JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mukava reissu Taalainmaalle

20.6.2018 6.04

Juttua muokattu:

30.7. 14:43
2020073014435920180620060400

Sain ol­la tou­ko­kuus­sa en­sim­mäis­tä ker­taa Ruot­sin su­vi­seu­rois­sa Taa­lain­maal­la. Ko­toa läk­sin mat­kaan he­la­tors­tai­aa­mu­na naa­pu­ri­pi­tä­jän An­tin ja Lii­san kyy­dis­sä koh­ti Jy­väs­ky­lää, jos­ta jat­koim­me mat­kaa yh­teis­kul­je­tuk­sel­la. Lin­ja-au­tos­sa ole­vis­ta mat­kus­ta­jis­ta suu­rin osa oli mi­nul­le tun­te­mat­to­mia. Mat­kan ai­ka­na tu­tus­tuin mo­neen uu­teen ih­mi­seen, ja lin­ja-au­tos­sa oli iloi­nen tun­nel­ma. Lau­let­tiin Sii­o­nin lau­lu­ja, kuul­tiin mon­ta ru­noa, elä­män­ta­ri­naa ja hu­mo­ris­tis­ta jut­tua. Me­no­mat­kal­la jär­jes­tet­tiin ar­pa­jai­set Taa­lain­maan rau­ha­nyh­dis­tyk­sen hy­väk­si.

Tu­rus­ta Tuk­hol­maan me­nim­me lai­val­la, jos­sa tu­tus­tu­mi­nen jat­kui mui­den seu­roi­hin mat­kaa­vien kans­sa. Tuk­hol­maan saa­vut­tu­am­me teim­me aa­mu­kä­ve­lyn van­has­sa kau­pun­gis­sa. Sää oli eri­no­mai­nen. Läm­pö­aal­to oli tul­lut Ruot­siin il­mei­ses­ti Suo­mea ai­kai­sem­min, kos­ka kyl­vö­työt oli jo saa­tu val­miik­si. Mat­ka jat­kui hie­no­jen pel­to­la­keuk­sien kaut­ta koh­ti Taa­lain­maa­ta. Py­säh­dyim­me Bor­län­ges­sä, jon­ne mo­net suo­ma­lai­set siir­to­lai­set muut­ti­vat 1960- ja 1970-lu­vul­la ja me­ni­vät töi­hin rau­ta­teh­taa­seen.

Su­vi­seu­ra­paik­ka oli Gag­ne­fin kun­nas­sa, Mockf­jär­din ky­läs­sä ole­va kou­lu­kes­kus. Ilo val­ta­si mie­le­ni, kun näin su­vi­seu­ra­pai­kan. Mei­dät otet­tiin läm­pi­mäs­ti vas­taan. Aloi­tus­seu­rois­sa oli kii­tol­li­nen mie­li. Usein olin aja­tel­lut, et­tä pää­si­sin­pä mu­kaan, kun olin lu­ke­nut Päi­vä­mies-leh­des­tä uu­ti­sia Ruot­sin su­vi­seu­rois­ta. Nyt se toi­ve oli to­teu­tu­nut.

Ju­ma­lan sa­naa kuu­lu­tet­tiin kol­men päi­vän ajan sekä suo­men et­tä ruot­sin kie­lel­lä. Ame­ri­kan pu­hu­ja pu­hui eng­lan­nin kie­lel­lä. Nuo­ria us­ko­nys­tä­viä oli pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä, ja heis­tä vä­lit­tyi us­kon vai­kut­ta­ma ilo ja in­nos­tus. Seu­rois­sa oli mu­ka­va is­tua, ja seu­rat oli­vat mi­nul­le us­koa vah­vis­ta­vat. Ju­ma­la ruok­ki pu­heit­ten kaut­ta, ja tun­tui hy­väl­tä, et­tä saa ol­la Ju­ma­lan lap­si. Lau­an­tai-il­ta­na Gag­ne­fin kau­nis ja iso kirk­ko oli ää­ri­ään myö­ten täyn­nä, ja voi­ma­kas vir­ren­vei­suu ei kuu­lu­nut vain kor­vis­sa vaan hi­ve­li myös sel­kä­pii­tä.

Seu­ra­mat­kaam­me kuu­lui myös ret­ki Taa­lain­maan kar­ja­ma­joil­le. Kun saa­vuim­me pe­ril­le, kat­se­lim­me hy­vin hoi­det­tu­ja ma­jo­ja ja kuu­lim­me kar­ja­ma­jo­jen his­to­ri­as­ta. Har­taus­het­ken ai­hee­na oli Hy­vän Pai­me­nen psal­mi, ja lo­puk­si lau­loim­me lau­lun ”Taa­lain­maan kar­ja­ma­joil­ta”. Os­car Lind­berg sa­noit­ti sen juu­ri sa­moil­la pai­koil­la, jois­sa vie­rai­lim­me.

Mon­ta ker­taa olen kuun­nel­lut ja hy­räil­lyt tuo­ta lau­lua hau­ta­jai­sis­sa ja häis­sä. Sa­mal­la olen miet­ti­nyt, et­tä mi­tä­hän ne kar­ja­ma­jat oi­ke­as­taan ovat ol­leet. Nyt tie­dän: Ke­sän alus­sa Taa­lain­maan jo­ki­ran­nan asuk­kaat muun mu­as­sa Mockf­jär­din ky­läs­tä muut­ti­vat kar­joi­neen 25 ki­lo­met­rin pää­hän met­sään, jo­hon oli ra­ken­net­tu pie­net asun­not ja muut tar­vit­ta­vat ti­lat. Se oli iso al­ku­ke­sän ta­pah­tu­ma. Ky­län kar­ja, lap­set ja ai­kui­set eväi­neen te­ki­vät mat­kaa koh­ti ke­säis­tä asuin- ja lai­dun­paik­kaa. Siel­lä kar­ja pääs­tet­tiin yh­teis­lai­tu­mel­le met­sään, jos­sa sitä pai­men­net­tiin. Saa­toin vain ku­vi­tel­la, min­kä­lai­nen oli las­ten ja eläin­ten rie­mu, kun läh­tö koit­ti. Var­mas­ti rie­mul­lis­ta oli se­kin, kun pa­lat­tiin tut­tuun ko­ti­ky­lään ja omaan ko­tiin.

Seu­rois­sa tu­tus­tuin mo­neen uu­teen us­ko­nys­tä­vään. Erään mie­hen isän syn­ty­mä­paik­ka oli mi­nun ko­ti­pi­tä­jä­ni naa­pu­ri­ky­läs­sä Suo­mes­sa, jo­ten tun­tui sil­tä, et­tä me­hän ol­laan mel­kein su­ku­lai­sia. Mut­ta me­hän ol­tiin enem­män­kin: Jee­suk­sen ys­tä­viä ja us­kon­vel­jiä. Us­ko yh­dis­tää, asu­taan­pa sit­ten Suo­mes­sa, Ruot­sis­sa, Ame­ri­kas­sa tai mis­sä muu­al­la ta­han­sa. Val­ta­kun­nan raja tai kie­li ei ero­ta, kun Pyhä Hen­ki yh­dis­tää ja liit­tää Ju­ma­lan per­he­vä­en jouk­koon.

Yö­vyin tu­tus­sa per­hees­sä Mockf­jär­dis­sä ja mi­nua pi­det­tiin kuin ”piis­paa pap­pi­las­sa”: sau­noim­me, kes­kus­te­lim­me ja nau­tim­me ta­lon tar­joi­lus­ta. Van­ho­ja tut­tu­ja rip­pi­kou­lun opet­ta­jia ja op­pi­lai­ta ta­pa­sin, ja läm­möl­lä muis­te­lim­me yh­tei­siä rip­pi­kou­lu­lei­re­jäm­me Han­ka­sal­mel­la.

Mon­ta ker­taa seu­ro­jen ai­ka­na to­te­sim­me, et­tä nämä ovat to­del­li­set su­vi­seu­rat: au­rin­ko pais­toi ja saim­me naut­tia läm­pi­mäs­tä sääs­tä. Vie­lä tär­ke­äm­pää oli, et­tä Tai­vaan Isä an­toi ar­mon au­rin­gon pais­taa sy­dä­miim­me. Se läm­mit­ti miel­tä. Vie­lä pa­luu­mat­kal­la oli kii­tol­li­nen mie­li kai­kes­ta sii­tä, mitä olin saa­nut näh­dä ja ko­kea Taa­lain­maan su­vi­seu­rois­sa. Sa­maa seu­ra­sää­tä pyy­däm­me myös tu­le­viin su­vi­seu­roi­hin ää­ne­kos­kel­le.

Suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti mat­kaa en­si vuo­den Ruot­sin su­vi­seu­roi­hin!

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Lestadiolainen

3.5.2020 6.30
OlaviVallivaara

Avioliitossa vai yksin eläen?

13.4.2020 6.05
OlaviVallivaara

Maailmanloppu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olenko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tänään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kaunis juhla

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiusaaminen satuttaa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ulkopuolisuudesta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ihminen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ihmeellinen yhteisö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muista minua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isänä ja kasvattajana

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Järki vai tunteet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muistot kantavat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tärkeysjärjestys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pimeys väsyttää – valo voimaannuttaa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

Onko avioero oikea ratkaisu?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yksinäisyyden ongelma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä olla

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Oloni oli kuin taivaassa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Lepo on lahjaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Korkeimman käres

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaanko kuunnella?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Armon koulussa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pääsikö hän taivaaseen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Joulunviettoa ennen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Kohtuuden mitta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

Onko nimi enne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Painia ittensä kanssa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuulet tuovat viestin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rippiskouluhun vai Ylisehen maalaamaan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Riisipuuroa ja mustikkavelliä

25.5.2017 6.34
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys