JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ei tar­vit­se pe­lä­tä

9.9.2019 6.29

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190909062900

Kun minä olin nuo­ri, pel­kä­sin Per­si­an­lah­den krii­siä. Kuun­te­lim­me joka päi­vä uu­ti­sia sii­tä. Kuu­lim­me, mi­ten Irak hyök­kä­si Ku­wai­tiin ja mitä sii­tä sa­noi Yh­dys­val­lat, mitä YK ja mitä Ve­nä­jä.

Uu­ti­sis­sa spe­ku­loi­tiin pal­jon, mi­ten tuo sota voi vai­kut­taa mei­hin suo­ma­lai­siin­kin. Kou­lus­sa­kin poh­dit­tiin, mitä krii­si pa­he­tes­saan ai­heut­tai­si. Kun öl­jy­va­rat lop­pu­vat, lop­puu meil­tä läm­pö. Mi­nun mie­le­ni val­ta­si pel­ko. Mie­tin, mi­ten voi­sim­me sel­vi­tä kyl­män tal­ven tai kyl­mien tal­vien yli. Mitä kaik­kea ta­pah­tuu­kaan, jos sota vaan jat­kuu?

Me­nin tuol­loin ko­ti­sii­o­nim­me Pat­ti­jo­en uu­den­vuo­den seu­roi­hin sis­ko­ni ja ys­tä­vä­ni kans­sa. Meil­lä kai­kil­la oli pe­lo­kas olo. Seu­rois­sa saar­na­si Ro­va­ni­me­läi­nen pu­hu­ja Pau­li Kor­te­nie­mi. Saar­nas­saan hän mel­kein huu­si, et­tä äLä­Kää TE PE­LäT­Kö SITä PER­SI­AN­LAH­DEN SOT­TAA! Hän muis­tut­ti mei­tä, et­tä mi­tään ei ta­pah­du Ju­ma­lan tie­tä­mät­tä ja mi­ten hän pi­tää mies­tä huo­len.

Hän lai­na­si Raa­ma­tus­ta Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min koh­tia: ”Kuka teis­tä voi mu­reh­ti­mal­la li­sä­tä elä­män­sä pi­tuut­ta kyy­nä­rän­kään ver­taa” (Matt. 5:27). ”äl­kää siis huo­leh­ti­ko huo­mis­päi­väs­tä, se pi­tää kyl­lä it­ses­tään huo­len. Kul­le­kin päi­väl­le riit­tä­vät sen omat mur­heet." (Matt 5:34.) Mi­nun pel­ko­ni lop­pui sii­hen. Olen jäl­keen päin usein häm­mäs­tel­lyt, mi­ten pit­kään jat­ku­nut pel­ko­ti­la­ni lau­ke­si noi­hin muu­ta­miin loh­dul­li­siin lau­sei­siin. Us­kon sen ole­van Ju­ma­lan työ. Hän ot­ti mi­nul­ta huo­let pois.

Tie­dän, et­tä tä­män päi­vän nuo­ril­la­kin on pel­ko­ja. Saam­me lu­kea joka päi­vä usei­ta­kin ar­tik­ke­lei­ta il­mas­ton­muu­tok­ses­ta. Kou­lus­sa­kin ai­hees­ta pu­hu­taan pal­jon ja mah­dol­li­sis­ta tu­hois­ta ja vai­keuk­sis­ta, mitä voim­me jou­tua koh­taa­maan. Tie­dän, et­tä on nuo­ria, joi­den har­tei­ta pai­naa tä­män vuok­si epä­mää­räi­nen pel­ko ja ah­dis­tus.

En ha­lua vä­hä­tel­lä il­mas­ton­muu­tos­ta. On teh­tä­vä asi­oi­ta, jot­ka suo­je­le­vat maa­pal­loa, mut­ta mie­tin, et­tä voi­si­ko sen teh­dä toi­veik­kaam­mas­sa il­ma­pii­ris­sä. Las­ten ja nuor­ten on saa­ta­va elää rau­has­sa. Hei­hin pi­tää luo­da va­loi­saa tu­le­vai­suu­de­nus­koa. Toi­von, et­tä jat­kos­sa­kin nuo­ret voi­vat elää Luo­jaan luot­ta­en, us­koa va­paas­ti, pe­rus­taa per­hei­tä ja saa­da lap­sia.

Kun mie­he­ni vuo­si sit­ten siu­nat­tiin pu­hu­jak­si, muis­tin tuon saar­nan nuo­ruu­des­ta­ni, jo­ten an­noin hä­nel­le yh­den oh­jeen: puhu hy­väs­tä Ju­ma­las­ta, puhu Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta ja sii­tä, et­tä jos ha­lu­aa elää Ju­ma­laan luot­ta­en ja us­ko­en, ei tar­vit­se pe­lä­tä mi­tään.

VirpiMäkinen
Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen. Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys