Lapsi istuu lattialla ja itkee ja nauraa yhtä aikaa. äskeinen paha mieli on poissa ja ajatus on kevyt. Nykytekniikan Whatsapp oli juuri saanut toimia riidan sovintovälineenä. Mietin, miten ihmeellinen on evankeliumin voima. Ei tarvinnut enää kaivaa vanhojakaan riitoja esiin, vaikka ensin kaikki asiat olivat tulvineet mieleen. Kaikki nekin oli sovittu noiden ihmeellisten sanojen kautta.
Pienten lasten kanssa touhutessa on varmasti muissakin perheissä tullut vastaan sovintosaarnaajia. Muistan, miten meilläkin kerran yksi pieni miehenalku halusi olla nopea riitojen sovittelija. Kun isommat eivät olleet heti taipuvaisia sovinnon tielle, pieni tarjosi poskeaan väliin. Suomen kielen taito oli vielä puutteellinen, mutta riitapukarit ymmärsivät sittenkin, mitä tutin vierestä vakuutetut "vese vese anteetti" -sanat tarkoittivat.
Koska olemme vain ihmisiä, toiveet ja pyrkimykset kolahtavat helposti vastakkain erityisesti läheisten kesken – puolison, lasten tai ystävien kanssa. Tarvitaan paljon anteeksiantamusta ja tarvitaan halua antaa anteeksi pyytämättäkin. Välillä on vaikeaa tehdä sovintoa, kun asiat vielä kirvelevät niin kovasti mieltä. Mutta kun anteeksiantamus saa hoitaa, jalat tulevat keveiksi ja ilo heleäksi.
Aina ei ole helppo muistaa, miten yksinkertaisesti, lapsen lailla, meillä on lupa pyytää ja uskoa syntimme anteeksi. Olen kokenut, että lapsi ei kysele, ymmärsitkö oikeasti, mitä olet mennyt tekemään. Lapsi ei lähde kaivelemaan tuota tuntoa omasta sisimmästäänkään.
Onko aikuisen vaikeampaa pyytää anteeksi kuin lapsen? Miksi ylipäätään on vaikeaa pyytää anteeksi? Ajattelen, että vastaus on hyvin yksinkertainen: sielunvihollinen. Se haluaa, että juuri sinä koet olleesi kärsijä, juuri sinua on kohdeltu väärin ja epäoikeudenmukaisesti! Miksi se haluaa sitä? Siksi, että se haluaa viedä sinut harhaan, se haluaa, että sinä et jaksaisi uskoa. Se haluaa, että sinä uupuisit taistelemaan syntiä vastaan. Sielunvihollinen on aina hereillään, aina valmiina hyökkäämään. Ja juuri siinä paikassa, missä on heikoimmillaan.
Onko tuo sinullekin tuttua?
Meitä on monenlaisia. On sellaisia, joilta löytyy anteeksipyytäjän ja -antajan sanat ja nöyryys nopeammin. Mutta on meissä sellaisiakin, joilla se tapahtuu hitaammin ja vaatii paljon hiljaista puhetta Taivaan isälle. Jobin koulu ei ollut helppo, mutta tarpeellinen. Mutta siinäkin koulussa saa turvallisesti tietää, että Jumala näkee sisimpään ja ei hylkää lastaan, joka haluaa uskoa.
Juha Hakulinen kirjoittaa blogissaan rakkauden silmälaseista: ”Vikoja ja puutteita ihmisistä ja ihmisyhteisöstä kyllä löytyy; missä on ihmisyyttä, siellä on syntisyyttä. Missä on syntisyyttä, siellä tarvitaan armoa ja anteeksiantamusta.”
Kunpa rakkauden silmälasit saisivat säilyä kirkkaina ja kunpa meissä säilyisi omakohtainen halu puhdistaa niitä matkan pölystä – evankeliumin voimalla!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys