JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Yh­teis­tä kai­paus­ta

11.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

8.6. 14:54
2020060814540820200611060000

Anne Lindfors

Anne Lindfors

An­ne Lin­fors

Ku­vit­te­le mie­les­sä­si ison­tel­tan ko­hi­na. Is­tut ko­val­la lau­ta­pen­kil­lä ja tie­dät, et­tä ai­van koh­ta pu­heen­so­ri­na hil­je­nee. En­sim­mäi­set sä­ve­let hu­mah­ta­vat telt­taan, sit­ten al­kaa lau­lu. Hil­jal­leen lau­lu voi­mis­tuu, he­rää eloon, kää­rii si­nut kuin isän läm­pi­mään sy­liin. Tun­tuu­ko si­nus­ta­kin kuin lau­lu tu­li­si suo­raan tai­vaas­ta?

Tänä ke­sä­nä su­vi­seu­rat ovat ko­vin eri­lai­set. Sa­no­ma on­nek­si vä­lit­tyy ke­sä­seu­ra­ra­di­on kaut­ta, mut­ta tun­nel­maa on et­sit­tä­vä muis­tois­ta ja mie­li­ku­vis­ta.

Pal­jon meil­lä on pu­hel­tu sii­tä, mi­ten hai­ke­aa on, kun ei pääs­tä oi­kei­siin Su­vi­seu­roi­hin. Ei voi ta­va­ta seu­ra­ken­täl­lä ys­tä­viä, ei­kä ko­koon­tua yh­des­sä isoon­telt­taan lau­la­maan. On­nek­si on mui­ta­kin, jot­ka ko­ke­vat sa­moin. On vaih­det­tu aja­tuk­sia ju­tel­len ja vies­tei­nä. Eri­tyi­sen iha­nia kes­kus­te­lu­ja on he­rän­nyt fa­ce­book­ryh­mäs­sä. Van­hat ku­vat ja sat­tu­muk­set ovat he­rät­tä­neet tun­teen sii­tä, et­tä ol­laan yh­tei­sen kai­pauk­sen ää­rel­lä.

Lap­set ovat tä­män kai­pauk­sen siir­tä­neet leik­kei­hin­sä. Yh­det Su­vi­seu­rat jär­jes­tet­tiin ke­vääl­lä mei­dän leik­ki­mö­kis­sä. Pie­net sii­voi­li­vat mök­kiä mel­koi­sel­la to­hi­nal­la ja sit­ten ky­se­li­vät, sai­si­ko isän pu­he­li­mes­ta pu­heen kuu­lu­maan. Siel­lä lap­set sit­ten is­tui­vat ja kuun­te­li­vat, leik­ki­mö­kin pik­ku­tuo­leil­la. Söi­vät leik­ki­jää­te­löä ja su­vi­seu­ra­pit­saa.

Sen jäl­keen­kin on seu­ro­ja pi­det­ty. Etu­pi­han nur­mi­kol­le on le­vi­tet­ty vau­nus­ta löy­ty­nyt vilt­ti, ja sen pääl­le pie­net ovat ha­lun­neet ma­koi­le­maan. Ja taas on lai­tet­tu seu­rat kuu­lu­maan.

Oi­ke­as­taan su­vi­seu­ra­leik­ke­jä lei­ki­tään meil­lä joka vuo­si, jos­kus mon­ta ker­taa vii­kos­sa. Toi­si­naan on ra­ken­net­tu le­gois­ta seu­ra­telt­ta ja juh­la­port­ti sekä mo­nen­lais­ta muu­ta tär­ke­ää ra­ken­nel­maa. Pai­kal­le on jo­not­ta­nut iso mää­rä au­to­ja ja trak­to­rei­ta. On­pa muu­ta­mia vau­nu­ja­kin ol­lut mu­ka­na. Jos­kus seu­ra­tel­tan etu­pen­kil­lä ovat is­tu­neet su­las­sa so­vus­sa ros­vot ja po­lii­sit. Kuu­lem­ma ros­vo­jen­kin kan­nat­taa tul­la kuun­te­le­maan, et­tä ne­kin vois pääs­tä tai­vaa­seen.

Vuo­sia sit­ten yk­si mei­dän lap­sis­ta, sil­loin al­le kol­me­vuo­ti­as pik­ku­mies, pää­si isän­sä kans­sa sii­vo­a­maan kak­sin asun­to­vau­nua. Poi­ka oli sii­vo­tes­saan löy­tä­nyt van­han Sii­o­nin Ke­vät -leh­den ja al­ka­nut tut­kia sitä. Het­ken ku­lut­tua oli vau­nus­sa isoon ää­neen saar­nat­tu: ”Jee­suk­sen syn­nit an­teek­si, Jee­suk­sen syn­nit an­teek­si...” Vaik­ka sa­nat vä­hän vää­ris­tyi­vät, oli help­po ym­mär­tää pie­nen mie­hen tar­koi­tus.

Oi­ke­an su­vi­seu­ra­reis­sun jäl­keen tuon po­jan saar­na­teks­tit vä­hän sel­ke­ni­vät. In­nol­la poi­ka piti meil­le seu­ro­ja: ”Nyt pu­huu Her­ra. Pis­te­tään kä­det ris­tiin. Kaik­ki an­teek­si. An­teek­si, an­teek­si, an­teek­si. Ja sit­te lau­le­taan.”

Lop­pu­jen lo­puk­si hy­vin sa­man­lais­ta on oi­keis­sa­kin Su­vi­seu­rois­sa seu­ra­pu­hei­den si­säl­tö. Ju­ma­la pu­huu us­ko­vai­sen pu­hu­jan kaut­ta, ja kuu­li­ja saa us­koa kaik­ki syn­tin­sä an­teek­si.

Tur­val­lis­ta on us­koa lap­sen ta­val­la, yk­sin­ker­tai­ses­ti ja lap­sel­li­ses­ti. Kaik­kea ei tar­vit­se ym­mär­tää. Riit­tää, et­tä us­koo. Sil­loin voi sy­dä­mes­sään jo yh­tyä nii­hin seu­roi­hin, jot­ka ker­ran al­ka­vat, ei­vät­kä kos­kaan lopu.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
30.10.2020

Her­ra, si­nua ylis­tä­kööt kaik­ki luo­tu­si, us­kol­li­set pal­ve­li­ja­si kiit­tä­kööt si­nua! Ju­lis­ta­koot he val­ta­kun­ta­si kun­ni­aa, ker­to­koot mah­ta­vis­ta te­ois­ta­si. Ps. 145:10–11

Viikon kysymys