JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150503060600

Mei­dän pih­la­ja­nur­mi­kol­la on vie­lä puo­len met­rin ki­nok­set. Sei­nän­vie­rus­tat ovat su­la­neet ja puo­let kuk­ka­penk­ki­kais­ta­lees­ta. Sii­tä, jo­hon pii­lo­tin syk­syl­lä vii­si­kym­men­tä kroo­kuk­sen si­pu­lia. Vih­re­ät var­si­pii­kit ovat ter­hak­kaas­ti pys­tys­sä, ne­kin, jot­ka no­jaa­vat ki­nok­sen reu­naan. Nyt odo­tan vain het­keä, et­tä saan ot­taa ku­via au­en­neis­ta ku­kis­ta ki­nok­sen vie­rel­lä. Ja lä­het­tää, tot­ta­kai, What­sA­pil­la ete­län va­rik­sil­le, jot­ka päi­vit­täin pul­lis­te­le­vat les­ken­leh­tien ja vuok­ko­jen­sa kans­sa. No, mei­dän leh­ti­ha­ra­va saa vie­lä le­vä­tä au­to­tal­lin seu­nus­tal­la ja sen omis­ta­ja no­ja­tuo­lis­san­sa!

Poh­joi­sen ke­vät on kum­mal­li­nen. Kak­si kouk­ku­nok­ka­kuo­via te­pas­te­lee päät pys­tys­sä jär­ven jääl­lä lä­hel­lä pat­saak­si jäh­met­ty­nei­tä pilk­ki­sii­man li­ot­ta­jia. Mei­dän äi­ti en­nen van­haan va­roit­te­li, et­tä ”kun sä kuu­let kuo­vin ää­nen, älä mene jär­ven jääl­le”. Ke­vät­hur­mas­sa pää­par­kan­sa se­kai­sin saa­nut met­so­van­hus tup­paa han­gil­la hiih­te­le­vän suk­sil­le. Ja päi­vää riit­tää. Enää ei tar­vit­se sy­ty­tel­lä va­lo­ja. Mei­kä­läi­nen il­tau­ni­nen nu­kah­taa pal­jon en­nen kuin au­rin­ko las­kee!

Ja van­hoil­la riit­tää pu­hu­mis­ta il­mois­ta. On elet­ty pu­ron­poh­jal­li­set, eli pu­ro­jen au­e­tes­sa täy­tyy ol­la poh­jois­tuu­let, en­nen kuin il­mat läm­pe­ne­vät. Jy­rin yöt en­nus­ti­vat, et­tä yö­pak­ka­sia riit­tää niin pit­käl­le, kun maas­sa on rie­kon ko­koi­nen­kaan lu­mi­lam­pa­re. Mut­ta se il­mas­ton­muu­tos se­koit­taa nuo luon­non mer­kit­kin, mo­ko­ma! Ta­pi­o­kin on kyl­vö­jä teh­nyt jo lii­an mon­ta ker­taa. Mut­ta ke­vät vain on niin mu­ka­vaa ai­kaa, tämä poh­joi­sen hi­das ja oi­ku­kas­kin ke­vät! Aa­mu­ai­kai­sel­la on ihan pak­ko py­säh­tyä pi­ha­maal­le kuun­te­le­maan pik­ku­lin­tu­jen kuo­roa, jo­hon se­koit­tuu jär­vel­tä kuu­lu­vat jout­sen­ten tö­räh­dyk­set.

Ihan koh­ta jäät al­ka­vat har­maan­tu­maan ja ran­noil­le il­mes­ty­vät ve­si­po­reet. Jos­kus kesä tu­lee muu­ta­mas­sa päi­väs­sä, kun ete­län tuu­let pu­hal­te­le­vat. Sil­loin joka puo­lel­ta kuu­luu pu­ro­jen li­ri­nää ja män­ty­met­sän vah­va tuok­su saa mu­kaan­sa maan voi­mak­kaan aro­min. Ja naps, yh­te­nä päi­vä­nä huo­maa, et­tä koi­vu on avan­nut hii­ren­kor­vat. Muis­tan ke­vään, jol­loin pi­ha­koi­vus­sa oli hii­ren­kor­vat ja juu­rel­la lu­mi­ki­nos!

Ke­vät he­rät­tää mi­nus­sa kui­ten­kin myös hai­kei­ta tun­to­ja. Ke­säi­set ku­va­vies­tit saa­vat kai­paa­maan tu­le­vaa vuo­de­nai­kaa. Aja­tuk­set vie­vät myös lap­suus­muis­toi­hin, kun ava­ral­la si­ni­sel­lä tai­vaal­la li­ver­si en­sim­mäi­nen kiu­ru. Tai Mart­ti­lan met­säs­tä kau­kaa kuu­lui se­pel­kyyh­kyn ma­ta­lan peh­meä hu­hui­lu. Ja mie­len täyt­ti pa­kah­dut­ta­va halu hyp­piä ja hih­kua, re­piä ken­gät ja­las­ta ja tar­poa ku­ra­lä­tä­köis­sä. Ei­kä ol­lut huo­lia, tai eh­kä lap­sen mie­li ei osan­nut nii­tä ra­sit­teek­seen ke­rä­tä.

Rou­dan ja jään jäl­keen kas­vun voi­ma on kä­sit­tä­mä­tön! Ki­nok­sen lai­dan nu­put pul­lis­te­le­vat. Ei tuol­lais­ta ih­met­tä ja tai­don­näy­tet­tä ih­mi­sen käsi osaa teh­dä. Osa­na ih­meel­lis­tä luo­mis­työ­tä, sen yh­te­nä pie­ne­nä osa­na, on tur­val­lis­ta ol­la. Kai­kel­la on tar­koi­tuk­sen­sa, paik­kan­sa ja teh­tä­vän­sä.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
5.3.2024

Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Ef. 5:8–9

Viikon kysymys