis­ta lei­vis­tä, joi­ta olen tä­nään­kin saa­nut riit­tä­väs­ti tä­män päi­vän mat­kal­le.

UllaHalonen
Olen nelikymppinen äiti, puoliso, muistisairauksiin ja omaishoitoon erikoistunut tutkija ja yrittäjä, opiskelija ja liikkuja Jyväskylän Puuppolasta. Olen myös kissanomistaja, laulaja ja käsillä tekijä. Innostun uudesta, mutta toisen samanlaisen sukan neulominen on jo työlästä. Olen entinen ylisuorittaja, mutta nykyinen hidastaja, joka on herkistynyt elämän tärkeille asioille. Moninaisuus ja erilaisuus näkyvät myös kirjoituksissani. Kerrothan, jos koskettaa: ulla.m.halonen@gmail.com
25.5.2024

Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.” Joh. 6:47

Viikon kysymys