JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kuuntelemmeko, mitä toisillemme kuuluu?

20.11.2023 6.00

Juttua muokattu:

17.11. 14:18
2023111714180220231120060000

Ul­la Ha­lo­nen

Mil­loin olet vii­mek­si ky­sy­nyt jol­ta­kin: ”Mitä si­nul­le kuu­luu”? Mil­loin si­nul­ta on vii­mek­si ky­syt­ty kuu­lu­mi­sia? Mitä vas­taat, jos ky­syi­sin, et­tä kuka si­nua kuun­te­lee? En­tä mil­loin vii­mek­si kuun­te­lit it­se tois­ta ih­mis­tä? Siis to­del­la kuun­te­lit et­kä aja­tel­lut, mitä sa­not seu­raa­vak­si tai kes­keyt­tä­nyt sa­no­ak­se­si oman mie­li­pi­tee­si.

Ny­ky­päi­vä­nä ope­te­taan ja kan­nus­te­taan kuun­te­le­maan omaa si­säis­tä ään­tään ja omia tar­pei­taan, mut­ta har­vem­min kuu­lee ope­tus­ta sii­tä, mi­ten kuun­nel­laan toi­sia kes­kit­ty­nees­ti ja tark­kaa­vai­ses­ti. Vai­kut­tai­si­kin sil­tä, et­tä ih­mi­sil­lä on hei­ken­ty­nyt kyky kuun­nel­la toi­si­aan. Ai­na­kin kii­re, stres­si, omat huo­let ja vai­keus kes­kit­tyä vai­kut­ta­vat sii­hen, et­tei kuun­te­le­mi­nen ai­na on­nis­tu.

In­ter­ne­tiä ja so­si­aa­lis­ta me­di­aa on syy­tet­ty mo­nes­ta asi­as­ta. Nii­den nis­koil­le oli­sin it­se val­mis osit­tain tä­tä­kin on­gel­maa lait­ta­maan. Se on kuin säh­köi­nen me­ga­fo­ni, jo­hon kuka ta­han­sa voi syöt­tää ja toi­tot­taa omat aja­tuk­sen­sa. Net­tiin la­da­taan joka se­kun­ti val­ta­va mää­rä eri­lais­ta si­säl­töä, jota ei eh­di, ha­lua ei­kä jak­sa seu­ra­ta. Eri ka­na­vien ko­hi­na tun­tuu täyt­tä­vän va­paa-ai­kam­me ja ky­kym­me ot­taa vas­taan asi­oi­ta myös kans­saih­mi­sil­tä.

Eri­lai­set What­sapp- ja muut vies­tin­tä­ryh­mät ovat kuun­te­le­mi­sen kan­nal­ta haas­ta­via. Toi­sil­la on niin pal­jon eri­lai­sia ryh­miä, et­tei nii­den vies­tien pe­räs­sä vain pysy. Vies­tien se­kaan hel­pos­ti huk­kuu jo­kin tai jon­kun tär­keä asia – eh­do­tus, lää­kä­ris­sä­käyn­ti tai kuu­lu­mi­set. En­tä jos ku­kaan ei kom­men­toi ei­kä peu­ku­ta nii­tä ol­len­kaan?

Osa lait­taa vies­tiä tai pos­taa so­meen kuu­lu­mi­si­aan. Näis­sä­kin mo­nil­la on ko­ke­muk­sia sii­tä, et­tei ole tul­lut huo­ma­tuk­si ja kuul­luk­si. Seu­rauk­se­na on eris­täy­ty­nei­syy­den ja tyh­jyy­den tun­ne, joka saa mei­dät eh­kä pyyh­käi­se­mään tai nä­päyt­tä­mään en­tis­tä ti­he­äm­pään tah­tiin.

Vies­tin­tä­ka­na­vis­sa tai­taa piil­lä myös tä­män ajan pa­ra­dok­si. Te­o­ri­as­sa kai­kil­la on mah­dol­li­suus vaih­taa kuu­lu­mi­sia kaik­kien kans­sa. Näin ei kui­ten­kaan ta­pah­du, ja vai­kut­tai­si sil­tä, et­tä vies­tin­tä­vä­li­neet ei­vät kui­ten­kaan kor­vaa oi­kei­ta kes­kus­te­lui­ta. Toi­sen ih­mi­sen ai­to kuun­te­lu vai­kut­taa jopa ke­hol­li­siin tun­te­muk­siin – vi­reys­ti­laan, stres­sin vä­hen­ty­mi­seen ja avoi­mem­paan ke­hon­kie­leen. Mut­ta ke­nel­lä on ai­kaa ja ha­lua up­pou­tua pit­kään ja sy­väl­li­seen kes­kus­te­luun kah­den kes­ken?

Kuu­lu­mis­ten ky­sy­mis­tä voi vai­keut­taa se­kin, et­tei tie­dä, mitä ky­syä. Ei muis­ta, mitä ja mil­loin olem­me vii­mek­si pu­hu­neet, ei­kä tie­dä, olen­ko minä edes oi­kea tai so­pi­va ih­mi­nen ky­sy­mään toi­sel­ta, mitä si­nul­le kuu­luu. Ky­sy­mys voi kuu­los­taa teen­näi­sel­tä, ja sitä se on­kin, jos se hei­te­tään ohi­men­nen il­man to­del­lis­ta kiin­nos­tus­ta vas­tauk­ses­ta. Oi­kein käy­tet­ty­nä se on kui­ten­kin oi­val­li­nen. Ky­sy­mys ei ole­ta mi­tään toi­sen työ­ti­lan­tees­ta tai jak­sa­mi­ses­ta, ja vas­taa­ja voi it­se päät­tää, mil­lä ta­sol­la ky­sy­myk­seen vas­taa.

Olen huo­man­nut eten­kin uu­den te­ra­pi­a­työ­ni kaut­ta, et­tä mo­net ih­mi­set kai­paa­vat kuun­te­li­jaa. Mi­nus­ta ei­kä si­nus­ta ei tee huo­noa ih­mis­tä se, et­tem­me ole ol­leet niin hy­viä kuun­te­li­joi­ta kuin toi­voi­sim­me. Luul­ta­vas­ti moni ohel­la­ni miet­tii, mi­ten ja mil­loin oli­si mah­dol­li­suuk­sia ja voi­ma­va­ro­ja kuun­nel­la enem­män mui­ta ih­mi­siä. Raa­mat­tu an­taa tä­hän­kin asi­aan eri­no­mai­sen neu­von: ”It­se kun­kin tu­lee ol­la herk­kä kuu­le­maan mut­ta hi­das pu­hu­maan ja hi­das vi­haan” (Jaak 1:19).

UllaHalonen
Olen nelikymppinen äiti, puoliso, muistisairauksiin ja omaishoitoon erikoistunut tutkija ja yrittäjä, opiskelija ja liikkuja Jyväskylän Puuppolasta. Olen myös kissanomistaja, laulaja ja käsillä tekijä. Innostun uudesta, mutta toisen samanlaisen sukan neulominen on jo työlästä. Olen entinen ylisuorittaja, mutta nykyinen hidastaja, joka on herkistynyt elämän tärkeille asioille. Moninaisuus ja erilaisuus näkyvät myös kirjoituksissani. Kerrothan, jos koskettaa: ulla.m.halonen@gmail.com
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys