JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Raadollisena

6.4.2016 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160406063000

Is­tah­din ko­neel­le ja mie­tin ai­het­ta blo­gi­kir­joi­tuk­see­ni. Tui­jo­tin pit­kään tyh­jää ruu­dus­sa nä­ky­vää ark­kia ja… pää­tin läh­teä len­kil­le. Toi­voin, et­tä aja­tuk­se­ni jo­ten­kin sel­kiin­tyi­si­vät. Et­tä löy­tyi­si ai­he, mis­tä kir­joit­taa. Py­säh­dyin pi­hal­la soh­joa ko­laa­van mie­hen vie­rel­le, ja ja­oin aja­tuk­se­ni:

– Mik­si­kä­hän ai­na tu­lee niin raa­dol­li­nen olo, kun pi­täi­si kir­joit­taa? Tai kun pi­täi­si ava­ta suun­sa muu­al­la­kin Sii­o­nin työs­sä. Tu­lee olo, et­tä joku muu oli­si pal­jon pa­rem­pi tä­hän teh­tä­vään.

– Niin­pä, me jou­du­taan te­ke­mään tätä työ­tä pie­nen pai­kal­la.

Soh­jos­sa tar­po­es­sa­ni mie­tin sa­naa raa­dol­li­nen. Mie­tin mui­ta­kin lä­hel­le tu­le­via sa­no­ja: köy­käi­nen, huo­no, syn­ti­nen, raa­don­ha­jui­nen. Ne sa­nat tun­tu­vat ole­van kau­ka­na sa­nois­ta hurs­kas ja us­ko­vai­nen, tai Raa­ma­tus­sa käy­tet­tä­väs­tä kau­niis­ta il­mai­sus­ta hyvä haju Kris­tuk­ses­sa.

Raa­dol­li­nen olo on tut­tua muis­sa­kin ti­lan­teis­sa. Jou­lun jäl­keen is­tuin avus­ta­jan roo­lis­sa erääs­sä seu­ra­kun­nan ker­hos­sa. Siel­lä it­se ku­kin ker­toi, mi­ten jou­lun ai­ka oli men­nyt. Omal­la vuo­rol­la­ni ar­kuus voit­ti, ja sain sa­no­tuk­si vain, et­tä jou­lua vie­tet­tiin mu­ka­vas­ti per­heen kes­ken. Ei tul­lut us­ko tun­nus­tet­tua, vaik­ka sitä joku eh­kä odot­ti. Mut­ta en­pä pääs­syt niin vä­häl­lä. Ky­sy­myk­siä al­koi sa­del­la, ja lo­pul­ta mi­nun piti ker­toa, et­tä mei­tä oli ko­to­na 21 jou­lun­viet­tä­jää, jois­ta liu­ta pik­ku­lap­sia. Ei­vät­kä edes kaik­ki lap­set ol­leet ko­to­na… Ei­kä ol­lut on­gel­mia… Juu, yh­des­sä teh­tiin jou­lu. Vas­ta tuon ky­sy­mys­tul­van jäl­keen tuli hyvä ja va­paa olo ker­toa, mi­ten mu­ka­vaa oli ko­koon­tua jou­lun sa­no­man ää­rel­le, lau­laa ja iloi­ta las­ten ilos­ta.

Raa­dol­li­sel­ta tun­tui olo sil­loin­kin, kun eräs sai­ras ih­mi­nen avau­tui oman elä­män­sä kur­juu­des­ta ja toi­vot­to­muu­des­ta. Sil­loin tun­tui, et­tä omat sa­nat oli­vat hu­kas­sa. Ja vaik­ka mi­nul­la oli tie­to, et­tä jos Ju­ma­la sai­si loh­dut­taa sai­ras­vuo­teel­la, ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo kui­ten­kin an­tai­si loh­dun nä­kö­a­laa elä­mään, en saa­nut sa­no­ja ulos.

Pää­si­äis­seu­rois­ta jäi­vät mie­lee­ni Paa­va­lin sa­nat, jois­sa hän, Ju­ma­lan apos­to­li, tun­si it­sen­sä kai­kis­ta vä­häi­sim­mäk­si apos­to­lien jou­kos­sa. Hän tun­si raa­dol­li­suut­ta teh­tä­väs­sään. Se voi­ma, jol­la us­ko­vai­set ih­mi­set ovat kaut­ta ai­ko­jen teh­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä, ei ole ol­lut läh­töi­sin omas­ta it­ses­tä.

Mi­nul­le ra­kas koh­ta pää­si­äi­sen ajan raa­ma­tun­ker­to­muk­sis­sa on Tuo­mak­sen koh­ta. Epäi­le­vä ope­tus­lap­si sai tun­tea Jee­suk­sen eri­tyis­rak­kaut­ta. Hän pää­si lä­hel­le Mes­ta­ria ja sai voi­maa us­koa. Ei tun­te­nut Tuo­mas it­se­än­sä hurs­kaak­si ja ju­ma­li­sek­si, vaan vain yh­dek­si ope­tus­lap­sek­si. Pie­nek­si. (Joh. 20.)

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys