JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sii­nä het­kes­sä täy­del­li­nen ar­mo

17.9.2021 7.00

Juttua muokattu:

16.9. 14:38
2021091614380420210917070000

Sei­son ko­ti­pi­has­sa ja tui­jo­tan il­lan hä­mä­rää. Syk­syn tih­ku pu­toi­lee kas­voil­le­ni. Ve­dän sy­vään hen­keä. Tun­tuu, et­tä on ai­van lii­kaa hoi­ta­mat­to­mia asi­oi­ta. Lii­kaa odo­tuk­sia ja vaa­ti­muk­sia. Kat­son hii­pi­vää tum­muut­ta. Kurk­kua pu­ris­taa. Tun­tuu, et­tä en rii­tä.

Si­säl­le pa­lat­tu­a­ni mies kat­soo koh­ti, nä­kee vä­sy­myk­sen ja riit­tä­mät­tö­myy­den tun­tee­ni. Hän kie­too kä­si­var­ret ym­pä­ril­le­ni. Sii­nä il­ta­kii­rei­den kes­kel­lä hän kuun­te­lee tun­to­ja­ni, loh­dut­taa tu­tuil­la sa­noil­la. Kat­son puo­li­so­ni sil­miä, rak­kaut­ta niis­sä. Mie­tin sitä, kuka lo­pul­ta oli ne suu­rim­mat vaa­ti­muk­set ja odo­tuk­set aset­ta­nut. Minä it­se­kö? Ja ihan tur­haan. Ei­hän ke­nen­kään tar­vit­se jak­saa yli voi­mien. Ja uu­sia asi­oi­ta­kin saa ope­tel­la yh­den ker­ral­laan. Um­mis­tan sil­mät ja kuun­te­len het­keä. On äk­kiä niin rau­hal­li­nen olo, tur­val­li­nen.

Al­ku­syk­sy on ol­lut per­hees­säm­me muu­tos­ten ai­kaa. Olen pit­kän tau­on jäl­keen pa­lan­nut työ­e­lä­mään. Työ­ar­keen to­tut­te­lu on vie­nyt voi­mia, ko­ti­työt ovat vä­lil­lä ka­sau­tu­neet. Lap­set ovat kai­van­neet sy­liä ja kuun­te­li­jaa. Oma riit­tä­mät­tö­myy­den tun­ne on vä­lil­lä ol­lut hy­vin vah­va.

Toi­saal­ta olen näi­nä päi­vi­nä ko­ke­nut myös sy­vää kii­tol­li­suut­ta sii­tä ajas­ta, jon­ka sain viet­tää ko­to­na las­ten kans­sa. Sain mah­dol­li­suu­den näh­dä las­ten kas­vua ai­van lä­hel­tä, elää mu­ka­na en­sim­mäi­sis­sä as­ke­lis­sa. En tie­dä, on­ko sel­lai­nen enää kos­kaan mei­dän per­hees­sä mah­dol­lis­ta, mut­ta olen on­nel­li­nen, et­tä olen saa­nut sen ko­kea. Vaik­ka muis­te­len tuo­ta ai­kaa läm­möl­lä, ei se ai­na ole ol­lut vai­va­ton­ta ja ke­ve­ää. Ko­ti­ar­jen kes­kel­lä on ol­lut myös nii­tä het­kiä, jol­loin oli­si kan­nat­ta­nut toi­mia toi­sin. Ol­la pal­jon vii­saam­pi ja kär­si­väl­li­sem­pi.

Yh­te­nä päi­vä­nä mie­tin omal­le tei­ni-ikäi­sel­le­ni sitä, mi­ten mo­net ker­rat olen ko­ke­nut äi­ti­nä epä­on­nis­tu­mis­ta. Tuo nuo­ri sa­noi lem­pe­äs­ti: ”Meil­le sinä olet ihan täy­del­li­nen äi­ti.” Nos­tin kat­see­ni ja pu­dis­tin pää­tä­ni. Muis­tu­tin sii­tä, et­tä lii­an usein olen her­mos­tu­nut. Olen ol­lut vä­sy­nee­nä kär­si­mä­tön ja sa­no­nut kiuk­kui­ses­ti, ol­lut huo­no­na esi­merk­ki­nä. Nuo­ren kat­se ei väis­tä­nyt. Se oli täyn­nä rak­kaut­ta, kun hän sa­noi: ”Ei, äi­ti. Kaik­ki on an­net­tu an­teek­si.” Ne sa­nat py­säyt­ti­vät. Sii­nä het­kes­sä eli täy­del­li­nen ar­mo.

Olen usein miet­ti­nyt sitä, mi­ten pu­hut­te­le­vaa on lap­sen us­ko. Erää­nä päi­vä­nä yk­si lap­sis­tam­me kat­se­li tai­vaal­le piir­ty­vää sa­teen­kaar­ta ja jut­te­li isäl­leen: ”Olis oi­ke­as­ti hie­noa, kun sa­teen­kaa­ren pääs­sä olis aar­re.” Sit­ten tyt­tö jäi miet­ti­mään sa­no­maan­sa ja iloit­si: ”Niin mut­ta... On­han ih­mi­sel­lä elä­män pääs­sä aar­re. Jos on us­ko­mas­sa.”

On iha­naa aja­tel­la, et­tä osa sii­tä aar­tees­ta on us­kon kaut­ta meil­lä jo nyt. Se on an­teek­si­an­ta­muk­ses­sa. Sii­nä Ju­ma­lan rak­kaus hoi­taa ka­tu­vas­ta syn­ti­ses­tä täy­del­li­sen puh­taan. Sii­nä va­los­sa voi epä­on­nis­tu­nut van­hem­pi ja puo­li­so­kin tun­tua ihan täy­del­li­sel­tä.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
AnneLindfors

Ajat­te­lit­ko jo sil­loin luo­pu­va­si?

26.7.2021 7.00
AnneLindfors

Tien­haa­ras­sa

6.7.2021 7.05
AnneLindfors

Jos elä­mä oli­si men­nyt toi­sin

7.6.2021 7.05
AnneLindfors

"Jee­tut vie­ret­tä"

29.4.2021 7.05
AnneLindfors

Kum­mi­lah­ja

22.3.2021 7.05
AnneLindfors

Ha­lu­at­ko oi­ke­as­ti ol­la tuol­lai­nen?

15.2.2021 7.15
AnneLindfors

Riit­tä­väs­ti iloa

13.1.2021 7.35
AnneLindfors

Ju­ma­lan joh­dat­ta­ma­na

17.12.2020 6.05
AnneLindfors

Ovat­ko eväät mu­ka­na?

11.11.2020 12.05
AnneLindfors

Hai­keut­ta syk­syn hä­mär­ty­es­sä

14.10.2020 0.05
AnneLindfors

Us­kal­lan­ko ker­toa?

14.9.2020 7.25
AnneLindfors

On­ko Ju­ma­la ole­mas­sa?

23.8.2020 7.40
AnneLindfors

Saan­ko aut­taa?

6.7.2020 6.15
AnneLindfors

Yh­teis­tä kai­paus­ta

11.6.2020 6.00
AnneLindfors

Mo­nien tun­tei­den päi­vä

10.5.2020 6.15
AnneLindfors

Eri­tyi­sen huo­len­pi­don al­la

11.4.2020 6.50
AnneLindfors

Ku­vien mat­kas­sa

11.3.2020 6.55
AnneLindfors

"Oot­te­ko te siu­nan­nu?"

4.2.2020 6.45
AnneLindfors

Jou­lu­en­ke­lei­den saat­ta­ma­na

24.12.2019 6.05
AnneLindfors

Kes­ken?

8.11.2019 6.15
AnneLindfors

Kan­ta­vien sa­no­jen voi­ma

4.10.2019 6.19
AnneLindfors

Tek­niik­ka pet­ti, mut­ta Ju­ma­la ei

3.9.2019 6.06
AnneLindfors

Su­mun kes­kel­lä

8.8.2019 6.46
AnneLindfors

Kun sa­nat ka­to­si­vat

1.7.2019 6.34
AnneLindfors

Va­loi­sia pol­ku­ja si­nul­le, nuo­ri!

1.6.2019 6.18
AnneLindfors

Kaik­kein tär­kein muis­to

12.5.2019 6.41
AnneLindfors

Si­sim­pään tul­vii valo

9.4.2019 6.56
AnneLindfors

Yk­sin

10.3.2019 6.55
AnneLindfors

Ar­jen en­ke­lei­tä

14.2.2019 6.55
AnneLindfors

Äi­ti, mää toin sul­le iloa!

29.1.2019 6.52
AnneLindfors

Luo­tan­ko, us­kal­lan­ko?

3.1.2019 6.47
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys