JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151208065400

Ar­jen ik­ku­nas­ta avau­tuu nä­ky­mä mo­nen­lai­seen päi­vään. Hil­jai­ses­ta yk­si­näi­sen van­huk­sen ar­ki­päi­väs­tä työ­te­li­ää­seen pik­ku­lap­si­per­heen ar­keen. Ja sil­tä vä­lil­tä ihan kaik­keen, mi­hin vain mie­li­ku­vi­tus voi yl­tää. Hil­jai­se­na il­lan het­ke­nä aja­tus mo­nes­ti pa­laa­kin juu­ri elet­tyyn päi­vään, sen ta­pah­tu­miin, koh­taa­mi­siin ja eh­kä myös tun­tei­siin ja tun­nel­miin, jot­ka päi­väs­tä ovat pääl­lim­mäi­sik­si jää­neet. Päi­vän sal­do on­kin yh­tä mo­ni­nai­nen kuin tun­te­vien ih­mis­ten kir­jo… Elä­män vä­ri­pa­let­ti on run­sas.

– Mil­loin tämä lop­puu, mi­ten kau­an voin enää jak­saa?

Hil­jai­nen, to­ti­nen kat­se odot­taa vas­taus­ta. Mut­ta sa­no­ja ei ole, tai ne­kin, jot­ka tu­le­vat mie­leen ovat köy­käi­siä, mo­neen ker­taan tois­tet­tu­ja. Mi­nun ky­ky­ni riit­tää vain vie­rel­lä is­tu­mi­seen, hil­jai­seen kuun­te­le­mi­seen ja ru­kouk­seen: älä an­na yli voi­mien…

Kipu ei kysy, ha­lu­at­ko mi­nut. Se tu­lee ja aset­tuu ta­lok­si lu­paa ky­sy­mät­tä. Sen edes­sä on vai­kea sa­noa, et­tä Ju­ma­la sal­lii tä­män nyt si­nul­le ja en ym­mär­rä, et­kä sinä ym­mär­rä, mik­si. Sitä on vai­kea saa­da ulos, kun te­ki­si mie­li huu­taa: älä rääk­kää las­ta­ni, an­na kaik­ki mie­luum­min mi­nul­le!

Kipu kat­kai­see ar­jen, sen te­rä­vä kär­ki leik­kaa lep­poi­suu­den, hil­jai­suu­den ja kaik­ki ru­tii­nit. Se on kaik­ki­val­ti­as kump­pa­ni, jol­ta puut­tuu pie­nin­kin em­paat­ti­suus. Se kät­kee tu­le­vai­suu­den su­mun si­sään. Su­mun sik­si­kin, kun yö­kään ei suo le­poa ja lää­ki­tys tur­rut­taa en­si­si­jai­ses­ti pään. Kipu ka­ven­taa mai­se­maa elä­män ik­ku­nas­sa ja muut­taa sen vä­ri­sä­vyt suu­rim­mas­sa mää­rin syn­kik­si.

Kun kipu on nuo­ren ih­mi­sen ki­pua, se raas­taa eri­tyi­sel­lä ta­val­la lä­heis­ten miel­tä, ja kun sitä kes­tää kuu­kau­den, toi­sen, ko­ko­nai­sen vuo­den­kin, lä­hel­lä ole­vien voi­ma­va­rat jou­tu­vat ko­e­tuk­sel­le. Koko elä­mä kää­riy­tyy her­käs­ti sa­nan ko­koi­sek­si syk­ky­räk­si, joka joko la­maan­nut­taa tai ai­heut­taa pa­ko­kau­hua. Toi­nen jää kier­tä­mään pien­tä ke­hää ja toi­nen pa­ke­nee. Sel­lai­seen het­keen tar­vi­taan pal­jon asi­oi­den pu­hu­mis­ta, ym­mär­tä­mis­tä ja an­teek­si­an­ta­mis­ta. En­nen kaik­kea tar­vi­taan rin­nal­la kul­ki­joi­ta. Rak­kau­den ja vä­lit­tä­mi­sen lem­pe­äs­sä hoi­dos­sa le­pää koko per­he, ki­vus­ta kär­si­nyt.

Kai­ken ylä­puo­lel­la on us­kon tuo­ma toi­vo, joka kan­taa yli ki­vun, huo­mi­seen. Jo­bin kir­jan sa­no­ma tu­lee lä­hel­le. Ju­ma­lal­la on vara an­taa tu­le­vai­suus, vaik­ka se vä­lis­sä näyt­tää toi­vot­to­mal­ta. Synk­kien sä­vy­jen ja su­mun kes­kel­lä on lupa ru­koil­la.

Jäät­hän, Jee­sus, luok­se­ni,

muu ei rii­tä tur­vak­se­ni.

Lem­pe­äl­lä kä­del­lä

tus­kan pol­te lie­vi­tä.

An­na valo mat­kal­le­ni.

Huo­mis­päi­vää tun­ne en,

sinä hoi­dat myös­kin sen.

Jäät­hän, Jee­sus, luok­se­ni.

Vk. 480

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
2.3.2024

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Ps. 25:8

Viikon kysymys