JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Osaanko kuunnella?

5.3.2018 6.41

Juttua muokattu:

30.7. 14:43
2020073014435920180305064100

Olen usein aja­tel­lut, et­tä pu­hu­mi­nen on tär­ke­äm­pi asia kuin kuun­te­le­mi­nen. Sik­si olen mo­nes­ti vih­ki­pu­hees­sa lai­nan­nut aja­tus­ta: ”Pu­hu­kaa toi­sil­len­ne, se on avi­o­lii­ton pu­nai­nen lan­ka.” Sa­mal­la olen yrit­tä­nyt muis­tut­taa, et­tä kuun­nel­la­kin tu­li­si. Muu­ten­han pu­hu­mi­sel­la ei ole mi­tään mer­ki­tys­tä. Olen aja­tel­lut vir­heel­li­ses­ti, et­tä kuun­te­le­mi­nen hoi­tuu it­ses­tään niin kuin hen­gi­tys.

Ta­pa­sin ker­ran sai­raa­las­sa hen­ki­lön, joka ha­lu­si pu­hua mi­nul­le. Kun hän huo­ma­si, et­ten kuun­te­le hän­tä tar­kas­ti, hän nou­si sän­gys­tä, is­tui pöy­dän ää­reen ja pyy­si mi­nua is­tu­maan toi­sel­le puo­lel­le pöy­tää. Kat­soim­me toi­si­am­me sil­miin ja hän pu­hui ja pu­hui. Minä kuun­te­lin, jos­kus nyök­kä­sin ja ky­syt­tä­es­sä vas­ta­sin, mitä asi­as­ta ym­mär­sin. En pal­jo­a­kaan osan­nut vas­ta­ta. Kun hän lo­pet­ti, hän kiit­ti, et­tä olin kuun­nel­lut hän­tä.

Minä, niin kuin moni muu­kin, ajat­te­len osaa­va­ni kuun­nel­la. To­del­li­suu­des­sa mo­nes­ti on niin, et­tä en kuu­le, mitä toi­nen ha­lu­aa mi­nul­le sa­noa. Las­tem­me ol­les­sa pie­niä he tu­li­vat pu­hu­maan mi­nul­le omia asi­oi­taan. Minä olin kes­kit­ty­nyt omiin aja­tuk­sii­ni ja vas­tai­lin yleen­sä, et­tä ”joo”. Vai­mo­ni ta­pa­si lap­sil­le sa­noa, et­tei isä kuu­le, kun hän ajat­te­lee työ­a­si­oi­ta. Läs­nä ole­va isä oli pois­sa­o­le­va isä.

Mo­nes­sa pa­ri­suh­tees­sa tu­lee vai­keuk­sia, kun ei osa­ta kuun­nel­la tois­ta. Työ­pai­kal­la voi syn­tyä jän­nit­tei­tä, jos ei saa sa­not­ta­vaan­sa pe­ril­le. Jos em­me osaa kuun­nel­la tois­ta, seu­raa on­gel­mia. Vuon­na 2007 jul­kais­tun suo­ma­lais­tut­ki­muk­sen mu­kaan lä­hes 30 pro­sent­tia hoi­to­vir­heis­tä oli­si voi­tu eh­käis­tä, jos vuo­ro­vai­ku­tus po­ti­laan kans­sa oli­si toi­mi­nut ja hän­tä oli­si kuun­nel­tu pa­rem­min.

Oi­keus­sa­li­vies­tin­nän do­sent­ti ja pu­he­vies­tin­nän yli­o­pis­to­leh­to­ri Tuu­la-Riit­ta Vä­li­kos­ki on laa­ti­nut kiin­nos­ta­van lis­tan ylei­sim­mis­tä kuun­te­luun liit­ty­vis­tä vir­heis­tä (HS 16.1.2018):

1) Oman vas­tauk­sen val­mis­te­lu: Luul­ta­vas­ti ylei­sin kuun­te­luun liit­ty­vä on­gel­ma. Em­me mal­ta kuun­nel­la tois­ta kuin pa­rin virk­keen ver­ran ja alam­me ajat­te­le­maan omaa vas­taus­tam­me. Em­me enää kuu­le toi­sen sa­not­ta­vaa, kun huo­mio on siir­ty­nyt omaan val­mis­te­luun. Hyvä kuun­te­li­ja malt­taa lait­taa oman nä­kö­kul­man­sa si­vuun kuun­te­le­mi­sen ajak­si.

2) En­nak­ko­a­sen­teet vä­rit­tä­vät kuul­tua: Vies­tit ei­vät kul­je ih­mis­ten vä­lil­lä tyh­jää ka­na­vaa pit­kin, vaan kuun­te­li­ja suh­teut­taa kuu­le­man­sa omiin tie­toi­hin­sa, asen­tei­siin­sa ja ase­maan­sa.

3) Kyl­mä kuun­te­li­ja saa vä­hem­män tie­toa: Voim­me kuun­nel­la te­hok­kaas­ti, ke­rä­tä toi­sel­ta tie­toa, mut­ta muu­ten olem­me kuin sei­nä. Kun pu­hu­ja ei saa nä­ky­vää vas­ta­re­ak­ti­o­ta, voi tul­la olo, et­tei hä­nen ker­to­man­sa asia ole tär­keä. Sil­loin ih­mi­nen al­kaa ker­toa asi­an­sa ly­hyt­sa­nai­sem­min ei­kä kuun­te­li­ja vält­tä­mät­tä saa ha­lu­a­maan­sa tie­toa.

4) Kuun­nel­laan vain sa­nat: Hyvä kuun­te­li­ja re­kis­te­röi sa­no­jen li­säk­si non-ver­baa­li­set vies­tit eli ke­hon liik­keet, ää­nen­sä­vyt, tau­ot ja kat­seet. Ne laa­jen­ta­vat pu­heen mer­ki­tys­tä.

Vä­li­kos­ki an­taa myös hy­viä vink­ke­jä kuun­te­li­jal­le. Kuun­te­le lop­puun as­ti, mie­ti het­ki ja vas­taa sit­ten. Ob­jek­tii­vi­nen kuun­te­le­mi­nen on vai­ke­aa, lä­hes mah­do­ton­ta, mut­ta omat en­nak­ko­a­sen­teet on hyvä tie­dos­taa. Ai­na kan­nat­taa kuun­nel­la tois­ta vil­pit­tö­mäs­ti. Se on­nis­tuu par­hai­ten, kun ai­dos­ti kes­kit­tyy kuun­te­le­maan.

Mil­loin kuun­te­le­mi­nen on vai­ke­aa? Ai­na­kin sil­loin, jos on kiin­nos­tu­nut vain it­ses­tään ja us­koo tie­tä­vän­sä, mitä toi­set ajat­te­le­vat ja mil­lai­sia he ovat. Täl­löin voi aja­tel­la, et­tä ei ole edes tar­peen kuun­nel­la mui­ta.

Seu­rois­sa olem­me kuun­te­li­jan pai­kal­la. Var­mas­ti moni muu mi­nun kans­sa­ni on huo­man­nut, et­tä aja­tuk­set saat­ta­vat rien­tää seu­ra­pu­heen ai­ka­na ai­van muu­al­le. Voi löy­tää it­sen­sä vaik­ka­pa jo­ta­kin ar­kis­ta asi­aa miet­ti­mäs­tä. Ai­na ei ole help­poa kuun­nel­la.

Ju­ma­la avaa sa­naan­sa Py­hän Hen­gen kaut­ta. Hän an­taa kuu­li­jal­le kor­vat kuul­la ja avaa sy­dä­men ot­ta­maan vas­taan sa­nan­sa. ”Jol­la on kor­vat, se kuul­koon, mitä Hen­ki sa­noo seu­ra­kun­nil­le” (Ilm.2:11). "Us­ko syn­tyy kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Kris­tuk­sen sana" (Room. 10:17). Kun purp­pu­ran­myy­jä Lyy­dia kuun­te­li apos­to­li Paa­va­lia, ”Her­ra ava­si hä­nen sy­dä­men­sä ot­ta­maan vas­taan sen mitä Paa­va­li pu­hui” (Apt. 16:14).

Jos­kus käy niin, et­tei ih­mi­nen enää ym­mär­rä Ju­ma­lan sa­naa. Jee­sus se­lit­ti, et­tei ih­mi­nen enää sie­dä kuun­nel­la, mitä hän sa­noo (Joh. 8:43).

Tai­vaan Isäl­tä saam­me pyy­tää pait­si lah­jaa kuun­nel­la Ju­ma­lan sa­naa ja kät­keä sen sy­dä­miim­me, myös lah­jaa ja malt­tia kuun­nel­la puo­li­soa, lap­sia ja kaik­kia lä­him­mäi­si­äm­me. Kuul­luk­si tu­le­mi­nen läm­mit­tää, kuun­te­le­mi­nen aut­taa ym­mär­tä­mään toi­si­am­me.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Lestadiolainen

3.5.2020 6.30
OlaviVallivaara

Avioliitossa vai yksin eläen?

13.4.2020 6.05
OlaviVallivaara

Maailmanloppu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olenko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tänään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kaunis juhla

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiusaaminen satuttaa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ulkopuolisuudesta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ihminen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ihmeellinen yhteisö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muista minua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isänä ja kasvattajana

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Järki vai tunteet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muistot kantavat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tärkeysjärjestys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pimeys väsyttää – valo voimaannuttaa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

Onko avioero oikea ratkaisu?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yksinäisyyden ongelma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä olla

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Oloni oli kuin taivaassa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mukava reissu Taalainmaalle

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lahjaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Korkeimman käres

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Armon koulussa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pääsikö hän taivaaseen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Joulunviettoa ennen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Kohtuuden mitta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

Onko nimi enne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Painia ittensä kanssa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuulet tuovat viestin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rippiskouluhun vai Ylisehen maalaamaan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Riisipuuroa ja mustikkavelliä

25.5.2017 6.34
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys