JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Siinä hetkessä täydellinen armo

17.9.2021 7.00

Juttua muokattu:

16.9. 14:38
2021091614380420210917070000

Sei­son ko­ti­pi­has­sa ja tui­jo­tan il­lan hä­mä­rää. Syk­syn tih­ku pu­toi­lee kas­voil­le­ni. Ve­dän sy­vään hen­keä. Tun­tuu, et­tä on ai­van lii­kaa hoi­ta­mat­to­mia asi­oi­ta. Lii­kaa odo­tuk­sia ja vaa­ti­muk­sia. Kat­son hii­pi­vää tum­muut­ta. Kurk­kua pu­ris­taa. Tun­tuu, et­tä en rii­tä.

Si­säl­le pa­lat­tu­a­ni mies kat­soo koh­ti, nä­kee vä­sy­myk­sen ja riit­tä­mät­tö­myy­den tun­tee­ni. Hän kie­too kä­si­var­ret ym­pä­ril­le­ni. Sii­nä il­ta­kii­rei­den kes­kel­lä hän kuun­te­lee tun­to­ja­ni, loh­dut­taa tu­tuil­la sa­noil­la. Kat­son puo­li­so­ni sil­miä, rak­kaut­ta niis­sä. Mie­tin sitä, kuka lo­pul­ta oli ne suu­rim­mat vaa­ti­muk­set ja odo­tuk­set aset­ta­nut. Minä it­se­kö? Ja ihan tur­haan. Ei­hän ke­nen­kään tar­vit­se jak­saa yli voi­mien. Ja uu­sia asi­oi­ta­kin saa ope­tel­la yh­den ker­ral­laan. Um­mis­tan sil­mät ja kuun­te­len het­keä. On äk­kiä niin rau­hal­li­nen olo, tur­val­li­nen.

Al­ku­syk­sy on ol­lut per­hees­säm­me muu­tos­ten ai­kaa. Olen pit­kän tau­on jäl­keen pa­lan­nut työ­e­lä­mään. Työ­ar­keen to­tut­te­lu on vie­nyt voi­mia, ko­ti­työt ovat vä­lil­lä ka­sau­tu­neet. Lap­set ovat kai­van­neet sy­liä ja kuun­te­li­jaa. Oma riit­tä­mät­tö­myy­den tun­ne on vä­lil­lä ol­lut hy­vin vah­va.

Toi­saal­ta olen näi­nä päi­vi­nä ko­ke­nut myös sy­vää kii­tol­li­suut­ta sii­tä ajas­ta, jon­ka sain viet­tää ko­to­na las­ten kans­sa. Sain mah­dol­li­suu­den näh­dä las­ten kas­vua ai­van lä­hel­tä, elää mu­ka­na en­sim­mäi­sis­sä as­ke­lis­sa. En tie­dä, on­ko sel­lai­nen enää kos­kaan mei­dän per­hees­sä mah­dol­lis­ta, mut­ta olen on­nel­li­nen, et­tä olen saa­nut sen ko­kea. Vaik­ka muis­te­len tuo­ta ai­kaa läm­möl­lä, ei se ai­na ole ol­lut vai­va­ton­ta ja ke­ve­ää. Ko­ti­ar­jen kes­kel­lä on ol­lut myös nii­tä het­kiä, jol­loin oli­si kan­nat­ta­nut toi­mia toi­sin. Ol­la pal­jon vii­saam­pi ja kär­si­väl­li­sem­pi.

Yh­te­nä päi­vä­nä mie­tin omal­le tei­ni-ikäi­sel­le­ni sitä, mi­ten mo­net ker­rat olen ko­ke­nut äi­ti­nä epä­on­nis­tu­mis­ta. Tuo nuo­ri sa­noi lem­pe­äs­ti: ”Meil­le sinä olet ihan täy­del­li­nen äi­ti.” Nos­tin kat­see­ni ja pu­dis­tin pää­tä­ni. Muis­tu­tin sii­tä, et­tä lii­an usein olen her­mos­tu­nut. Olen ol­lut vä­sy­nee­nä kär­si­mä­tön ja sa­no­nut kiuk­kui­ses­ti, ol­lut huo­no­na esi­merk­ki­nä. Nuo­ren kat­se ei väis­tä­nyt. Se oli täyn­nä rak­kaut­ta, kun hän sa­noi: ”Ei, äi­ti. Kaik­ki on an­net­tu an­teek­si.” Ne sa­nat py­säyt­ti­vät. Sii­nä het­kes­sä eli täy­del­li­nen ar­mo.

Olen usein miet­ti­nyt sitä, mi­ten pu­hut­te­le­vaa on lap­sen us­ko. Erää­nä päi­vä­nä yk­si lap­sis­tam­me kat­se­li tai­vaal­le piir­ty­vää sa­teen­kaar­ta ja jut­te­li isäl­leen: ”Olis oi­ke­as­ti hie­noa, kun sa­teen­kaa­ren pääs­sä olis aar­re.” Sit­ten tyt­tö jäi miet­ti­mään sa­no­maan­sa ja iloit­si: ”Niin mut­ta... On­han ih­mi­sel­lä elä­män pääs­sä aar­re. Jos on us­ko­mas­sa.”

On iha­naa aja­tel­la, et­tä osa sii­tä aar­tees­ta on us­kon kaut­ta meil­lä jo nyt. Se on an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa. Sii­nä Ju­ma­lan rak­kaus hoi­taa ka­tu­vas­ta syn­ti­ses­tä täy­del­li­sen puh­taan. Sii­nä va­los­sa voi epä­on­nis­tu­nut van­hem­pi ja puo­li­so­kin tun­tua ihan täy­del­li­sel­tä.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
AnneLindfors

Vain yksi on tarpeen

28.12.2021 6.00
AnneLindfors

Rukousten kantamana

28.11.2021 6.00
AnneLindfors

Olet poissa

5.11.2021 6.00
AnneLindfors

Ajattelitko jo silloin luopuvasi?

26.7.2021 7.00
AnneLindfors

Tienhaarassa

6.7.2021 7.05
AnneLindfors

Jos elämä olisi mennyt toisin

7.6.2021 7.05
AnneLindfors

"Jeetut vierettä"

29.4.2021 7.05
AnneLindfors

Kummilahja

22.3.2021 7.05
AnneLindfors

Haluatko oikeasti olla tuollainen?

15.2.2021 7.15
AnneLindfors

Riittävästi iloa

13.1.2021 7.35
AnneLindfors

Jumalan johdattamana

17.12.2020 6.05
AnneLindfors

Ovatko eväät mukana?

11.11.2020 12.05
AnneLindfors

Haikeutta syksyn hämärtyessä

14.10.2020 0.05
AnneLindfors

Uskallanko kertoa?

14.9.2020 7.25
AnneLindfors

Onko Jumala olemassa?

23.8.2020 7.40
AnneLindfors

Saanko auttaa?

6.7.2020 6.15
AnneLindfors

Yhteistä kaipausta

11.6.2020 6.00
AnneLindfors

Monien tunteiden päivä

10.5.2020 6.15
AnneLindfors

Erityisen huolenpidon alla

11.4.2020 6.50
AnneLindfors

Kuvien matkassa

11.3.2020 6.55
AnneLindfors

"Ootteko te siunannu?"

4.2.2020 6.45
AnneLindfors

Jouluenkeleiden saattamana

24.12.2019 6.05
AnneLindfors

Kesken?

8.11.2019 6.15
AnneLindfors

Kantavien sanojen voima

4.10.2019 6.19
AnneLindfors

Tekniikka petti, mutta Jumala ei

3.9.2019 6.06
AnneLindfors

Sumun keskellä

8.8.2019 6.46
AnneLindfors

Kun sanat katosivat

1.7.2019 6.34
AnneLindfors

Valoisia polkuja sinulle, nuori!

1.6.2019 6.18
AnneLindfors

Kaikkein tärkein muisto

12.5.2019 6.41
AnneLindfors

Sisimpään tulvii valo

9.4.2019 6.56
AnneLindfors

Yksin

10.3.2019 6.55
AnneLindfors

Arjen enkeleitä

14.2.2019 6.55
AnneLindfors

Äiti, mää toin sulle iloa!

29.1.2019 6.52
AnneLindfors

Luotanko, uskallanko?

3.1.2019 6.47
18.5.2022

Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. 1. Joh. 3:18

Viikon kysymys