JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150202062300

Tääl­lä Itä-La­pis­sa on saa­tu ihas­tel­la mah­ta­vaa tyk­kyä. Vii­me vii­kon pak­kas­päi­vi­nä au­rin­ko kul­ta­si kes­ki­päi­vän va­loi­si­na het­ki­nä lu­mi­pui­den lat­vat. Mi­ten mo­nia si­ni­sen, pu­nai­sen ja orans­sin sä­vy­jä saat­taa lu­mi­mai­se­ma hei­jas­taa!

Ku­va­sin What­sAp­piin ko­ti­pi­han män­tyä, joka oli tai­pu­nut pa­has­ti ras­kaan lu­men pai­nos­ta. Kuva he­rät­ti aja­tuk­sia. Sain ku­va­vies­tiin vas­tauk­sen, joka vei mi­nut uu­del­leen ik­ku­nan luo kat­se­le­maan puu­ta. Kir­joit­ta­ja poh­ti, et­tä tuon­kin puun taak­ka on tai­vaan Isän tie­dos­sa.

Näi­nä viik­koi­na on lä­hi­pii­ris­sä­ni pu­hut­tu pa­huu­des­ta, ko­et­te­le­muk­sis­ta ja voi­mat­to­muu­des­ta. Puu­ta kat­so­es­sa­ni juu­ri nuo kes­kus­te­lut nou­si­vat mie­leen.

Huo­mi­nen voi tuo­da mo­nen­lai­sia vaih­to­eh­to­ja. Voi ol­la, et­tä sa­taa li­sää ali­jääh­ty­nyt­tä vet­tä ja rän­tää ja puun kuor­ma kas­vaa. Tai eh­kä tu­lee tuu­li, joka va­ro­vai­ses­ti ke­ven­tää lu­men pai­noa, pu­dot­te­lee paak­ku­ja juu­rel­le, ja lumi ja jää su­la­vat hi­taas­ti ke­vään tul­les­sa pois. Eh­kä ohi­kul­ki­ja yrit­täi­si ra­vis­tel­la puus­ta enim­piä lu­mia ja näin vä­hen­tää sen ok­sien pai­noa. Tai eh­kä käy­kin niin, et­tä tu­lee yk­si tosi läm­min, au­rin­koi­nen päi­vä, joka pois­taa puul­ta kai­ken taa­kan.

Vies­tin­kir­joit­ta­ja jat­koi aja­tuk­si­aan: ”Olen miet­ti­nyt, mik­si Ju­ma­la sal­lii niin pal­jon ko­et­te­le­mus­ta, ei­kä sitä kai iki­nä voi­kaan ym­mär­tää, mut­ta eh­kä mei­tä pi­tää vä­lil­lä tyh­jen­tää kai­kes­ta omas­ta, niin et­tä jää vain yk­si tur­va, vain yk­si mikä on to­del­la tär­ke­ää…”

Mil­lai­se­na nä­em­me taak­ko­jen al­la ole­van män­nyn? Nä­em­me­kö sen tai­pu­va­na ja kär­si­vä­nä vai nä­em­me­kö sen elä­män­voi­man ja läm­mön, mikä pi­tää sii­tä­kin huo­len? Jos­kus lu­men pai­no kat­koo ok­sia, jos­kus tai­vut­taa run­ko­a­kin, mut­ta elä­mä jat­kuu sit­ten­kin.

Mo­nes­ti suun­nit­te­lem­me, et­tä näis­tä ra­ken­nus­puis­ta ha­lu­an ra­ken­taa tä­män­nä­köi­sen elä­män. Mo­nes­ti pää­sem­me ra­ken­nus­puu­his­sa pit­käl­le­kin. Mik­si elä­mä tuo mu­ka­naan myös vai­keuk­sia? Mik­si meil­le an­ne­taan ko­et­te­le­muk­sia? Yk­si tyk­ky­tal­vi saat­taa muut­taa pal­jon. Ajat­te­len, et­tä ih­mi­nen mie­lel­lään syyt­tää it­se­ään ja nä­kee vas­toin­käy­mi­set an­sait­tui­na. Saat­taa­pa hän syy­tel­lä mui­ta­kin. Kä­sis­sä voi ol­la tu­han­sia ky­sy­myk­siä, joi­hin ei löy­dy vas­tauk­sia.

On­nek­si ih­mi­sel­lä on kyky toi­mia ja teh­dä rat­kai­su­ja – toi­sin kuin puul­la. Vas­toin­käy­mis­ten kes­kel­lä on tär­ke­ää pyy­tää ja saa­da apua. Sil­loin vai­kea ti­lan­ne voi­kin vie­dä lä­hel­le mui­ta, lä­hel­le vä­lit­tä­mis­tä ja rak­kaut­ta. Lä­him­mäi­nen voi aut­taa eteen­päin ja­ka­mal­la taak­ko­ja.

Raa­mat­tu on loh­tu­kir­ja. Se ker­too mo­nis­ta ih­mi­sis­tä, joi­den elä­mäs­sä ta­pah­tui vai­kei­ta ko­et­te­le­muk­sia. Mut­ta se ker­too myös Ju­ma­lan voi­mas­ta, joka on kuin ke­vä­tau­rin­gon su­lat­ta­va läm­pö.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys