JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140531075800

Me­rel­lä myrs­ky­ää joka päi­vä. Pu­nai­nen lip­pu lie­huu ran­nal­la, ei­kä ku­kaan mene ui­maan. Mut­ta se ei hait­taa mi­tään, sil­lä läm­min tuu­li tun­tuu puh­dis­ta­val­ta. Kii­rei­sen työ­put­ken, kaa­mok­sen ja pak­ka­sen jäl­keen juu­ri tämä on oi­ke­an­lais­ta ir­rot­tau­tu­mis­ta ar­jen ru­tii­neis­ta, läm­min au­rin­gon heh­ku ja kos­tea me­ri­tuu­li.

Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä minä olen tääl­lä? Minä, joka en ole kos­kaan ai­em­min käy­nyt kuin juu­ri ja juu­ri naa­pu­ri­maan ra­jan toi­sel­la puo­lel­la. Ai­kui­sen tyt­tö­ni kans­sa nau­ram­me, et­tä tääl­lä olem­me an­ta­mas­sa toi­sil­lem­me laa­tu­ai­kaa. äi­ti tyt­tä­rel­leen ja tyt­tö äi­dil­leen. Pu­hum­me ran­ta­ki­vil­lä, puu­tar­ho­jen var­jois­sa ja eni­ten il­lal­la ho­tel­li­huo­neen hä­mä­räs­sä, kun vii­mei­nen­kin va­lon­sä­de on ka­don­nut vuo­ren hui­pul­la.

Päi­vi­sin ih­met­te­lem­me, mi­ten hor­ten­sia voi ol­la kor­kea puu, mi­ten ki­vi­ai­dat pur­su­a­vat pe­lar­go­ni­oi­den kuk­kia ja tuu­hea li­mo­vii­ku­na tar­jo­aa var­jo­aan kuu­mas­sa au­rin­gon­pais­tees­sa. Muis­tan, kuin­ka oma äi­ti­ni vaa­li keit­ti­ön pöy­däl­lä kuk­ki­nut­ta ih­me­köyn­nös­tään. Tääl­lä nii­tä on joka puo­lel­la.

Joka päi­vä kä­ve­lem­me pal­jon, ka­pei­ta jal­ka­käy­tä­viä ylä- ja ala­mä­keen. Kii­pe­äm­me sa­to­ja por­tai­ta ja tut­kim­me puu­tar­ho­ja. Yl­hääl­lä vuo­ren­rin­teil­lä koh­taam­me pai­kal­li­sen ar­jen ja kat­se­lem­me alas laak­soi­hin ja kau­as me­rel­le. Em­me viih­dy si­säl­lä kau­pois­sa tai ho­tel­lis­sa. Ul­ko­na ole­mi­nen tun­tuu le­vol­ta, vaik­ka kii­pe­ä­mi­nen polt­taa keuh­ko­ja ja ve­tää poh­keet ki­reik­si. Le­pääm­me enem­män näin, kuin jos loi­koi­li­sim­me au­rin­gos­sa.

Ja sit­ten taas ih­met­te­len, mi­ten mi­nul­le an­net­tiin­kin täl­lai­nen mah­dol­li­suus le­poon!

Yh­te­nä il­ta­na as­tum­me var­joi­saan seu­ra­sa­liin. Tu­tut ter­veh­dys­sa­nat kai­ku­vat vas­taan:

– Ju­ma­lan ter­ve ja ter­ve­tu­loa!

Tun­tuu, et­tä per­he on ko­koon­tu­nut. Oman kau­ka­na ole­van ko­ti­sii­o­nin ko­dik­kuus löy­tyy tääl­tä­kin. Ou­dot ih­mi­set tun­tu­vat tu­tuil­ta jo pa­rin sa­nan jäl­keen. Al­ku­vir­si kuu­luu voi­mak­kaa­na var­mas­ti ulos ka­dul­le as­ti. Seu­ra­pu­hees­sa lu­va­taan us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si. Tun­tuu tur­val­li­sel­ta jat­kaa mat­kaa – tai­vaan Isä on lä­hel­lä.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys