JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Syn­ny­tys­lau­lu­ja

2.1.2018 6.57

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180102065700

”Oi, pilt­ti pie­ni, ei­hän vain sun lii­an kyl­mä lie? Tää maa­il­ma on niin kyl­mä, niin kyl­mä...”, kuu­lui ra­di­os­ta. Oli jou­lu­kuun 29. päi­vä. Pak­ka­sas­tei­ta pi­hal­la oli sama mää­rä, 29 as­tet­ta. Syn­ny­tys­sa­lis­sa läm­pöä oli rei­lus­ti enem­män. ”Ja äi­dil­lä on kyy­ne­lis­sä sil­mät”, jat­koi Hyn­ni­nen lau­lu­aan. Koh­ta sy­lis­sä­ni oli pik­ku­rui­nen tyt­tö­vau­va. Olim­me on­nel­li­sia!

Joka ker­ta tuon lau­lun kuul­les­sa­ni muis­tan tuon het­ken, vaik­ka sii­tä on ku­lu­nut jo 16 vuot­ta. Ja joka ker­ran muis­tan ker­toa tuos­ta muis­tos­ta lap­sil­lem­me. He ei­vät jak­sa häm­mäs­tel­lä sitä joka ker­ta. On mui­ta­kin lau­lu­ja, jot­ka nos­tat­ta­vat vah­vo­ja muis­to­ja mie­lee­ni. Kaik­kein vah­vim­mat muis­to­ni liit­ty­vät lau­lui­hin, joi­ta olen kuul­lut syn­ny­tyk­sen ai­ka­na tai sen jäl­keen.

Pian on ku­lu­nut 14 vuot­ta sii­tä, kun olin juu­ri syn­nyt­tä­nyt poi­ka­vau­van. Huo­ne­ka­ve­ri­na­ni Ou­lun sai­raa­las­sa oli us­ko­vai­nen, en­tuu­des­taan mi­nul­le tun­te­ma­ton äi­ti. Jut­te­lim­me pal­jon äi­tiy­des­tä, us­kos­ta­kin. Pää­tim­me yh­des­sä tuon mu­ka­van äi­din kans­sa, et­tä kuun­te­lem­me ra­di­o­seu­rat Ou­lus­ta. Otin vau­van kai­na­loo­ni ja lai­toin kuu­lok­keet kor­vil­le­ni. Sa­man tien al­koi soi­da vir­si ”Jee­sus sä ai­noa, heik­ko­jen aut­ta­ja, an­teek­si an­ta­ja, uu­pu­ma­ton”. Juu­ri se lau­lu, jos­ta eri­tyi­ses­ti pi­din. Kun sen jäl­keen olen kuul­lut tai lau­la­nut tuo­ta lau­lua, olen joka ker­ta muis­ta­nut sen läm­pi­män, lii­kut­ta­van het­ken syn­nyt­tä­nei­den osas­tol­la. Kun mie­les­sä oli vie­lä tu­ka­la syn­ny­tys, mut­ta jo on­ni uu­des­ta vau­vas­ta ja yh­teen­kuu­lu­vai­suus tuon toi­sen us­ko­vai­sen äi­din kans­sa.

Pian on ku­lu­nut yh­dek­sän vuot­ta sii­tä, kun elim­me jän­nit­tä­viä ai­ko­ja. Olim­me syn­ny­tys­sa­lis­sa, ja vat­sas­sa­ni oli­vat kak­sos­vau­vat, jot­ka pian syn­tyi­si­vät. Ra­di­os­sa joku kuo­ro ky­se­li: ”On­ko Suo­mes­sa ke­vät?” Mi­nun mie­les­sä­ni jo oli! Oli maa­lis­kuun al­ku­puo­li. Olin maan­nut mon­ta viik­koa sai­raa­las­sa sii­nä pe­los­sa, et­tä vau­vat syn­tyi­si­vät lii­an ai­kai­sin. Olin maan­nut sen pit­kän, kyl­män tal­ven yli. Sil­tä mi­nus­ta tun­tui. Nyt oli pääs­ty tur­val­li­sil­le vii­koil­le, ja tie­sin vau­vo­jen pian syn­ty­vän ja ke­vään koit­ta­van. Sai­sin kä­vel­lä. Muu­ta­ma jän­nit­tä­vä, pe­lot­ta­va­kin het­ki oli vie­lä edes­sä, ja lo­pul­ta vau­vat syn­tyi­vät sek­ti­ol­la. Kun he­rää­mös­sä joku hoi­ta­jis­ta tuli il­moit­ta­maan, et­tä vau­vat ovat syn­ty­neet ja kaik­ki on hy­vin, olin kai on­nel­li­sem­pi kuin kos­kaan en­nen. Mo­nen vii­kon jän­ni­tys oli ohi, vau­vat oli­vat elos­sa, minä myös, ja Suo­mes­sa oli ke­vät!

Vii­me ai­koi­na olen lau­la­nut lau­lua "Ole Jee­sus lä­hel­lä, olen ai­van pie­ni". Odo­tan vau­vaa ja olen aja­tel­lut lau­la­es­sa­ni hän­tä ja koko per­het­täm­me. Eh­kä hä­nen ris­ti­äi­sis­sään lau­lam­me yh­des­sä tä­män lau­lun. Sen vii­mei­nen säe on kuin ru­kous: ”Ris­tiin lai­tan kä­te­ni, ru­koi­len näin vie­lä: Au­ta, et­ten si­nua, Jee­sus kos­kaan kiel­lä.”

Teks­tis­sä si­tee­ra­tut lau­lut ja nii­den sa­noit­ta­jat:

Se­ve­ri Suor­maa: Ja neit­syt pik­ku poi­jut­tan­sa po­vel­lan­sa vie

Il­ma­ri Ki­an­to: On­ko Suo­mes­sa ke­vät?

Ole The­o­dor Moe, Suom. Au­ne Krohn, Uud. An­na-Mai­ja Rait­ti­la: Jee­sus, sä ai­noa (VK 318)

Raa­kel In­get, uud. In­ke­ri Kar­vo­nen: Ole, Jee­sus, lä­hel­lä (Sl. 172)

VirpiMäkinen
Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen. Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys