JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Il­ma­pii­riä muut­ta­mas­sa

8.10.2019 6.21

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191008062100

Eka­luok­ka­lais­ta he­rä­tel­les­sä­ni huo­ma­sin hä­nen ole­van kuu­mei­sen oloi­nen. Sik­si­kö hän oli nuk­ku­nut niin le­vot­to­mas­ti edel­li­sen yön? Hän oli ha­lun­nut tul­la vie­reem­me ja pot­kis­kel­lut sit­ten an­si­ok­kaa­si jal­ko­ja­ni. Mi­nus­ta tun­tui, et­ten ol­lut nuk­ku­nut juu­ri­kaan. Mit­ta­sin kuu­meen, lää­kit­sin hä­net ja lai­toin aa­mu­pa­laa.

Il­moi­tin pois­sa­o­lon vies­til­lä opet­ta­jal­le. Sit­ten vai­po­tin 1-vuo­ti­aan kuo­puk­sen ja syö­tin hä­nel­le aa­mu­pa­laa. Aloin rai­va­ta keit­ti­ö­tä kou­lu­lais­ten aa­mu­pa­lan jäl­jis­tä. Mi­ten pal­jon sot­kua he voi­vat­kaan saa­da ai­kaan! Lais­ka­han se töi­tään lu­et­te­lee tai edes las­kee, mut­ta minä haa­vei­lin het­kes­tä, et­tä sai­sin is­tah­taa puh­taan pöy­dän ää­reen aa­mu­pa­lal­le ja lu­kea päi­vän leh­den, tai no se­la­ta hie­man. Sitä ei tänä aa­mu­na tul­lut.

Olen ol­lut äi­ti­nä pian 19 vuot­ta, jo­ten olen jos­sain mää­rin tot­tu­nut sii­hen, et­tä jou­dun siir­tä­mään omia tar­pei­ta­ni. Toi­si­naan se ei hait­taa yh­tään, toi­si­naan se hait­taa. Tänä aa­mu­na al­koi hait­taa­maan.

Kuu­me­po­ti­las tar­vit­si huo­mi­o­ta ja hel­lyyt­tä, vet­tä ja peit­to­ja. Kuo­pus tah­toi kaik­kea mitä kek­si: Hän tah­toi kii­ve­tä tuo­lil­le sei­so­maan, hän tah­toi ruok­kia mar­sua IT­SE! Hän tah­toi leik­kiä iso­sis­kon pu­he­li­mel­la ja isin työ­ka­luil­la. Hän tah­toi ol­la sy­lis­sä ja aut­taa tis­ki­ko­neen täy­tös­sä, ei kun hän tah­toi kä­vel­lä ja men­nä pen­ko­maan ruo­ka­kaap­pia. Hän tah­toi vet­tä, me­lo­nia, ei­kun ome­naa, ei­kun kek­siä, joo kek­siä. "An­na kek­siä!" hän huu­si.

Minä aloin paa­pat­taa: "Mul­la me­nee her­mot, kun pit­tää koko ajan tei­tä pal­vel­la. En oo aa­mu­pa­laa itel­le­ni saa­nut, kun koko ajan joku vaa­tii jo­tain." 1-vuo­ti­as kuun­te­li nal­kut­ta­mis­ta­ni pää kal­lel­laan ja sil­mät ih­me­tyk­se­tä suu­ri­na. Kä­ve­li sit­ten luok­se­ni, kie­toi kä­si­var­ten­sa jal­ko­je­ni ym­pä­ril­le ja sa­noi: ”äi­ti an­teek­si!”

Me kat­soim­me eka­luok­ka­lai­sen kans­sa toi­si­am­me ih­meis­säm­me. Mitä ih­met­tä hän teki! Mi­ten vau­vat voi­vat osa­ta pyy­tää an­teek­si, ih­met­te­li eka­luok­ka­lai­nen­kin. Nos­tin 1-vuo­ti­aan sy­liin, sa­noin an­teek­si, ro­jah­din soh­val­le eka­luok­ka­lai­sen vie­reen, ja me nau­roim­me kaik­ki kol­me.

Kuo­pus hy­myi­li voi­ton­rie­mui­se­na, nuo tai­ka­sa­nat oli­vat te­hon­neet. äi­ti ei ol­lut­kaan enää her­mo­na, ei ol­len­kaan. En­pä ol­lut osan­nut odot­taa an­teek­si­pyyn­töä hä­nel­tä en­kä ke­nel­tä­kään.

Po­ti­lai­den kuu­luu ol­la po­ti­lai­ta ja vä­hän rauk­ko­ja, ja vau­voil­la on ta­pa­na toi­si­naan vaa­tia kai­ken­lais­ta ihan tes­ti­mie­les­sä­kin. äi­tien kuu­luu pal­vel­la ja vä­lil­lä la­ka­ta pal­ve­le­mas­ta, jot­ta omat­kin tar­peet tu­lee täy­tet­tyä.

Mut­ta mi­nul­le tuli ihan hir­vit­tä­vän hyvä mie­li! Olin on­nel­li­nen, sil­lä päät­te­lin kuo­puk­sem­me näh­neen ko­dis­sam­me an­teek­si­pyy­tä­mis­tä. Hä­nen on täy­ty­nyt hok­sa­ta, mikä vai­ku­tus sil­lä on: sil­lä saa­daan ai­kaan ih­mei­tä, muu­te­taan il­ma­pii­ri!

VirpiMäkinen
Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen. Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys