JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160104070200

Ta­po­ja on. Ja pe­rin­tei­tä­kin on – sen olem­me taas ker­ran to­den­neet, kun vie­tim­me jo­ka­vuo­tis­ta jou­lu­juh­laa. Lant­tu­laa­tik­koa ja pork­ka­na­laa­tik­koa piti ol­la, vaik­ka nii­tä ra­kas­ta­via löy­tyi­si po­ru­kas­ta vain yk­si. Suk­laa­ta, pi­par­kak­ku­ja (nii­tä joi­ta lap­set mie­lis­sään lei­poi­vat ja so­ke­ril­la ko­ris­te­li­vat) ja vih­rei­tä kuu­lia. Kuu­lin, et­tä joku oli läh­te­nyt kym­me­nien ki­lo­met­rien pää­hän ha­ke­maan vih­rei­tä kuu­lia, kun ne lä­hi­kau­pas­ta oli­vat lop­pu­neet. Sil­lä jou­lu ei tu­li­si il­man nii­tä.

Ja hy­vää tah­toa ih­mis­ten kes­ken. Sen sai eräs mai­to­au­ton kul­jet­ta­ja­kin to­de­ta, kun us­kal­si vii­mein kiel­täy­tyä jou­lu­aat­to­na vii­den­nes­tä­kym­me­nen­nes­tä­kol­man­nes­ta kah­vi­kup­po­ses­ta, jon­ka ih­mi­set sinä vuo­den ai­no­a­na päi­vä­nä au­liis­ti tar­jo­si­vat. (Et­tä tu­li­si juo­tua ne vai­mon­kin ter­mos­pul­loon pak­kaa­mat läm­pi­mät juo­mat!)

Ol­tiin lap­sia ja lap­sel­li­sia ihan lu­van kans­sa sinä ai­no­a­na päi­vä­nä vuo­des­ta, jol­loin van­ha­kin nuor­tui. Lau­let­tiin ja lei­kit­tiin ja nu­jut­tiin pir­tin lat­ti­al­la, isot mie­het, kuin ai­na­kin Ju­ko­lan pir­tis­sä nu­jut­tiin. Ja läh­det­tiin poi­ka­po­ru­kal­la vä­lis­sä hönt­sää­mään ja ol­tiin sit­ten taas val­mii­ta as­tu­maan per­hee­ni­sän roo­liin. Hy­väl­lä mie­lel­lä. Ja jak­set­tiin täl­lä ker­taa mu­ti­se­mat­ta hoi­taa vaip­pa­pyyk­käys­kin, vaik­ka ei sat­tu­nut­kaan

huki koh­dal­le.

Kun kui­ten­kin oli jou­lu ja kai­kil­la hyvä mie­li. Mitä sit­ten, vaik­ka tam­mi­kuus­sa las­keu­du­taan rei­kä­lei­pä­vii­koil­le ja mak­se­taan jou­lu­lah­ja­vel­ko­jen ly­hen­nyk­siä. Ja mie­ti­tään, et­tä lip­sah­ti­ko­han taas… Las­ten sil­mät oli­si saa­nut eh­kä tuik­ki­maan pie­nem­mäl­lä­kin lah­ja­ka­sal­la. Ja taas teh­dään uu­den­vuo­den­lu­pauk­sia, et­tä en­si vuon­na jo­tain voi­si muut­taa toi­sin… Ai­na­kin sen, et­tä val­vot­tu­jen öi­den ai­heut­ta­maa ki­reyt­tä ei pu­ret­tai­si ke­neen­kään. Ja vaik­ka pe­rin­teet ovat mu­ka­via tun­nel­man­tuo­jia, otet­tai­siin sit­ten­kin enem­män huo­mi­oon, et­tei nii­den yl­lä­pi­tä­mi­nen ai­heut­tai­si ke­nel­le­kään yli­voi­mai­sia pon­nis­tuk­sia. Ei­kä ra­si­tet­tai­si ke­nen­kään kuk­ka­roa, voi­mia ei­kä luon­to­a­kaan tar­peet­to­mas­ti.

Eh­kä py­säh­dyt­täi­siin vie­lä enem­män sa­no­man ää­rel­le: ”Kau­an sit­ten Bet­le­hem sai näh­dä pie­noi­sen...” Löy­det­täi­siin vie­lä ai­kui­si­na­kin se pie­nen lap­sen iloi­nen us­ko: ”Vaik­ka jou­lu­lah­jat on ki­vo­ja, kaik­kein pa­ras lah­ja sit­ten­kin on Jee­sus-lap­si.”

Ei­kä lah­ja­nan­ta­ja vaa­di mi­tään muu­ta kuin vas­taa­not­ta­vai­sen sy­dä­men.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
1.12.2024

– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys