JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tien­haa­ras­sa

6.7.2021 7.05

Juttua muokattu:

2.7. 10:29
2021070210291020210706070500

Anne Lindfors

Anne Lindfors

Siel­lä se on. Val­koi­nen kir­je­kuo­ri pos­ti­laa­ti­kon poh­jal­la.

Het­ken vain sei­son py­säh­ty­nee­nä tien­haa­ras­sa ja kat­son kuor­ta. Sit­ten nos­tan kuo­ren kä­tee­ni ja tun­nen, mi­ten sy­dän al­kaa ha­ka­ta pai­na­vam­min.

Koko mat­kan pos­ti­laa­ti­kon luo­ta ko­tiin ru­koi­len. Au­tat­han, ra­kas Tai­vaan Isä. Au­ta, et­tä lap­sen toi­ve to­teu­tui­si. Tai jos se ei to­teu­du, an­nat­han riit­tä­väs­ti loh­tua ja iloa.

Ajat­te­len sitä, mi­ten ras­kas vuo­si nuo­rel­la on ol­lut. Us­kon, et­tä Tai­vaan Isä kyl­lä tie­tää par­hai­ten, mikä tuol­le lap­sel­le on hy­väk­si. Au­ta mei­tä nä­ke­mään asi­at niin kuin sinä näet, ru­koi­len.

Kun ojen­nan kir­jeen sen saa­jal­le, kat­seem­me koh­taa­vat. ”Yri­tä luot­taa, et­tä kaik­ki on Tai­vaan Isän kä­des­sä”, sa­non hil­jaa. Kat­se­len, mi­ten nuo­ren sor­met ha­pui­le­vat kuor­ta au­ki. Sil­mät et­si­vät val­koi­sel­ta pa­pe­ril­ta sa­no­ja. Sit­ten il­me muut­tuu.

Kun ta­voi­tan pa­pe­ril­la nä­ky­vät sa­nat, it­ku tu­lee vä­ki­sin. "On­nek­si ol­koon, Si­nut on va­lit­tu opis­ke­li­jak­si..." Kier­rän kä­det nuo­ren ym­pä­ril­le ja ru­tis­tan. It­ken äk­kiä niin, et­tä koko keho pulp­pu­aa. Tyt­tö­ni ha­laa ta­kai­sin, sil­mät lois­ta­vat ja nau­ra­vat. Kat­se on täyn­nä va­loa, per­ho­sen ke­ve­ää len­toa. ”Äi­ti”, hän sa­noo lo­pul­ta ja il­mees­sä on nau­rua ja hel­lyyt­tä. ”Kuin­ka­han pal­jon sä oli­sit it­ke­nyt, jos en oli­si pääs­syt?” Pyy­hin sil­miä. Nau­ran ja it­ken yh­tä ai­kaa. Niis­kai­sen, et­tä sil­loin oli­sin ko­et­ta­nut ol­la vah­va.

Sinä il­ta­na mei­dän ko­dis­sam­me soi pi­a­no. Nuo­rem­me lau­la­vat yh­des­sä ää­net täyn­nä iloa. ”On mul­la on­nen­päi­vä, siis en­kö lau­lai­si! Kun sy­dän on näin täyn­nä, niin en­kö kiit­täi­si!” On­nel­li­se­na kuun­te­len rak­kai­ta ää­niä. Po­jan lau­lus­sa soi kii­tol­li­suus pik­ku­sis­kon ilos­ta, mut­ta sa­mal­la sii­nä tun­tuu kai­ku­van muis­tot omas­ta, ke­vääl­lä lop­pu­nees­ta opis­to­vuo­des­ta. Ty­tön ää­ni on kuin ke­sä­lin­nun, joka nou­see koh­ti tai­vaan si­neä. Hil­jaa mie­les­sä­ni ru­koi­len, et­tä tuo kii­tol­li­suus säi­lyi­si. Et­tä Tai­vaan Isä an­tai­si lap­sil­lem­me sel­lai­sia päi­viä, jois­sa nä­kyi­si Ju­ma­lan joh­da­tus ja rak­kaus.

Myö­hem­min kuu­len ys­tä­vä­per­hei­den toi­sen­lai­sis­ta tun­nel­mis­ta. Vai­to­nai­se­na ajat­te­len hei­tä, jot­ka ei­vät pääs­seet. Hei­tä, joi­den opis­to­toi­ve siir­tyi tai eh­kä ka­riu­tui ko­ko­naan. Ajat­te­len tus­kaa, pet­ty­myk­sen viil­tä­vää ki­pua. Tyh­jyy­den tun­net­ta. Su­rua, joka ei löy­dä tie­tä hel­pot­ta­vaan it­kuun.

En tie­dä, mi­ten oli­sin tu­ke­na. Sa­nat kar­kaa­vat. Erääl­le nuo­rel­le nä­pyt­te­len vies­tin, jos­sa ker­ron, et­tä muis­tan hän­tä ja ru­koi­len voi­mia. Kir­joi­tan jo­tain sii­tä, mi­ten Ju­ma­la tie­tää mei­dän jo­kai­sen elä­män. Mitä iki­nä ta­pah­tuu­kin, saa luot­taa, et­tä Ju­ma­la ei tee vir­hei­tä. Ei täs­sä­kään asi­as­sa.

Ta­ju­an, et­tä juu­ri nyt mit­kään sa­nat ei­vät tai­da loh­dut­taa, mut­ta eh­kä jos­kus. Sit­ten, kun pa­hin kipu on väis­ty­nyt. Myö­hem­min kat­se­len sy­dä­miä, jot­ka nuo­rel­ta tu­le­vat vas­tauk­sek­si. Ajat­te­len, et­tä eh­kä nuo­ri ym­mär­si, et­tä köm­pe­löi­den sa­no­jen ta­ka­na on ru­kous ja halu kan­taa. Us­kon, et­tä vä­lit­tä­mi­nen on lo­pul­ta sa­no­ja­kin tär­ke­äm­pää.

Kun nyt mie­tin noi­ta het­kiä, en voi ol­la toi­vo­mat­ta, et­tä opis­toon pää­si­si jo­kai­nen, joka sitä ko­kee tar­vit­se­van­sa. Mut­ta sa­mal­la tie­dän, et­tä elä­mä ei mene kos­kaan niin, et­tä kaik­ki toi­veet to­teu­tui­si­vat. On­nek­si saa tur­val­li­ses­ti luot­taa aja­tuk­seen, et­tä Ju­ma­la pi­tää omis­taan huo­len. Hän kyl­lä kan­taa eteen­päin, jos vain suos­tuu kan­net­ta­vak­si.

AnneLindfors
Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.
AnneLindfors

Sii­nä het­kes­sä täy­del­li­nen ar­mo

17.9.2021 7.00
AnneLindfors

Ajat­te­lit­ko jo sil­loin luo­pu­va­si?

26.7.2021 7.00
AnneLindfors

Jos elä­mä oli­si men­nyt toi­sin

7.6.2021 7.05
AnneLindfors

"Jee­tut vie­ret­tä"

29.4.2021 7.05
AnneLindfors

Kum­mi­lah­ja

22.3.2021 7.05
AnneLindfors

Ha­lu­at­ko oi­ke­as­ti ol­la tuol­lai­nen?

15.2.2021 7.15
AnneLindfors

Riit­tä­väs­ti iloa

13.1.2021 7.35
AnneLindfors

Ju­ma­lan joh­dat­ta­ma­na

17.12.2020 6.05
AnneLindfors

Ovat­ko eväät mu­ka­na?

11.11.2020 12.05
AnneLindfors

Hai­keut­ta syk­syn hä­mär­ty­es­sä

14.10.2020 0.05
AnneLindfors

Us­kal­lan­ko ker­toa?

14.9.2020 7.25
AnneLindfors

On­ko Ju­ma­la ole­mas­sa?

23.8.2020 7.40
AnneLindfors

Saan­ko aut­taa?

6.7.2020 6.15
AnneLindfors

Yh­teis­tä kai­paus­ta

11.6.2020 6.00
AnneLindfors

Mo­nien tun­tei­den päi­vä

10.5.2020 6.15
AnneLindfors

Eri­tyi­sen huo­len­pi­don al­la

11.4.2020 6.50
AnneLindfors

Ku­vien mat­kas­sa

11.3.2020 6.55
AnneLindfors

"Oot­te­ko te siu­nan­nu?"

4.2.2020 6.45
AnneLindfors

Jou­lu­en­ke­lei­den saat­ta­ma­na

24.12.2019 6.05
AnneLindfors

Kes­ken?

8.11.2019 6.15
AnneLindfors

Kan­ta­vien sa­no­jen voi­ma

4.10.2019 6.19
AnneLindfors

Tek­niik­ka pet­ti, mut­ta Ju­ma­la ei

3.9.2019 6.06
AnneLindfors

Su­mun kes­kel­lä

8.8.2019 6.46
AnneLindfors

Kun sa­nat ka­to­si­vat

1.7.2019 6.34
AnneLindfors

Va­loi­sia pol­ku­ja si­nul­le, nuo­ri!

1.6.2019 6.18
AnneLindfors

Kaik­kein tär­kein muis­to

12.5.2019 6.41
AnneLindfors

Si­sim­pään tul­vii valo

9.4.2019 6.56
AnneLindfors

Yk­sin

10.3.2019 6.55
AnneLindfors

Ar­jen en­ke­lei­tä

14.2.2019 6.55
AnneLindfors

Äi­ti, mää toin sul­le iloa!

29.1.2019 6.52
AnneLindfors

Luo­tan­ko, us­kal­lan­ko?

3.1.2019 6.47
22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.