JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Oloni oli kuin taivaassa

26.7.2018 6.41

Juttua muokattu:

30.7. 14:43
2020073014435520180726064100

Su­vi­seu­rat on joka vuo­si odo­tet­tu ta­pah­tu­ma. En­sim­mäi­sen ker­ran sain ol­la mu­ka­na vuon­na 1977 Haa­pa­jär­vel­lä. Edel­li­se­nä syk­sy­nä Ju­ma­lan ai­ka oli täyt­ty­nyt mi­nun koh­dal­la­ni, kun sain ko­kea pa­ran­nuk­sen ar­mon.

Us­ko­vai­set ys­tä­vät pu­hui­vat pal­jon Su­vi­seu­rois­ta ja mi­nä­kin ha­lu­sin pääs­tä mu­kaan, kei­nol­la mil­lä hy­vän­sä. En osan­nut aa­vis­taa, mil­lais­ta siel­lä oli­si.

Sain isäl­tä­ni au­ton lai­naan pa­rik­si päi­väk­si ja yö­vyin au­tos­sa. Se on­nis­tui hy­vin, kun oli kova in­to. Nuo­re­na ei yö­pai­kal­la ol­lut niin vä­liä, kun­han sai het­kek­si pään­sä kal­lis­taa.

Su­vi­seu­rois­sa kaik­ki oli niin uut­ta ja ih­meel­lis­tä. Mi­nus­ta tun­tui us­ko­mat­to­mal­ta – olo­ni oli kuin tai­vaas­sa. Oli pal­jon ih­mi­siä, Ju­ma­lan sa­naa saar­nat­tiin koko ajan ja lau­lut rai­kui­vat joka puo­lel­la.

Tuo ko­ke­mus ei ole kos­kaan läh­te­nyt pois mie­les­tä­ni, vaik­ka ko­ke­muk­sia on tul­lut sit­tem­min li­sää, myös oman per­hee­ni kans­sa. Yk­si asia en­sim­mäi­sis­sä su­vi­seu­rois­sa kui­ten­kin har­mit­ti: se, et­tä jou­duin läh­te­mään jo lau­an­tai-il­ta­na pois.

Tänä ke­sä­nä Su­vi­seu­rat oli­vat ko­ti­maa­kun­nas­sa­ni, Kes­ki-Suo­mes­sa. Näis­sä ää­ne­kos­ken Su­vi­seu­rois­sa sain ol­la mu­ka­na aat­to­seu­rois­ta pää­tös­seu­roi­hin saak­ka. Täl­lä ker­taa ei ol­lut kii­ret­tä.

Tai­vaan Isä siu­na­si seu­rat. Tie­do­tus on­nis­tui hy­vin ja vä­keä oli seu­rois­sa run­saas­ti. Myös lii­ken­ne­jär­jes­te­lyt toi­mi­vat ja pit­kil­tä jo­noil­ta väl­tyt­tiin. Hie­noa ko­ke­mus­ta ei pi­lan­nut edes se, et­tä au­to­ni kyt­kin kä­räh­ti heti su­vi­seu­ra-alu­eel­ta läh­det­ty­äm­me.

Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan sain ol­la pal­ve­lu­teh­tä­väs­sä Saa­ri­jär­ven kir­kos­sa, toi­mit­ta­mas­sa su­vi­seu­ra­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta. Paik­ka oli mi­nul­le en­nes­tään tut­tu, kos­ka olen ol­lut ai­kai­sem­min­kin pi­tä­mäs­sä siel­lä ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia ja kir­kol­li­sia toi­mi­tuk­sia.

En­nen ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta kä­vin isä­ni mum­mon ja pa­pan sekä mui­den­kin su­ku­lais­te­ni hau­dal­la. Sun­tio ja kirk­ko­her­ra toi­vot­ti­vat mi­nut läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leek­si. Sa­moin kant­to­ri, jon­ka kans­sa olin­kin ol­lut tänä ke­sä­nä jo kak­si ker­taa sa­mai­ses­sa kir­kos­sa, vih­ki­toi­mi­tuk­sen mer­keis­sä.

Kirk­ko­her­ra ker­toi, et­tä Saa­ri­jär­ven seu­ra­kun­ta oli jär­jes­tä­nyt kai­kil­le ha­luk­kail­le per­jan­tai­na ret­ken ää­ne­kos­ken Su­vi­seu­roi­hin. Se tun­tui tosi mu­ka­val­ta. Ret­kel­lä oli ol­lut mu­ka­na sel­lai­si­a­kin ih­mi­siä, jot­ka ei­vät ol­leet kos­kaan käy­neet Su­vi­seu­rois­sa.

Ter­ve­tu­lo­sa­nois­sa kirk­ko­her­ra ker­toi, kuin­ka ju­ma­lan­pal­ve­lus liit­tyi par­hail­laan Lii­mat­ta­lan ky­läs­sä vie­tet­tä­viin Su­vi­seu­roi­hin. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen toi­mit­ta­ji­na oli mi­nun li­säk­se­ni Saa­ri­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen vä­keä, lu­ke­mas­sa teks­te­jä ja kan­ta­mas­sa ko­leh­tia. Esi­ru­kouk­ses­sa kirk­ko­her­ra ru­koi­li Ju­ma­lal­ta siu­naus­ta Su­vi­seu­roil­le.

Ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa mi­nun teh­tä­vä­nä­ni oli saar­na­ta päi­vän evan­ke­liu­mis­ta. Val­mis­tau­tu­es­sa­ni teh­tä­vä oli tun­tu­nut vai­ke­al­ta: pelk­kä Jee­suk­sen kut­su­mien apos­to­lien su­ku­lu­et­te­lo? Luin teks­tin mon­ta ker­taa, et­sin viit­teet ja kat­se­lin, mitä vel­jet oli­vat sii­tä kir­joit­ta­neet. Vie­lä kir­kon pen­kis­sä huo­kai­lin Tai­vaan Isän puo­leen.

Ju­ma­la ava­si kui­ten­kin teks­tiä niin, et­tä sain pait­si toi­vot­taa kirk­ko­vä­en ter­ve­tul­leek­si Su­vi­seu­roi­hin, myös kut­sua hei­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen päät­teek­si kät­te­lim­me kirk­ko­her­ran kans­sa kaik­ki kirk­ko­vie­raat. Kä­tel­les­sä sain loh­dut­ta­vaa pa­lau­tet­ta ja voi­mak­kai­ta kä­den­pu­ris­tuk­sia ih­mi­sil­tä, joi­ta Ju­ma­lan sana oli pu­hu­tel­lut. Ta­pa­sin myös pit­käs­tä ai­kaa erään su­ku­lai­se­ni, mikä se­kin ilah­dut­ti.

Saa­ri­jär­ven seu­ra­kun­ta tar­jo­si ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen päät­teek­si kirk­ko­kah­vit kel­lo­ta­pu­lis­sa. Se­kin tun­tui hy­väl­tä. Saim­me ju­tel­la kah­vin lo­mas­sa tut­tu­jen ja tun­te­mat­to­mien kans­sa. Läh­ties­sä­ni tut­tu veli siu­na­si mi­nua evan­ke­liu­mil­la ja roh­kai­si kiu­saus­ten al­la ol­lut­ta saar­na­mies­tä.

Ke­vein mie­lin pa­la­sin Su­vi­seu­roi­hin ja ju­ma­lan­pal­ve­lus jäi mie­lee­ni miel­lyt­tä­vä­nä ko­ke­muk­se­na.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Lestadiolainen

3.5.2020 6.30
OlaviVallivaara

Avioliitossa vai yksin eläen?

13.4.2020 6.05
OlaviVallivaara

Maailmanloppu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olenko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tänään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kaunis juhla

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiusaaminen satuttaa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ulkopuolisuudesta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ihminen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ihmeellinen yhteisö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muista minua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isänä ja kasvattajana

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Järki vai tunteet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muistot kantavat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tärkeysjärjestys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pimeys väsyttää – valo voimaannuttaa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

Onko avioero oikea ratkaisu?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yksinäisyyden ongelma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä olla

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Mukava reissu Taalainmaalle

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lahjaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Korkeimman käres

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaanko kuunnella?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Armon koulussa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pääsikö hän taivaaseen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Joulunviettoa ennen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Kohtuuden mitta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

Onko nimi enne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Painia ittensä kanssa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuulet tuovat viestin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rippiskouluhun vai Ylisehen maalaamaan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Riisipuuroa ja mustikkavelliä

25.5.2017 6.34
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys