JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Avioliitossa vai yksin eläen?

13.4.2020 6.05

Juttua muokattu:

4.8. 10:28
2020080410282620200413060500

Olen saa­nut elää avi­o­lii­tos­sa puo­li­so­ni kans­sa koh­ta 44 vuot­ta – pi­dem­pään jo kuin mei­dän omat van­hem­pam­me eli­vät yh­des­sä. Mie­leen­pai­nu­vaa oli, kun kä­vin juu­ri naa­pu­ri­seu­ra­kun­nas­sa siu­naa­mas­sa so­ta­ve­te­raa­nin, joka oli ol­lut 74 vuot­ta avi­o­lii­tos­sa ja elä­nyt sen jäl­keen vie­lä muu­ta­man vuo­den les­ke­nä.

Kun mei­dät vi­hit­tiin avi­o­liit­toon Kau­ha­jo­en kir­kos­sa ke­säl­lä 1976, an­noim­me toi­sil­lem­me lu­pauk­sen Ju­ma­lan ja mo­nien hää­vie­rai­den läs­nä ol­les­sa, et­tä tah­dom­me ol­la us­kol­li­sia ja ra­kas­taa toi­si­am­me sekä hy­vi­nä et­tä pa­hoi­na päi­vi­nä ai­na kuo­le­maan saak­ka. Ju­ma­la on aut­ta­nut pi­tä­mään kiin­ni lu­pauk­ses­ta, vaik­ka hy­vik­si puo­li­soik­si em­me ole­kaan tul­leet.

Us­kon, et­tä täl­lä lu­pauk­sel­la on ol­lut ajal­li­nen siu­naus. Me olem­me omas­ta mie­les­täm­me saa­neet elä­män lah­jo­ja run­sain mää­rin. Olem­me saa­neet eh­kä enem­män­kin kuin olem­me osan­neet pyy­tää. Pian vih­ki­mi­sen jäl­keen Ju­ma­la an­toi meil­le us­ko­mi­sen lah­jan ja on var­jel­lut mei­tä val­ta­kun­tan­sa kes­kel­lä tä­hän saak­ka.

Eläm­me avi­o­lii­tos­sam­me ”kump­pa­nuus­vai­het­ta”, niin kuin tut­ki­jat sa­no­vat. Minä olen eläk­keel­lä ja vai­mo­ni vie­lä käy an­si­o­työs­sä. On kii­tol­li­nen mie­li sii­tä, et­tä toi­nen on ole­mas­sa. Iloit­sem­me eri­lai­suu­des­tam­me ja yh­tei­sis­tä elä­män­ko­ke­muk­sis­tam­me, niin ilois­ta kuin ko­et­te­le­muk­sis­ta. Usein muis­te­lem­me ison per­heem­me elä­mää ja ih­met­te­lem­me, mi­ten olem­me sel­vin­neet ja et­tä Ju­ma­la on an­ta­nut ti­lan­tei­siin voi­mia.

Avi­o­liit­to on Ju­ma­lan lah­ja. Ju­ma­la on an­ta­nut mei­dät toi­sil­lem­me, et­tä mei­dän oli­si hyvä ol­la. Ei­vät kaik­ki päi­vät ole men­neet hy­vin ja on­nel­li­ses­ti, ko­et­te­le­muk­sia on ol­lut. Jos­kus epäi­lyk­si­ä­kin, et­tä on­ko­han Tai­vaan Isäl­le tai meil­le tul­lut ereh­dys. Ju­ma­la on var­jel­lut vai­kei­na ai­koi­na, ja evan­ke­liu­mi on an­ta­nut voi­maa. Ko­et­te­le­mus­ten jäl­keen puo­li­so on näyt­tä­nyt vie­lä rak­kaam­mal­ta.

Apos­to­li Paa­va­li eli nai­mat­to­ma­na ja piti sitä pa­rem­pa­na vaih­to­eh­to­na kuin avi­o­liit­toa (1. Kor. 7:32–34). Paa­va­li ha­lu­si elää yk­sin, jot­ta saat­toi omis­tau­tua yk­si­no­maan Her­ran pal­ve­luk­seen. Hän suo­sit­te­li sitä muil­le­kin, mut­ta sal­li avi­o­lii­ton niil­le, jot­ka ei­vät voi­neet elää yk­sin.

Kun ope­tus­lap­set epäi­li­vät, on­ko pa­rem­pi ol­la me­ne­mät­tä nai­mi­siin, Jee­sus sa­noi: ”Se rat­kai­su ei so­vel­lu kai­kil­le, ai­no­as­taan niil­le, joil­le se osa on an­net­tu. On sel­lai­sia, jot­ka äi­tin­sä koh­dus­ta saak­ka ovat avi­o­liit­toon kel­paa­mat­to­mia, on toi­sia, jois­ta ih­mi­set ovat teh­neet sel­lai­sia, ja on nii­tä, jot­ka tai­vas­ten val­ta­kun­nan täh­den, ovat ot­ta­neet osak­seen nai­mat­to­muu­den. Joka voi va­li­ta tä­män rat­kai­sun, va­lit­koon.” (Matt. 19:11–12.)

Olen huo­man­nut ny­kyi­sin, et­tä on yhä ene­ne­väs­sä mää­rin yk­sin elä­viä eli ”sink­ku­ja”. Yk­sin elä­mi­nen on yh­tä ar­vo­kas elä­mi­sen muo­to kuin avi­o­liit­to­kin. Mo­net kui­ten­kin ha­lu­ai­si­vat elää avi­o­lii­tos­sa, mut­ta sitä oi­ke­aa elä­män­kump­pa­nia ei ole löy­ty­nyt.

On­ko niin, et­tä ny­ky­ään opis­kel­laan nuo­re­na ah­ke­ras­ti, val­mis­tu­taan am­mat­tiin ja sa­mal­la ikää kart­tuu ja yk­sin elä­mi­seen op­pii? En­tä ovat­ko si­tou­tu­mi­sen kri­tee­rit tu­le­vaa avi­o­puo­li­so­kan­di­daat­tia koh­taan kas­va­neet niin, et­tä on vai­kea ja­kaa elä­mää toi­sen kans­sa?

Mi­nun mie­les­tä­ni kri­tee­re­jä voi­si vä­hän höl­len­tää, sil­lä avi­o­lii­tos­sa on mu­ka­va elää. On kui­ten­kin muis­tet­ta­va, et­tä us­ko­vai­nen puo­li­so on Ju­ma­lan lah­ja.

Ul­ko­nai­set avut ei­vät ole rat­kai­se­via, vaan sy­dä­men kau­neus. To­sin elä­mäs­sä ja var­sin­kin yh­tei­se­lä­mäs­sä pi­tää re­a­li­tee­tit ol­la mu­ka­na. Tär­kei­tä asi­oi­ta ovat rak­kaus ja kun­ni­oi­tus, ai­to kiin­nos­tus tois­ta koh­taan, pu­hu­mi­nen ja kuun­te­le­mi­nen – elä­vää us­koa unoh­ta­mat­ta.

Ny­kyi­sin avi­o­lii­ton vaih­to­eh­doik­si maal­lis­tu­nees­sa elä­mäs­sä ovat tul­leet avo­liit­to, avoin suh­de, ho­mo­lii­to ja jopa po­ly­ga­mia eli mo­ni­a­vi­oi­suus. Tuol­lai­set suh­teet ovat vas­toin Raa­ma­tun ope­tus­ta. Jee­sus ei pu­hu­nut muis­ta vaih­to­eh­dois­ta kuin avi­o­lii­tos­ta ja nai­mat­to­muu­des­ta.

Taan­noin Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa haas­ta­tel­tiin eräs­tä hen­ki­löä, joka ky­see­na­lais­ti pit­kä­ai­kai­sen ja us­kol­li­sen pa­ri­suh­dei­han­teen eli eli­ni­käi­sen avi­o­lii­ton. Haas­ta­tel­ta­va eli avoi­mes­sa suh­tees­sa, jos­sa oli so­vit­tu, et­tä tois­ta saa pet­tää.

HS:n mie­li­pi­de­pals­tal­la Tuu­la Tyn­jä kom­men­toi haas­tat­te­lua vii­saas­ti: ”Sek­su­aa­li­suus on se ih­mi­syy­den alue, jos­sa olen eh­kä eni­ten kes­ken, epä­var­mim­mil­la­ni, pal­jas ja mo­nin ta­voin haa­voit­tu­va. Se edel­lyt­tää mi­nul­ta enem­män luot­ta­mus­ta ja lä­hel­le pää­se­mis­tä kuin iso­kaan ta­lou­del­li­nen si­tou­mus tai ja­et­tu ar­ki. Jos puo­li­sol­la­ni oli­si si­vu­suh­de, ko­ki­sin suur­ta riit­tä­mät­tö­myyt­tä, pel­koa ja pet­ty­mys­tä sekä suur­ta yk­si­näi­syyt­tä. Ko­ki­sin tul­lee­ni hy­lä­tyk­si ja jää­vä­ni yk­sin juu­ri siel­lä, mis­sä eni­ten tar­vit­sen sitä tur­vaa, jota jat­ku­vuus voi tuo­da.”

Tyn­jä jat­kaa, et­tä pit­kä yh­tei­se­lo tuo suh­tee­seen hy­vää ja sy­vää yh­teyt­tä. Hän myös hie­nos­ti sa­noit­taa sen, min­kä it­se­kin olen to­dek­si ko­ke­nut: ”Us­kon, et­tä ih­mi­nen on niin mo­ni­ker­rok­si­nen ja muut­tu­va olen­to, et­tä en kos­kaan tun­ne tois­ta lä­pi­ko­tai­sin. En­hän tun­ne lä­pi­ko­tai­sin it­se­ä­ni­kään. Löy­däm­me toi­sis­tam­me uut­ta, jos vain py­säh­dym­me kat­so­maan ja kuu­le­maan.”

On mur­heel­lis­ta huo­ma­ta, kuin­ka yh­teis­kun­nas­sam­me avi­o­lii­ton ase­maa ja si­veel­lis­tä elä­mää su­ku­puol­ten vä­lil­lä ha­lu­taan mu­ren­taa. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­ti: ”Hau­reu­den vält­tä­mi­sek­si tu­lee kun­kin mie­hen elää oman vai­mon­sa ja kun­kin nai­sen oman mie­hen­sä kans­sa” (1. Kor. 7:2).

Pait­si, et­tä avi­o­liit­to on Ju­ma­lan aset­ta­ma ja sik­si pyhä asia, se on myös yli­ver­tai­ses­ti pa­ras elä­män­muo­to mie­hel­le ja nai­sel­le yh­tei­se­loon. Avi­o­lii­tos­sa mies ja nai­nen voi­vat ko­kea sy­vää mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä ja elää to­dek­si oman sek­su­aa­li­suu­ten­sa. Avi­o­liit­to tar­jo­aa tur­van, suo­jan ja avun niin puo­li­soil­le kuin mah­dol­li­sil­le lap­sil­le­kin.

Pe­lot­ta­via ovat ne uu­ti­set, jos­sa ker­ro­taan avi­o­lii­tos­sa ta­pah­tu­vas­ta vä­ki­val­las­ta. Ku­kaan ei pa­hoin­pi­te­le avi­o­puo­li­so­aan va­hin­gos­sa. Myös hen­ki­nen ah­dis­te­lu ja uh­kauk­set ovat yh­tä va­ka­via asi­oi­ta.

Vä­ki­val­taan suh­tau­tu­mi­ses­sa tu­lee val­li­ta eh­do­ton nol­la­to­le­rans­si, koh­dis­tui­pa se puo­li­soon, lap­siin tai ke­hen ta­han­sa. Mie­les­tä­ni jo yh­den­kin vä­ki­val­tai­sen teon jäl­keen on otet­ta­va yh­teyt­tä vi­ra­no­mai­seen ja am­mat­ti­aut­ta­jaan.

Evan­ke­liu­mi kyl­lä puh­dis­taa syn­nis­tä, mut­ta se ei ole pei­te teh­dä syn­tiä. Pa­ran­nuk­sen he­del­mä­nä on syn­nin jät­tä­mi­nen.

Vai­keis­ta ti­lan­teis­ta ja ko­ke­muk­sis­ta ei tar­vit­se sel­vi­tä yk­sin. Mo­net avi­o­pa­rit, jot­ka ovat saa­neet apua, voi­vat nyt hy­vin yh­des­sä.

Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma niin avi­o­lii­tos­sa elä­väl­le kuin yk­sin elä­väl­le­kin. On­nel­li­nen se ih­mi­nen, joka sii­hen tur­vau­tuu. Evan­ke­liu­mi ja sen ydin, an­teek­si­an­ta­muk­sen sana, on Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa tar­jol­la jo­kai­sel­le: kaik­ki syn­nit saa us­koa an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Lestadiolainen

3.5.2020 6.30
OlaviVallivaara

Maailmanloppu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olenko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tänään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kaunis juhla

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiusaaminen satuttaa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ulkopuolisuudesta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ihminen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ihmeellinen yhteisö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muista minua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isänä ja kasvattajana

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Järki vai tunteet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muistot kantavat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tärkeysjärjestys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pimeys väsyttää – valo voimaannuttaa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

Onko avioero oikea ratkaisu?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yksinäisyyden ongelma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä olla

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Oloni oli kuin taivaassa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mukava reissu Taalainmaalle

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lahjaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Korkeimman käres

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaanko kuunnella?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Armon koulussa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pääsikö hän taivaaseen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Joulunviettoa ennen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Kohtuuden mitta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

Onko nimi enne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Painia ittensä kanssa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuulet tuovat viestin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rippiskouluhun vai Ylisehen maalaamaan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Riisipuuroa ja mustikkavelliä

25.5.2017 6.34
18.6.2024

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes. 57:15

Viikon kysymys