JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Eräs jou­lu­muis­to

24.12.2016 6.10

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161224061000

Oli ol­lut ki­rei­tä pak­kas­päi­viä. Suu­ri talo oli hyö­ri­nää ja jou­lu­no­do­tus­jän­ni­tys­tä tul­vil­laan. Oli aa­to­naat­to ja kou­lu­lais­ten ja opis­ke­li­joi­den loma oli al­ka­nut. Pik­kuis­ten sil­mät lois­ti­vat jo sik­si­kin, kun isot oli­vat ko­tiu­tu­neet jou­lu­lo­mal­le. Ta­loa ko­ris­tel­tiin, keit­ti­ön oven­pie­les­sä oli ke­hys­tet­ty­nä Pirk­ko-Lii­sa Lin­ja­man runo Jou­lu­vau­va. Sen olin saa­nut ys­tä­väl­tä, kun seit­se­mäs lap­sem­me oli syn­ty­nyt jou­lu­kuus­sa. Joku oli kai­va­nut van­han ru­non esiin, kun olim­me odot­ta­neet taas jou­lu­kuun las­ta. Mut­ta tänä jou­lu­na ei ol­lut­kaan ”äi­ti vau­voi­neen tul­lut ko­tiin jou­lui­seen". äi­ti tu­li­kin yk­sin. Kah­dek­san päi­vän ikäi­nen pör­rö­tuk­kai­nen pik­ku­mies oli sa­to­jen ki­lo­met­rien pääs­sä ras­kaas­ti nu­ku­tet­tu­na vaa­ti­vas­sa leik­kauk­ses­sa.

Edel­li­se­nä il­ta­na olin pa­en­nut ma­kuu­huo­nees­ta ylä­ker­ran por­tail­le is­tu­maan. Tyh­jä val­miik­si pe­tat­tu sän­ky, jos­ta puut­tui vau­van unen­peh­meä tu­hi­na, kävi yli voi­mien. Sän­gyn seu­dun hil­jai­suus oli ras­kaam­pi kuin yön hil­jai­suus mis­sään puo­lel­la ta­loa. Mi­nun pi­täi­si ol­la siel­lä, pi­tä­mäs­sä pien­tä sy­lis­sä­ni, pi­tä­mäs­sä hän­tä läm­mös­sä ja elos­sa… Mut­ta en pys­ty, en pys­tyi­si, kun mi­nua tar­vi­taan tääl­lä. Ja yk­sin siel­lä oli­sin niin hu­kas­sa ja avu­ton. ”Lai­ta lap­sil­le jou­lua, vau­va­si on par­haas­sa mah­dol­li­ses­sa hoi­dos­sa”, mi­nua oli loh­du­tel­tu.

”Siel­lä on en­ke­lei­tä ja Tai­vaan isä pi­tää huo­len pik­kui­ses­ta.” Puo­li­son lem­peä käsi peit­te­li mi­nut ta­kai­sin vuo­tee­seen. Käsi kä­des­sä nu­kah­dim­me.

Il­ta­päi­väl­lä pu­he­lin toi ter­vei­siä sai­raa­las­ta. ”Leik­kaus on men­nyt hy­vin, lap­sen tila on va­kaa ja hän­tä pi­de­tään nu­ku­tuk­ses­sa pari vuo­ro­kaut­ta, et­tä sy­dän saa rau­has­sa toi­pua.” Ter­veis­ten ker­to­mi­nen si­sa­ruk­sil­le kir­voit­ti las­ten ilon ja hel­lit­ti tus­kan ren­gas­ta omas­sa si­sim­mäs­sä. Vaik­ka tie­sim­me, et­tä tu­le­vat päi­vät oli­vat vau­val­la hy­vin kriit­ti­siä, em­me ha­lun­neet ker­toa sitä lap­sil­le.

Jou­lun sa­no­ma tuli lä­hem­mäk­si kuin kos­kaan en­nen. Pi­hal­la pak­kas­tai­vaan täh­det tuik­ki­vat kirk­kai­na. ”Ju­ma­la, sinä tie­dät ja tun­net mei­dän jo­kai­sen päi­väm­me ja voi­mam­me.”

Ta­pa­nin aa­mu­na läh­dim­me koh­ti Hel­sin­kiä, koh­ti he­räi­le­vää jou­lu­vau­vaam­me. Kun pir­tin ik­ku­na oli täyn­nä vil­kut­ta­via kä­siä, tois­te­lin vie­lä mie­les­sä­ni Pirk­ko-Lii­sa Lin­ja­man ru­non­sä­kei­tä: ”On tal­lel­la lap­si jo­kai­nen, on oma­na Jee­sus­lap­so­nen.”

Täl­lai­seen herk­kään jou­lu­muis­toon olen lo­pet­te­le­mas­sa tätä blo­gi­kir­joi­tus­vuo­ro­a­ni. Olen ko­ke­nut, et­tä olen saa­nut kul­kea ly­hy­en mat­kan yh­des­sä tei­dän lu­ki­joi­den kans­sa. Olen saa­nut pal­jon roh­kai­sua kom­men­teis­tan­ne ja olen saa­nut pal­jon voi­maa tois­ten kir­joi­tuk­sia lu­kies­sa­ni. Nyt on vuo­ron vaih­to. Kii­tos teil­le kai­kil­le! Tai­vaan Isän siu­naa­maa jou­lu­nai­kaa!

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

”Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Mil­loin ai­ka haa­veil­le?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

An­teek­si

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Su­vi­seu­rat, iloa ja ah­dis­tus­ta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Läh­tö­ai­ka

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Po­lul­la kat­soo lä­hel­le ja kau­as

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juu­ri oi­kea elä­mä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raa­dol­li­se­na

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Mik­si minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Ra­kas Tai­vaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Hönt­säys­tä ja vih­rei­tä kuu­lia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

An­na valo mat­kal­le­ni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vie­lä­kin on mah­dol­li­suus pa­la­ta

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäl­jel­le?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kir­joi­ta blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan pe­rus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Ru­koi­le­mi­ses­ta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ul­ko­nä­kö­ky­sy­myk­siä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Ke­vät on poh­joi­ses­sa­kin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elä­mä, sana niin suu­ri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Ok­sia, joi­hin voi tart­tua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taak­ko­jen al­la voi ko­kea vä­lit­tä­mis­tä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voin­ko luot­taa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Nau­rat­taa­ko?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Ly­hyin as­ke­lin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Ky­nän­jäl­jis­tä nau­rua ja kyy­ne­lei­tä – tal­len­tei­ta et­si­mäs­sä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Pu­hu­mi­nen ho­pe­aa, vai­ke­ne­mi­nen kul­taa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuor­ten il­ta­ky­lät tuo­vat iloa mum­moih­mi­sel­le

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kau­ka­na ko­toa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Ke­vä­tau­rin­ko pais­taa ja pal­jas­taa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Sääs­tä asi­aa

28.3.2014 11.59
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys