JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Yksinäisyys seuralaisena

22.9.2025 14.00

Juttua muokattu:

22.9. 13:55
2025092213551020250922140000

Yk­si­näi­syys on kum­mal­li­nen seu­ra­lai­nen. Sen ole­mas­sa­o­loa ei voi näh­dä ul­ko­a­päin ei­kä pää­tel­lä sii­tä, kuin­ka so­si­aa­li­sel­ta joku vai­kut­taa. Yk­si­näi­syys voi hii­piä ih­mi­seen, mil­loin ja mis­sä ta­han­sa – mar­ke­tis­sa, seu­ra­pen­kis­sä tai omas­sa ko­dis­sa, jos­sa per­he hää­rää ym­pä­ril­lä.

Olen tut­kis­kel­lut yk­si­näi­syyt­tä seu­ra­lai­se­na lap­suu­des­ta­ni saak­ka. Var­hai­sin muis­to­ni sii­tä on, kun heit­täy­dyin van­hem­pie­ni sän­gyl­le huu­ta­maan it­kui­ses­ti, et­ten läh­de seu­roi­hin, kun mi­nul­la ei ole siel­lä ke­tään ka­ve­ria. Äi­ti­ni sa­noi, et­tä voin ru­koil­la asi­an puo­les­ta. Tuo ru­kouk­se­ni kuul­tiin myö­hem­min, kun löy­sin ys­tä­vän.

Elä­mä­ni var­rel­la yk­si­näi­syys on pu­keu­tu­nut mo­nen­lai­siin asui­hin ku­ten täy­sin uu­siin ym­pä­ris­töi­hin, ko­ti­äi­tiy­den pit­kiin päi­viin, työ­e­lä­mäs­sä ko­et­tuun eri­lai­suu­teen, ys­tä­vien yh­tei­sen ajan puut­tee­seen, huo­noon yh­tey­teen puo­li­son kans­sa tai las­ten ko­toa pois muut­ta­mi­seen so­peu­tu­mi­seen. On ol­lut myös ai­ko­ja, jol­loin se on ol­lut pois­sa tai su­lau­tu­nut ar­jen kii­rei­siin niin, et­ten ole edes huo­man­nut sen läh­te­neen.

Yk­si­näi­syys kos­ket­taa kai­ke­ni­käi­siä: lap­sia, jot­ka ei­vät löy­dä luo­kal­taan ka­ve­rei­ta; nuo­ria, jot­ka ko­ke­vat jää­vän­sä ul­ko­puo­lel­le so­me­maa­il­man nä­en­näi­ses­tä yh­tey­des­tä huo­li­mat­ta; kes­ki-ikäi­siä, jot­ka ko­ke­vat ole­van­sa it­ses­tään sel­viä ih­mis­suh­teis­saan; ja ikäih­mi­siä, jot­ka kan­ta­vat ar­ke­aan hil­jai­sis­sa ko­deis­sa. Tut­ki­muk­set ker­to­vat, et­tä yk­si­näi­syys li­sää sai­rauk­sien ris­kiä ja ly­hen­tää eli­ni­kää – mut­ta en­nen kaik­kea se syö si­säl­tä teh­den elä­mäs­tä har­maam­paa ja ras­kaam­paa.

Yk­si­näi­syys on län­si­mai­sen yk­si­lö­kes­kei­sen yh­teis­kun­nan kan­san­sai­raus. Yk­si­näi­syys kas­vaa ajas­ta ja ta­vas­ta, jos­sa eläm­me – kult­tuu­ris­ta, joka ko­ros­taa yk­si­lön pär­jää­mis­tä, te­hok­kuut­ta ja it­se­näi­syyt­tä, mut­ta jät­tää usein vä­hem­män ti­laa sy­vil­le ih­mis­suh­teil­le ja ai­doil­le koh­taa­mi­sil­le.

Yk­si­näi­syy­den ko­ke­mus on sekä suh­teel­lis­ta et­tä sub­jek­tii­vis­ta. Joku ko­kee yk­si­näi­syyt­tä, vaik­ka hä­nel­lä oli­si ym­pä­ril­lään iso suku ja usei­ta luo­tet­ta­via ih­mi­siä. Joku toi­nen taas ei koe lain­kaan yk­si­näi­syyt­tä, kun on koi­ra ja ker­ran viik­koon saa vaih­taa kau­pan kas­san kans­sa aja­tuk­set men­neen ja tu­le­van vii­kon sääs­tä. Yk­si­näi­syy­den ole­mus­ta on vai­kea täy­sin ta­voit­taa tai se­lit­tää sa­noin. Se on jo­ta­kin hy­vin sy­väl­le ih­mi­syy­teen kät­key­ty­vää, jota toi­set ko­ke­vat enem­män ja toi­set vä­hem­män tai ei­vät lain­kaan. Se ei ole yk­si­lön va­lin­ta tai merk­ki epä­on­nis­tu­mi­ses­ta.

Omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni tie­dän, et­tä yk­si­näi­syyt­tä on toi­si­naan mah­do­ton tor­jua, vaik­ka oli­si kuin­ka tie­toi­nen sii­tä ja kei­nois­ta sen väis­tä­mi­sek­si. Yk­si­näi­syys kie­tou­tuu niin mo­niin asi­oi­hin, et­tei sen pois­ta­mi­seen ole yk­sin­ker­tai­sia rat­kai­su­ja. Se on tun­ne, joka voi hii­piä yl­lät­tä­en ja ot­taa val­lan, vaik­ka ul­koi­ses­ti kaik­ki näyt­täi­si ole­van hy­vin. Sen pai­no voi ol­la ke­vyt kuin ohi­me­ne­vä var­jo tai ras­kas kuin har­maa pil­vi, joka peit­tää kai­ken muun nä­ky­vis­tä.

Rat­kai­su yk­si­näi­syy­teen voi jos­kus ol­la pie­ni­kin. Se voi ol­la vies­ti ys­tä­väl­le, jos­ta ei ole kuu­lu­nut pit­kään ai­kaan, tai ky­sy­mys sa­man ka­ton al­la asu­val­le ih­mi­sel­le: mitä si­nul­le kuu­luu? Ja jää­mis­tä kuun­te­le­maan, mitä hän oi­ke­as­ti vas­taa. Yk­si­näi­syy­den vält­tä­mi­nen vaa­tii usein sekä ak­tii­vis­ta toi­min­taa ko­to­na tai ko­din ul­ko­puo­lel­la et­tä val­miut­ta koh­da­ta mui­ta ih­mi­siä. Mut­ta ei­vät nä­mä­kään kei­not ai­na toi­mi. Tie­dän, et­tä mo­net ovat vä­syk­siin as­ti yrit­tä­neet kai­ken­lais­ta. Ru­koi­lu ja luot­ta­mus ovat aut­ta­neet mi­nua usei­ta ker­to­ja. Jos­kus rat­kai­su voi ol­la oman yk­si­näi­syy­den tun­nus­ta­mi­nen ja tut­kis­ke­lu, sil­lä se voi ava­ta mah­dol­li­suu­den koh­taa­mi­seen. Yk­si­näi­syy­den vas­ta­voi­ma ei ole pelk­kä seu­ra, vaan ai­to koh­taa­mi­nen. Vas­ta­voi­ma on ih­mi­siä, joi­den kans­sa tu­lem­me näh­dyik­si ja kuul­luik­si ja joi­den kans­sa on help­po ol­la.

Raa­mat­tu ei juu­ri käy­tä sa­naa ”yk­si­näi­syys”, mut­ta se ker­too mon­ta ta­ri­naa kai­puus­ta yh­tey­teen. Ju­ma­la sa­noo jo luo­mi­sen alus­sa: “Ei ole ih­mi­sen hyvä ol­la yk­si­nään” (1. Moos. 2:18). Saar­naa­ja puo­les­taan kir­joit­taa: “Kak­sin on pa­rem­pi kuin yk­sin – – Jos he kaa­tu­vat, toi­nen aut­taa tois­ta nou­se­maan, mut­ta voi yk­si­näis­tä, joka kaa­tuu – hän­tä aut­ta­mas­sa ei ole ke­tään.” (Saarn. 4:9–10.)

Kris­ti­nus­kon yti­mes­sä on aja­tus sii­tä, et­tä ku­kaan ei ole lo­pul­ta yk­sin. Jee­sus lu­pa­si: “Minä olen tei­dän kans­san­ne kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti” (Matt. 28:20) ja: “Her­ra it­se kul­kee si­nun edel­lä­si. Hän on si­nun kans­sa­si, ei­kä hän jätä si­nua ei­kä hyl­kää si­nua.” (5. Moos. 31:8.) Loh­dut­ta­koon mei­tä aja­tus sii­tä, et­tä yk­si­näi­syys voi kul­kea rin­nal­la, mut­ta em­me kos­kaan kul­je tie­täm­me täy­sin yk­sin.

UllaHalonen
Olen reilu nelikymppinen äiti, puoliso, muistisairauksiin ja omaishoitoon erikoistunut tutkija ja yrittäjä, lyhytterapeutti ja liikkuja Jyväskylän Puuppolasta. Olen myös kissanomistaja, laulaja ja käsillä tekijä. Innostun uudesta, mutta toisen samanlaisen sukan neulominen on jo työlästä. Olen entinen ylisuorittaja, mutta nykyinen hidastaja, joka on herkistynyt elämän tärkeille asioille. Moninaisuus ja erilaisuus näkyvät myös kirjoituksissani. Kerrothan, jos koskettaa: ulla.m.halonen@gmail.com
22.9.2025

Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein. Ps. 92:2

Viikon kysymys