JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mitä sinä har­ras­tat?

13.4.2019 6.12

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190413061200

"Mitä sinä har­ras­tat?" kou­lu­lää­kä­ri ky­syi. "En oi­ke­as­taan mi­tään", vas­ta­si lap­se­ni hil­jai­sel­la ää­nel­lä. Lää­kä­ri kat­soi huo­les­tu­neen nä­köi­se­nä las­ta ja sit­ten mi­nua. Minä en en­sin osan­nut sa­noa mi­tään, sil­lä olin häm­mäs­ty­nyt.

"En oi­ke­as­taan mi­tään", sa­noi lap­se­ni, joka käy noin kak­si ker­taa vii­kos­sa ui­mas­sa, luis­te­lee ja hiih­tää usein, juok­see len­kil­lä ja pi­ha­lei­keis­sä ja pomp­pii tram­po­lii­nil­la. Lap­si, joka täyt­tää huo­lel­li­ses­ti ja kau­niis­ti bu­jo­ka­len­te­ria, as­kar­te­lee, te­kee iso­ja pa­la­pe­le­jä, ku­vaa vi­de­oi­ta sis­ko­jen­sa kans­sa, lu­kee pal­jon, kuun­te­lee kir­jo­ja, hoi­taa mar­sua ja jos­kus in­nos­tuu lei­po­maan­kin. Mi­nus­ta sii­nä on har­ras­tuk­sia niin, et­tä hen­gäs­tyt­tää.

Kun ky­syin ko­ti­mat­kal­la, mik­si hän vas­ta­si, et­tei har­ras­ta mi­tään, hän se­lit­ti, et­tä hä­nel­le on sa­not­tu har­ras­tuk­sek­si las­ket­ta­van vain oh­ja­tut ju­tut. Kun hän on sa­no­nut har­ras­ta­van­sa uin­tia, niin jot­kut ovat sa­no­neet, et­tei se ole har­ras­tus, kos­ka hän ei ole mis­sään seu­ras­sa.

Mi­nua häm­mäs­tyt­tää aja­tus, et­tä har­ras­tuk­sek­si las­ket­tai­siin vain sel­lai­nen toi­min­ta, jo­hon ai­kui­nen kul­jet­taa lap­sen ja jos­sa toi­mi­taan ai­kui­sen oh­jauk­ses­sa. Toki mei­dän­kin lap­sis­ta lä­hes jo­kai­sel­la on jo­kin oh­jat­tu har­ras­tus noin ker­ran vii­kos­sa.

Joil­la­kin las­tem­me luok­ka­ka­ve­ril­la on oh­jat­tu­ja har­ras­tuk­sia joka ar­ki­päi­väl­le ja usein vie­lä vii­kon­lop­pui­sin­kin. Tun­tuu hen­gäs­tyt­tä­väl­tä sekä lap­sen, et­tä hei­dän van­hem­pien­sa puo­les­ta. Vaik­ka ei­hän se mi­nul­le mi­ten­kään kuu­lu. Var­maan se riip­puu myös lap­ses­ta, min­kä ver­ran har­ras­tuk­sia hän vaa­tii ja jak­saa, mut­ta lap­set ei­vät usein­kaan it­se tie­dos­ta stres­siä. Ei­vät to­sin vält­tä­mät­tä ai­kui­set­kaan.

Tie­däm­me, et­tä stres­si kuor­mit­taa ai­vo­ja ja ai­heut­taa uu­pu­mus­ta lap­sil­le­kin. Kou­lu voi tuo­da pai­nei­ta, mut­ta mo­net har­ras­tuk­set­kin ovat hy­vin ta­voit­teel­li­sia. Yk­si mei­dän­kin lap­sis­ta mei­na­si vä­syä, kun oli haa­li­nut it­sel­leen use­am­man oh­ja­tun har­ras­tuk­sen ja nii­den li­säk­si pyr­ki hoi­ta­maan kou­lu­teh­tä­vän­sä huo­lel­la.

Mie­les­tä­ni lap­sil­la ja meil­lä ai­kui­sil­la­kin on hyvä ol­la ar­ki­vii­kos­sa usei­ta het­kiä, jol­loin ei tar­vit­se suo­rit­taa mi­tään. Vä­lil­lä on hyvä ol­la jopa tyl­sää.

Kun joku lap­sis­tam­me va­lit­taa te­ke­mi­sen puu­tet­ta, sa­non usein, et­tä nau­ti! It­sel­lä­ni ei sel­lai­sia het­kiä juu­ri kos­kaan ole. Vä­hin­tään sii­vo­a­mis­ta oli­si ai­na.

Sen olen huo­man­nut, et­tä tyl­syyt­tä seu­raa usein mah­ta­vat, pit­kä­kes­toi­set lei­kit tai luo­vat as­kar­te­lup­ro­jek­tit. It­se kek­sin mie­len­kiin­toi­sim­mat maa­lau­sai­heet mo­nes­ti sen jäl­keen, kun olen ol­lut suo­rit­ta­mat­ta het­ken ai­kaa.

Toi­voi­sin, et­tä las­tem­me lap­suus oli­si mah­dol­li­sim­man huo­le­ton ja lii­an ki­reis­tä ai­ka­tau­luis­ta va­paa. Koen myös tär­ke­äk­si, et­tä lap­sil­la, ku­ten meil­lä ai­kui­sil­la­kin, on ai­kaa ta­va­ta ys­tä­viä.

It­se sain ta­va­ta ys­tä­vi­ä­ni vas­ti­kään. Kes­kus­te­lim­me muun mu­as­sa har­ras­ta­mi­ses­ta. Olim­me kaik­ki pää­ty­neet sa­maan rat­kai­suun, va­lit­se­maan it­sel­lem­me ja lap­sil­lem­me sel­lai­sia har­ras­tuk­sia, jot­ka ei­vät ole yh­tä ai­kaa seu­ro­jen tai raa­mat­tu­luo­kan kans­sa.

Kes­kus­te­lum­me ki­tey­tyi jo­ten­kin sel­lai­seen aja­tuk­seen, et­tä us­ko on meil­le kai­kil­le niin tär­keä asia, et­tä ha­lu­am­me har­ras­taa ja toi­vom­me per­heen jä­sen­tem­me va­lit­se­van sel­lai­sia har­ras­tuk­sia, jot­ka ei­vät vei­si ai­na­kaan kau­em­mak­si us­kos­ta.

Ajat­te­len, et­tä har­ras­ta­mi­nen on hy­väk­si ja it­sek­seen har­ras­ta­mi­nen on yh­tä ar­vo­kas­ta kuin ryh­mäs­sä tai oh­ja­tus­ti har­ras­ta­mi­nen. Niin se tai­taa ol­la, et­tä koh­tuul­li­suus har­ras­ta­mi­ses­sa­kin on ih­mi­sel­le ja us­ko­ne­lä­mäl­le par­haak­si.

VirpiMäkinen
Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen. Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys