JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Aikuiset etsintäkuulutettu

25.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

21.4. 08:54
2023042108543120230425060000

Ul­la Ha­lo­nen

Olin vii­me vii­kol­la lap­si- ja nuo­ri­so­työ­toi­mi­kun­nan ko­kouk­ses­sa. Ko­kouk­sen alus­sa käy­ty toi­min­ta­muo­to­jen kuu­lu­mis­kier­ros toi jo tu­tuk­si käy­nyt­tä vies­tiä ken­täl­tä: opet­ta­jia sai­si ol­la enem­män. Sa­maa vies­tiä olen kuul­lut eri puo­lil­ta Suo­mea. Kes­kus­te­lun lo­mas­sa pää­dyim­me poh­ti­maan, voi­si­ko ai­kui­sil­la ol­la enem­män yh­teis­tä vas­tuu­ta sii­tä, et­tä nuo­ril­le tur­val­li­sia ja mie­lek­käi­tä ta­pah­tu­mia jär­jes­te­tään. Las­ten ja nuor­ten juur­rut­ta­mi­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on sen tär­keim­piä teh­tä­viä, mut­ta mik­si sii­hen on niin vai­kea saa­da te­ki­jöi­tä? Ko­e­taan­ko teh­tä­vät lii­an vai­kei­na?

Yk­si syy voi liit­tyä sii­hen kiis­tat­to­maan to­si­a­si­aan, et­tä nuo­ri­so­työ on muut­tu­nut. Mie­lee­ni pa­lau­tui en­sim­mäi­nen pi­tä­mä­ni raa­mat­tu­luok­ka, jo­hon olin raa­mat­tu­luok­ka­työ­hön luo­dun eri­no­mai­sen ma­te­ri­aa­lin avul­la val­mis­tau­tu­nut huo­lel­li­ses­ti. Olin ot­ta­nut mu­kaan ha­vain­nol­lis­ta­via ku­via ja va­rau­tu­nut oh­jaa­maan ryh­mä­teh­tä­viä. Sii­hen en kui­ten­kaan ol­lut osan­nut val­mis­tau­tua, et­tä per­jan­tai-il­ta­na oma­ko­ti­ta­loon ah­de­tut 50 nuor­ta ei­vät vält­tä­mät­tä mal­ta py­säh­tyä lain­kaan kuun­te­le­maan mi­nua. Il­lan jäl­keen olin se­ka­vis­sa tun­nel­mis­sa ja ajat­te­lin lo­pet­taa teh­tä­väs­sä. Sisu ei kui­ten­kaan an­ta­nut myö­ten.

Pu­huim­me lanu-ko­kouk­ses­sam­me myös käyt­täy­ty­mi­ses­tä, mis­tä puhe oh­jau­tui eri­tyis­herk­kyyk­siin, nep­sy-asi­oi­hin ja mie­len­ter­vey­den haas­tei­siin. Nämä haas­ta­vat oh­jaa­jia ai­van eri ta­val­la kuin ai­em­min. Eräs ko­kouk­seen osal­lis­tu­ja, eri­tyis­las­ten äi­ti it­se­kin, huo­maut­ti kui­ten­kin vii­saas­ti, et­tä huo­not käy­tös­ta­vat ja vaik­ka­pa ADHD on hyvä erot­taa toi­sis­taan. Ru­tii­nit ja sel­ke­ät raa­mit hel­pot­ta­vat niin eri­tyis- kuin mui­den­kin nuor­ten toi­min­taa. Ne he­rät­tä­vät nuo­ris­sa tun­teen, et­tä opet­ta­ja tie­tää ja an­taa raa­mit, mis­sä men­nään, ja hal­lit­see ta­pah­tu­mien kul­kua.

Kes­kus­te­lus­sa nou­si esiin aja­tus, oli­si­ko mei­dän van­hem­pi­na ja opet­ta­ji­na syy­tä pi­tää kes­ke­näm­me sel­ke­äm­pää lin­jaa. Voi­si­ko esi­mer­kik­si pu­he­li­met ke­rä­tä joka ker­ta raa­mat­tu­luo­kas­sa pois? En­tä voi­si­ko van­hem­pia muis­tut­taa, et­tä käy­tös­ta­po­jen opet­ta­mi­nen ta­pah­tuu en­nen kaik­kea ko­to­na? Ai­na­kin it­se kai­pai­sin näis­sä asi­ois­sa am­mat­ti­pe­da­go­gien oh­jei­ta ja neu­vo­ja.

Uu­den­lai­set haas­teet lap­si- ja nuo­ri­so­työs­sä ovat sel­väs­ti ai­heut­ta­neet häm­men­nys­tä: mi­ten tu­li­si toi­mia? On­nek­si vii­me­ai­kai­set yh­tei­set ko­koon­tu­mi­set ja kou­lu­tuk­set ovat tuo­neet sel­keyt­tä ja suun­ta­vii­vo­ja. Osal­lis­tuin esi­mer­kik­si opis­ton lap­si- ja nuo­ri­so­työn kurs­sil­le, jol­la Ma­ria Luh­ta­nie­mi piti alus­tuk­sen ot­si­kol­la ”Par­ves­sa on hel­pom­pi len­tää”. Alus­tus­ta kuun­nel­les­sa­ni ym­mär­sin mie­les­tä­ni jo­ta­kin olen­nais­ta nuo­ri­so­työn muu­tok­ses­ta: syy sii­hen, et­tä enää raa­mat­tu­luo­kan pi­dos­sa vaa­ti­vin­ta ei ole­kaan us­kon­to­tuo­ki­on si­säl­tö, joh­tuu (eri­no­mais­ten ope­tus­ma­te­ri­aa­lien li­säk­si!) sii­tä, et­tä nuo­ret ovat eri­lai­sia kuin sil­loin, kun ny­kyi­set raa­mat­tu­luo­ka­no­pet­ta­jat oli­vat nuo­ria.

Nuo­ria oh­jaa­van opet­ta­jan on ny­kyi­sin kiin­ni­tet­tä­vä eri­tyis­tä huo­mi­o­ta esi­mer­kik­si sii­hen, et­tä lap­set ja nuo­ret roh­ke­ne­vat tul­la pai­kal­le ja voi­vat ko­kea kuu­lu­van­sa jouk­koon. Li­säk­si esi­mer­kik­si kes­ki­näi­seen kans­sa­käy­mi­seen nuo­ret tar­vit­se­vat tänä päi­vä­nä ai­em­paa enem­män oh­jaa­mis­ta ja tu­kea. Enää ei vält­tä­mät­tä rii­tä, et­tä käy­dään au­kai­se­mas­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ovet ja an­ne­taan pää­sy sin­ne.

Us­kon­sa kiel­tä­neis­sä on pal­jon nuo­ria ja jopa ala­kou­lui­käi­siä. Li­säk­si jos­sain mää­rin uu­te­na voi­daan pi­tää il­mi­ö­tä, et­tä he jää­vät kul­ke­maan us­ko­vais­ten nuor­ten jouk­koon. Tämä on tie­ten­kin hyvä asia, mut­ta asi­al­la on myös kään­tö­puo­len­sa. Oh­jaa­jien nä­kö­kul­mas­ta us­kon­sa me­net­tä­nei­den nuor­ten mo­ti­vaa­tio esi­mer­kik­si hil­jen­tyä us­kon­to­tuo­ki­oon on usein eri­lai­nen kuin us­ko­vais­ten nuor­ten. Us­ko­vais­ten ta­pah­tu­mis­sa olem­me tot­tu­neet sii­hen, et­tä ne ovat tur­va­sa­ta­mia, jois­sa voi ko­kea, et­tä nämä ih­mi­set täs­sä ym­pä­ril­lä­ni ovat us­ko­mas­sa sa­mal­la ta­val­la. Toi­saal­ta se­as­sa voi ol­la myös nuo­ria, joil­la on rip­si­vä­riä tai kyn­si­lak­kaa, mut­ta he ei­vät ole ai­na­kaan sa­noin kiel­tä­neet us­ko­aan. Nämä sei­kat häm­men­tä­vät mui­ta nuo­ria.

Haas­teis­ta huo­li­mat­ta nuor­ten kans­sa työs­ken­te­ly on useim­mi­ten val­ta­van in­nos­ta­vaa ja ener­gi­soi­vaa. Olin muu­ta­ma viik­ko sit­ten mu­ka­na rip­pi­kou­lu­lais­ten tal­vi­päi­väs­sä. Päi­väs­sä oli mu­ka­na iso­sia, jot­ka ve­ti­vät ryh­miä ja sai­vat nuo­ret toi­mi­maan ja rie­muit­se­maan yh­des­sä. Sa­mat iso­set vas­ta­si­vat spon­taa­nis­ti vir­tu­aa­li­sen ky­sy­mys­laa­ti­kon ky­sy­myk­siin niin, et­tä me ai­kui­set vain ihas­te­lim­me, mi­ten vas­tauk­set “vas­ta­si­vat aa­men­ta”, ku­ten en­nen sa­not­tiin. Nuor­ten kans­sa voi edel­leen ko­kea suur­ta iloa ja on­nea. Nuo­ri­so­työs­sä on eri­lai­sia teh­tä­viä, ei­kä kaik­kien tar­vit­se osa­ta oh­ja­ta vaik­ka­pa yh­tei­siä leik­ke­jä. Ai­kui­sia tar­vi­taan esi­mer­kik­si val­vo­jik­si luo­maan tur­val­li­suut­ta ja huo­maa­maan yk­sin saa­pu­neet tai syr­jäs­sä ole­vat nuo­ret. Toi­si­naan tar­vi­taan myös keit­ti­öl­le vas­tuu­hen­ki­löi­tä tai sii­vo­a­jia. Mil­lai­seen teh­tä­vään sinä voi­sit tul­la mu­kaan?

UllaHalonen
Olen nelikymppinen äiti, puoliso, muistisairauksiin ja omaishoitoon erikoistunut tutkija ja yrittäjä, opiskelija ja liikkuja Jyväskylän Puuppolasta. Olen myös kissanomistaja, laulaja ja käsillä tekijä. Innostun uudesta, mutta toisen samanlaisen sukan neulominen on jo työlästä. Olen entinen ylisuorittaja, mutta nykyinen hidastaja, joka on herkistynyt elämän tärkeille asioille. Moninaisuus ja erilaisuus näkyvät myös kirjoituksissani. Kerrothan, jos koskettaa: ulla.m.halonen@gmail.com
18.4.2024

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4

Viikon kysymys