JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Joulunviettoa ennen ja nyt

4.12.2017 6.32

Juttua muokattu:

30.7. 14:43
2020073014435820171204063200

Jou­lu on hie­no juh­la. Se on sitä eri­tyi­ses­ti sa­no­man­sa puo­les­ta, mut­ta myös juh­la­pe­rin­teen­sä puo­les­ta. Mi­ten jak­sai­sin­kaan tä­män kaa­mo­sa­jan yli, el­lei oli­si jou­lua, va­lon juh­laa!

Jou­lun sa­no­ma tu­lee lä­hel­le mei­dän ih­mis­ten ko­ke­mus­maa­il­maa: jou­lun lap­si syn­tyi sa­mal­la ta­val­la kuin me ny­kyi­set­kin ih­mi­set, pie­nek­si vau­vak­si, joka tar­vit­see per­heen­sä hoi­vaa. Jee­sus-lap­sen syn­ty­mä kos­ket­taa. Avi­o­lii­ton suu­rim­pia het­kiä on, kun äi­ti ja isä saa­vat pi­del­lä vas­ta­syn­ty­nyt­tä pie­no­kais­ta sy­lis­sään.

Jou­lu on en­nen kaik­kea per­heen ja lä­hi­pii­rin juh­la — vai on­ko sit­ten­kään? En­ti­si­nä ai­koi­na us­ko­vai­set ko­koon­tui­vat jou­lu­na seu­roi­hin. Jou­lu­seu­rat oli­vat yh­tei­söl­li­nen ta­pah­tu­ma, ja jou­lun sa­no­ma oli kes­kei­ses­ti esil­lä. Ol­tiin mil­tei konk­reet­ti­ses­ti jou­lu­sei­men ää­rel­lä koko jou­lun ajan. Nyt mi­nus­ta tun­tui­si ou­dol­ta, jos jou­lu­aat­to­na läh­det­täi­siin seu­roi­hin ja seu­rat kes­täi­si­vät kaik­ki jou­lun­py­hät. Lap­se­na opin, et­tä jou­lu­aat­to­na ol­tiin ko­to­na. Jou­lu­sau­na, jou­lu­a­te­ria ja jou­lu­puk­ki oli­vat aat­to­päi­vän ko­ho­koh­tia. Täl­löin, 1950-lu­vul­la, ei ol­lut jou­lu­aa­ton har­tauk­sia ei­kä käy­ty hau­doil­la. Jou­lu­päi­vä­nä käy­tiin jou­lu­kir­kos­sa, mut­ta muu­ten ol­tiin ko­to­na. Ta­pa­nin­päi­vä­nä käy­tiin ky­läs­sä tai meil­le tuli vie­rai­ta. Il­lal­la kävi ”kon­ho­tes­puk­ke­ja” eli ”rä­sy­puk­ke­ja” te­ke­mäs­sä pik­ku kep­po­sia ja pe­lot­te­le­mas­sa ta­lon vä­keä. Jouk­ko ky­län nuo­ria oli pu­keu­tu­nut rä­sy­vaat­tei­siin ja pu­kin naa­ma­riin, et­tei hei­tä tun­nis­tet­tai­si. Nuo lap­suu­den jou­lut säi­ly­vät eri­tyi­ses­ti muis­tois­sa. Nii­hin ha­lu­ai­si pa­la­ta yhä uu­del­leen ja uu­del­leen.

Lap­suus­ko­dis­sa opit­tu jou­lun­viet­to­ta­pa on pit­käl­ti pe­riy­ty­nyt mei­dän­kin per­heem­me jou­lun­viet­toon. To­sin jou­lu­aa­ton har­taus hau­taus­maal­la ja kynt­ti­löi­den sy­ty­tys hau­doil­le ovat per­heem­me uu­dem­pia pe­rin­tei­tä. En­nen jou­lu­aa­ton ate­ri­aa hil­jen­nym­me jou­lu­e­van­ke­liu­min ää­rel­le. Jou­lu­aa­mu­na on rie­mul­lis­ta ko­koon­tua ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen yh­des­sä mui­den kirk­ko­vie­rai­den kans­sa. ”Hy­vää jou­lua” toi­vo­tam­me kil­van toi­nen toi­sel­lem­me, ja tun­tuu, et­tä ker­ran vuo­des­sa ”hyvä, läm­min, hel­lä on mie­li jo­kai­sel­la”. Myös ta­pa­nin­päi­vän pe­rin­tee­seem­me on kuu­lu­nut ju­ma­lan­pal­ve­lus tai seu­rat.

Jou­luun liit­tyy mo­nia eri­lai­sia ta­po­ja. Pe­rin­tei­nen tapa on, et­tä en­nen jou­lua sii­vo­taan, lei­vo­taan, val­mis­tel­laan jou­lu­ruo­kaa, lä­he­te­tään kort­te­ja, han­ki­taan lah­jo­ja ja kynt­ti­löi­tä sekä jou­lu­kuu­si. Jot­kut ha­lu­a­vat läh­teä jou­lun­viet­toon Lap­piin tai ete­län läm­pi­mään. Joku sa­noo it­se­än­sä ”jou­luih­mi­sek­si” ja naut­tii kai­kes­ta jou­luun liit­ty­vis­tä asi­ois­ta. Joku taas in­ho­aa jou­lu­ai­kaa ja toi­voi­si, et­tä se oli­si no­pe­as­ti ohi. Jol­le­kin yk­si­näi­sel­le se tuo ki­pe­äl­lä­kin ta­val­la muis­toon lap­suu­den jou­lut sekä rak­kaat, pois­läh­te­neet ih­mi­set.

En osaa ke­nen­kään jou­lun­viet­to­ta­po­ja ar­vos­tel­la. Eläk­keel­lä on en­sim­mäi­sen ker­ran tul­lut mie­lee­ni, et­tä voi­si­han sitä men­nä jou­luk­si ete­lään­kin. Ai­kai­sem­min pi­din sel­lais­ta mah­dot­to­ma­na ja mel­kein pa­hek­suin mie­les­sä­ni nii­tä, jot­ka näin te­ki­vät. Se voi van­ha­na mie­li muut­tua. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten sain ol­la en­nen jou­lua ete­läs­sä. Siel­lä tuli mie­lee­ni, et­tä sitä en­sim­mäis­tä jou­lua tai­det­tiin­kin viet­tää siel­lä ete­län il­mas­tos­sa, ei ol­lut mei­dän odot­ta­maa ”val­kois­ta jou­lua”. Lo­mail­les­sa voi mo­nen tur­han huo­len jät­tää pois ja eh­kä­pä sa­nan kuu­lol­le ei ole niin pal­jon es­tei­tä. Hie­no asia on seu­rat, joi­ta on ete­län lo­ma­kes­kuk­sis­sa ny­ky­ään tar­jol­la ai­na­kin lo­ma­se­son­kien ai­kaan. Hie­no asia mie­les­tä­ni on myös se, et­tä lei­ri­kes­kuk­sis­sa jär­jes­te­tään ny­ky­ään jou­lu­lei­re­jä jou­lun­py­hi­nä. Siel­lä ei tar­vit­se ol­la yk­sin vaan saa naut­tia jou­lus­ta ja sen iha­nas­ta sa­no­mas­ta yh­des­sä mui­den lei­ri­läis­ten kans­sa.

Olim­me­pa jou­lu­na ko­to­na, mum­mo­las­sa, lei­ril­lä, jou­lu­mat­kal­la ete­läs­sä tai poh­joi­ses­sa, kes­keis­tä on jou­lun ilo­sa­no­ma. Se on sama sil­le, joka pal­jon val­mis­te­li jou­lua ja sil­le, joka ei sitä ky­en­nyt tai jak­sa­nut teh­dä lain­kaan. Jou­lua saam­me joka vuo­si viet­tää Jee­suk­sen syn­ty­män juh­la­na. To­del­li­nen lah­ja on se, et­tä Ju­ma­la tuli mei­tä syn­ti­siä ih­mi­siä pe­las­ta­maan poi­kan­sa Jee­suk­sen kaut­ta. Se, joka tä­män Ju­ma­lan val­ta­kun­nan lah­jan vas­taa­not­taa, on on­nel­li­nen ih­mi­nen. Sa­noi­sin, et­tä ihan jou­luih­mi­nen.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Lestadiolainen

3.5.2020 6.30
OlaviVallivaara

Avioliitossa vai yksin eläen?

13.4.2020 6.05
OlaviVallivaara

Maailmanloppu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olenko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tänään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kaunis juhla

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiusaaminen satuttaa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ulkopuolisuudesta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ihminen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ihmeellinen yhteisö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muista minua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isänä ja kasvattajana

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Järki vai tunteet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muistot kantavat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tärkeysjärjestys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pimeys väsyttää – valo voimaannuttaa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

Onko avioero oikea ratkaisu?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yksinäisyyden ongelma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä olla

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Oloni oli kuin taivaassa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mukava reissu Taalainmaalle

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lahjaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Korkeimman käres

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaanko kuunnella?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Armon koulussa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pääsikö hän taivaaseen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Kohtuuden mitta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

Onko nimi enne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Painia ittensä kanssa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuulet tuovat viestin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rippiskouluhun vai Ylisehen maalaamaan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Riisipuuroa ja mustikkavelliä

25.5.2017 6.34
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys