JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Miksi minä?

12.3.2016 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160312063000

Ma­tol­la is­tuu äkäi­nen pie­ni poi­ka. ”Mik­si minä? En oo edes leik­ki­nyt näil­lä kai­kil­la.” Mum­mi­lan le­got odot­ta­vat ke­rää­jää. Pir­tin ma­ton is­tu­jal­la on sa­man­lai­nen kieh­ku­ra ot­sal­la ja sa­man­lai­nen ryp­py sil­mien vä­lis­sä kuin jos­kus ai­kai­sem­min sa­mal­la ma­tol­la is­tu­neel­la po­jal­la, sa­man ky­sy­myk­sen esit­tä­neel­lä, nyt jo käs­ki­jän roo­liin siir­ty­neel­lä isäl­lään.

Ai­ka ku­luu. Sama ky­sy­mys siir­tyy pol­vel­ta pol­vel­le. Sama tun­ne sii­tä, et­tei ole oma vuo­ro tart­tua toi­meen. Tun­ne sii­tä, et­tä si­sa­ruk­sen tai ka­ve­rin työ­pa­nos on ol­lut vä­häi­sem­pi ja hel­pom­pi. Et­tä nal­le­kar­kit ei­vät mene ai­na ta­san.

Mik­si minä?

Var­mas­ti jo­kai­nen olem­me jos­kus esit­tä­neet sa­man ky­sy­myk­sen. Se on ky­sy­mys, joka yl­tää ih­mi­se­lä­män jo­kai­seen kolk­kaan. Mik­si juu­ri mi­nun pi­täi­si ot­taa tämä teh­tä­vä, tämä vas­tuu tai jopa nämä vai­keu­det ja kuor­maut­ta­vat elä­män­vai­heet? Har­vem­min tuo ky­sy­mys esi­te­tään po­si­tii­vi­sis­ta asi­ois­ta. Esi­tän­pä täs­sä jou­kon mik­si-ky­sy­myk­siä, jois­ta mo­neen olem­me var­mas­ti jos­kus tör­män­neet.

Mik­si minä olen täl­lai­nen – en kau­nis, en suo­sit­tu, en eri­tyi­sen so­si­aa­li­nen­kaan? Omas­sa per­hees­sä­ni­kin olen vain täl­lai­nen… Jos ei mus­ta, niin ai­na­kin har­maa lam­mas.

Mik­si minä jou­dun pon­nis­te­le­maan enem­män, et­tä pär­jäi­sin kou­lus­sa, opis­ke­lus­sa, työs­sä? Huo­non it­se­tun­non­kin olen on­nis­tu­nut saa­maan, jo­ten epä­on­nis­tu­mi­nen on taat­tua työs­sä kuin työs­sä.

Mik­si mi­nul­la on näin pal­jon vas­tuu­ta kai­kes­ta: ko­dis­ta, per­hees­tä, työ­teh­tä­vis­tä? Mik­si mi­nus­ta yleen­sä­kään piti tul­la äi­ti tai isä, jos en pär­jää edes näi­den muk­su­jen kans­sa koh­tuul­li­ses­ti? Mik­si pomo lyk­kää ai­na juu­ri mi­nul­le han­ka­lim­mat ja juu­ri myö­häs­ty­mäs­sä ole­vat pro­jek­tit?

Mik­si mi­nul­la on niin vä­hän ra­haa, huo­nom­pi au­to, köy­hem­pi koti? Mik­si minä en voi mat­kus­tel­la, viet­tää mök­ki­lo­mia tai har­ras­taa jo­tain tren­di­käs­tä? (Niin kuin tuo naa­pu­ri, su­ku­lais­mies, kum­min kai­ma.)

Mik­si mi­nun elä­mä­ni ei voi­si ol­la vä­hän hel­pom­paa? Mik­si juu­ri mi­nun piti saa­da tämä sai­raus, tämä työt­tö­myys, nämä elä­män ko­et­te­le­muk­set? Ei­hän näin ka­peil­la har­ti­oil­la kan­ne­ta yh­tään enem­pää taak­kaa kuin mui­den­kaan.

Mik­si juu­ri mi­nun pi­täi­si ot­taa omat van­he­ne­vat van­hem­pa­ni vas­tuul­le­ni? Mik­si mi­nun pi­täi­si ilah­dut­taa naa­pu­rin lii­kun­ta­ra­joit­teis­ta van­hus­ta? Mik­si mi­nun pi­täi­si aut­taa uu­pu­vaa äi­tiä, syr­jit­tyä luok­ka­ka­ve­ria, on­gel­mis­sa ry­pe­vää pa­ri­suh­det­ta…?

Mik­si mi­nun pi­täi­si an­taa omas­ta­ni ko­ti­maas­taan pa­ke­ne­vil­le? Mik­si mi­nun pi­täi­si luo­pua etuuk­sis­ta­ni, et­tä oma maam­me pää­si­si ja­loil­leen? Mik­si mi­nun pi­täi­si huo­leh­tia ym­pä­ris­tös­tä, ku­lut­taa vä­hem­män ja vas­tuul­li­sem­min?

Pal­jon ky­sy­myk­siä ja vä­hem­män vas­tauk­sia. En­pä osaa al­kaa lu­en­noi­da vas­tuul­li­suu­des­ta, oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta tai epäit­sek­kyy­des­tä. En, kos­ka juu­ri nyt it­se­kin voi­sin is­tah­taa tuol­le ma­tol­le pie­nen ryp­py­ot­san vie­reen ja sa­noa pon­nek­kaas­ti: Mik­si juu­ri minä?

Is­tu­taan sii­hen kaik­ki ryp­py­ot­sat vie­rek­käin ja ol­laan ihan rau­has­sa ym­mär­tä­mät­tä. Ol­laan ihan pie­niä, sel­lai­sia, joil­le riit­tää lem­peä kat­se ja ke­vyt si­li­tys pää­la­el­le. Ar­mol­li­suus.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys