JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Puurotohtori

24.3.2023 6.00

Juttua muokattu:

20.3. 09:45
2023032009451720230324060000

Ul­la Ha­lo­nen

Tänä aa­mu­na kei­tin puu­roa, ku­ten lä­hes joka aa­mu jo vuo­sien ajan. En kos­kaan mit­tai­le mää­riä, mis­tä seu­raa, et­tä jo­na­kin aa­mu­na meil­lä syö­dään löy­sää puu­roa ja toi­se­na vä­hä­suo­lais­ta – ja jo­na­kin aa­mu­na sitä ei syö­dä, kos­ka olen polt­ta­nut sen poh­jaan no­pe­al­la in­duk­ti­o­lie­del­lä­ni.

Päi­väl­lä säh­kö­pos­tia lu­kies­sa­ni olin mo­nien aja­tus­ten ja tun­tei­den ym­pä­röi­mä. Yh­teis­kun­ta­tie­tei­den lai­tok­sen koor­di­naat­to­ri oli lä­het­tä­nyt säh­kö­pos­tia ja ker­toi, et­tä väi­tös­kir­ja­ni toi­nen­kin esi­tar­kas­tus­lau­sun­to on saa­pu­nut myön­tei­se­nä. Sa­mal­la hän lä­het­ti oh­jeet väi­tösp­ro­ses­sin ete­ne­mi­ses­tä ja väi­tös­ti­lai­suu­den so­pi­mi­ses­ta. Mie­le­ni teki it­se­ä­ni ni­pis­tä­mäl­lä var­mis­taa, olen­ko se to­del­la minä, joka tätä vies­tiä lu­kee. On­ko tämä tot­ta mi­nun elä­mäs­sä­ni?

Olen syn­ty­nyt niin sa­no­tus­ti työ­läis­per­hee­seen, ku­ten mo­net muut­kin ikäi­se­ni. Van­hem­mil­la­ni ei ole ol­lut sa­man­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia opis­ke­lui­hin kuin meil­lä. Täs­sä asi­as­sa yh­teis­kun­ta on ol­lut meil­le erit­täin avo­kä­ti­nen, on ol­lut opin­to­mah­dol­li­suuk­sia mis­tä va­li­ta. Mi­nun opin­to­pol­ku­ni on ol­lut mo­ni­mut­kai­nen. Lu­ki­on jäl­keen yli­o­pis­to ei ol­lut edes vaih­to­eh­to, kos­ka se tun­tui ole­van jo­ten­kin hie­nom­pien tai älyk­kääm­pien ih­mis­ten kou­lu. Niin­pä me­nin am­mat­ti­kou­luun. Jäl­keen­päin aja­tus yli­o­pis­tos­ta eri­tyi­sen hie­no­jen tai älyk­käi­den ih­mis­ten paik­ka­na tun­tuu has­sul­ta. Yli­o­pis­tol­la ta­paa­ma­ni ih­mi­set ovat ol­leet ta­val­li­sia ja sa­man­lai­sia kuin muut­kin.

Muis­tan men­neil­tä ajoil­ta erään us­ko­vai­sen ih­mi­sen poh­ti­neen, et­tä yli­o­pis­toon me­ne­mi­ses­sä on vaa­ra al­kaa käyt­tää jär­keä myös us­kon asi­ois­sa. On tot­ta, et­tä yli­o­pis­tos­sa ope­te­taan ajat­te­le­maan tie­tyl­lä ta­val­la. Tie­de­maa­il­mas­sa aja­tel­laan, et­tä vain tut­kit­tu tie­to on tot­ta, ja kaik­ki muu pi­tää ky­see­na­lais­taa tai aja­tel­la epä­to­dek­si. Sit­tem­min olen huo­man­nut, et­tei eri­kois­tu­mi­nen jo­hon­kin asi­aan sy­väl­le tut­ki­tun tie­don pe­rus­teel­la ole vält­tä­mät­tä ris­ti­rii­das­sa us­kon asi­oi­den kans­sa. Mi­nul­le nämä asi­at ei­vät edes lii­ty toi­siin­sa mi­ten­kään. Tie­teen te­ke­mi­sel­lä saa­daan vas­tauk­sia vain hy­vin ra­jal­li­ses­ti. Mi­nun us­koo­ni yli­o­pis­to-opin­noil­la ei ole ol­lut vai­ku­tus­ta suun­taan ei­kä toi­seen. Tut­ki­mus on osa mi­nun työ­tä­ni, jon­ka ha­lu­an teh­dä niin hy­vin kuin osaan, mut­ta sa­mal­la ha­lu­an us­koa yk­sin­ker­tai­ses­ti lap­sen lail­la.

Kun aloi­tin jat­ko-opin­not muu­ta­ma vuo­si sit­ten, va­roin ker­to­mas­ta niis­tä avoi­mes­ti. Mik­si­kö? Sik­si, et­tä jos­tain syys­tä moni tun­tuu ar­vot­ta­van yli­o­pis­to-opin­not ja -tut­kin­not koh­tuut­to­man kor­ke­al­le. Moni vai­kut­taa edel­leen ajat­te­le­van, ku­ten minä nuo­rem­pa­na, et­tä yli­o­pis­tos­sa ih­mi­set ovat eri­tyi­sen hie­no­ja ja älyk­käi­tä. Niin­pä toi­voin, et­tei ku­kaan ajat­te­li­si mi­nun ku­vit­te­le­van it­ses­tä­ni lii­ko­ja.

Vaik­ka ny­kyi­sin us­kal­lan jo ker­toa opin­nois­ta­ni, en edel­leen­kään osaa en­kä ha­lua nos­taa sitä mui­ta ylem­mäs. Mi­nul­le osoi­tet­tiin pol­ku mais­te­rin­tut­kin­nos­ta työ­e­lä­mään ja työ­e­lä­mäs­tä jat­ko-opin­toi­hin, ei­kä sii­nä ole sen kum­mem­paa kuin jon­kun toi­sen­kaan ura­po­lus­sa tai saa­vu­tuk­ses­sa. Toi­sel­le ta­lon ra­ken­ta­mi­nen tai suu­ren per­heen kes­kel­tä opis­ke­lu voi ol­la jopa suu­rem­pi pon­nis­tus kuin väi­tös­kir­ja mi­nul­le. Tu­le­va saa­vu­tuk­se­ni on ta­pah­tu­nut Ju­ma­lan an­ta­min lah­join, ja se myös on Ju­ma­lan lah­jaa.

Us­ko­vai­sil­la on ih­meel­li­nen yh­tei­sö. Sen li­säk­si, et­tä se on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta maan pääl­lä, se on myös ajal­li­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta eri­tyi­nen. Kun me­nen keit­ti­ö­vuo­roon tai val­mis­te­lem­me myy­jäi­siä, ei ole mi­tään mer­ki­tys­tä, mikä on ke­nen­kin tut­kin­to tai sta­tus työ­e­lä­mäs­sä. Päin­vas­toin si­sa­rien ja vel­jien mo­nen­lai­ses­ta osaa­mi­ses­ta on pal­jon hyö­tyä. On ilah­dut­ta­vaa, et­tä ym­pä­ril­lä on ih­mi­siä, jot­ka osaa­vat mi­nua pa­rem­min keit­tää puu­roa tai sä­es­tää seu­rois­sa. Us­ko­vai­sis­sa ei ole eri ker­ros­ten vä­keä, vaan olem­me kaik­ki "ta­sa­päis­tä jouk­koa", ku­ten en­nen sa­not­tiin. Lah­ja­ton­ta las­ta ei ole, ja kaik­ki lah­jat ovat Tai­vaan Isän an­ta­mia. Nii­tä saa hy­väl­lä mie­lel­lä ja ver­tai­le­mat­ta tai ka­deh­ti­mat­ta käyt­tää sekä yh­teis­kun­nan et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ra­ken­ta­mi­sek­si.

UllaHalonen
Olen nelikymppinen äiti, puoliso, muistisairauksiin ja omaishoitoon erikoistunut tutkija ja yrittäjä, opiskelija ja liikkuja Jyväskylän Puuppolasta. Olen myös kissanomistaja, laulaja ja käsillä tekijä. Innostun uudesta, mutta toisen samanlaisen sukan neulominen on jo työlästä. Olen entinen ylisuorittaja, mutta nykyinen hidastaja, joka on herkistynyt elämän tärkeille asioille. Moninaisuus ja erilaisuus näkyvät myös kirjoituksissani. Kerrothan, jos koskettaa: ulla.m.halonen@gmail.com
18.4.2024

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4

Viikon kysymys