JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Anteeksi

5.9.2016 6.31

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160905063100

Lap­si is­tuu lat­ti­al­la ja it­kee ja nau­raa yh­tä ai­kaa. äs­kei­nen paha mie­li on pois­sa ja aja­tus on ke­vyt. Ny­ky­tek­nii­kan What­sapp oli juu­ri saa­nut toi­mia rii­dan so­vin­to­vä­li­nee­nä. Mie­tin, mi­ten ih­meel­li­nen on evan­ke­liu­min voi­ma. Ei tar­vin­nut enää kai­vaa van­ho­ja­kaan rii­to­ja esiin, vaik­ka en­sin kaik­ki asi­at oli­vat tul­vi­neet mie­leen. Kaik­ki ne­kin oli so­vit­tu noi­den ih­meel­lis­ten sa­no­jen kaut­ta.

Pien­ten las­ten kans­sa tou­hu­tes­sa on var­mas­ti muis­sa­kin per­heis­sä tul­lut vas­taan so­vin­to­saar­naa­jia. Muis­tan, mi­ten meil­lä­kin ker­ran yk­si pie­ni mie­he­nal­ku ha­lu­si ol­la no­pea rii­to­jen so­vit­te­li­ja. Kun isom­mat ei­vät ol­leet heti tai­pu­vai­sia so­vin­non tiel­le, pie­ni tar­jo­si pos­ke­aan vä­liin. Suo­men kie­len tai­to oli vie­lä puut­teel­li­nen, mut­ta rii­ta­pu­ka­rit ym­mär­si­vät sit­ten­kin, mitä tu­tin vie­res­tä va­kuu­te­tut "vese vese an­teet­ti" -sa­nat tar­koit­ti­vat.

Kos­ka olem­me vain ih­mi­siä, toi­veet ja pyr­ki­myk­set ko­lah­ta­vat hel­pos­ti vas­tak­kain eri­tyi­ses­ti lä­heis­ten kes­ken – puo­li­son, las­ten tai ys­tä­vien kans­sa. Tar­vi­taan pal­jon an­teek­si­an­ta­mus­ta ja tar­vi­taan ha­lua an­taa an­teek­si pyy­tä­mät­tä­kin. Vä­lil­lä on vai­ke­aa teh­dä so­vin­toa, kun asi­at vie­lä kir­ve­le­vät niin ko­vas­ti miel­tä. Mut­ta kun an­teek­si­an­ta­mus saa hoi­taa, ja­lat tu­le­vat ke­veik­si ja ilo he­le­äk­si.

Ai­na ei ole help­po muis­taa, mi­ten yk­sin­ker­tai­ses­ti, lap­sen lail­la, meil­lä on lupa pyy­tää ja us­koa syn­tim­me an­teek­si. Olen ko­ke­nut, et­tä lap­si ei ky­se­le, ym­mär­sit­kö oi­ke­as­ti, mitä olet men­nyt te­ke­mään. Lap­si ei läh­de kai­ve­le­maan tuo­ta tun­toa omas­ta si­sim­mäs­tään­kään.

On­ko ai­kui­sen vai­ke­am­paa pyy­tää an­teek­si kuin lap­sen? Mik­si yli­pää­tään on vai­ke­aa pyy­tää an­teek­si? Ajat­te­len, et­tä vas­taus on hy­vin yk­sin­ker­tai­nen: sie­lun­vi­hol­li­nen. Se ha­lu­aa, et­tä juu­ri sinä koet ol­lee­si kär­si­jä, juu­ri si­nua on koh­del­tu vää­rin ja epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ti! Mik­si se ha­lu­aa sitä? Sik­si, et­tä se ha­lu­aa vie­dä si­nut har­haan, se ha­lu­aa, et­tä sinä et jak­sai­si us­koa. Se ha­lu­aa, et­tä sinä uu­pui­sit tais­te­le­maan syn­tiä vas­taan. Sie­lun­vi­hol­li­nen on ai­na he­reil­lään, ai­na val­mii­na hyök­kää­mään. Ja juu­ri sii­nä pai­kas­sa, mis­sä on hei­koim­mil­laan.

On­ko tuo si­nul­le­kin tut­tua?

Mei­tä on mo­nen­lai­sia. On sel­lai­sia, joil­ta löy­tyy an­teek­si­pyy­tä­jän ja -an­ta­jan sa­nat ja nöy­ryys no­pe­am­min. Mut­ta on meis­sä sel­lai­si­a­kin, joil­la se ta­pah­tuu hi­taam­min ja vaa­tii pal­jon hil­jais­ta pu­het­ta Tai­vaan isäl­le. Jo­bin kou­lu ei ol­lut help­po, mut­ta tar­peel­li­nen. Mut­ta sii­nä­kin kou­lus­sa saa tur­val­li­ses­ti tie­tää, et­tä Ju­ma­la nä­kee si­sim­pään ja ei hyl­kää las­taan, joka ha­lu­aa us­koa.

Juha Ha­ku­li­nen kir­joit­taa blo­gis­saan rak­kau­den sil­mä­la­seis­ta: ”Vi­ko­ja ja puut­tei­ta ih­mi­sis­tä ja ih­mi­syh­tei­sös­tä kyl­lä löy­tyy; mis­sä on ih­mi­syyt­tä, siel­lä on syn­ti­syyt­tä. Mis­sä on syn­ti­syyt­tä, siel­lä tar­vi­taan ar­moa ja an­teek­si­an­ta­mus­ta.”

Kun­pa rak­kau­den sil­mä­la­sit sai­si­vat säi­lyä kirk­kai­na ja kun­pa meis­sä säi­lyi­si oma­koh­tai­nen halu puh­dis­taa nii­tä mat­kan pö­lys­tä – evan­ke­liu­min voi­mal­la!

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
1.12.2024

– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys