JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151012071300

Pöy­däl­lä on puu­pa­li­kois­ta koot­tu ra­ken­nel­ma, huo­ju­va tor­ni. Pe­lin idea on siir­tää alem­mis­ta ker­rok­sis­ta pa­li­koi­ta tor­nin hui­pul­le kaa­ta­mat­ta sitä. Nok­ke­lis­sa kä­sis­sä pe­liin löy­tyy use­am­pia ver­si­oi­ta, esi­mer­kik­si sel­lai­nen, jos­sa kil­pail­laan, kuka nouk­kii tor­nis­ta use­am­man pa­li­kan pu­dot­ta­mat­ta ylim­mäi­sen ker­rok­sen pa­li­koi­ta. Tai koh­ta tor­ni ei ole enää ol­len­kaan tor­ni, vaan ky­hä­el­mä, jos­sa yri­te­tään va­roa pu­dot­ta­mas­ta jo­ta­kin tiet­tyä pa­lik­kaa.

Ajat­te­len, et­tä elä­mä on oi­ke­as­taan tuol­lai­nen tor­ni. Kat­sel­les­sa­ni ku­via ih­mi­sis­tä, jot­ka ylit­tä­vät mer­ta huo­ju­vil­la ku­mi­ve­neil­lä, voin ku­vi­tel­la, et­tä tor­nis­sa on jäl­jel­lä enää vii­mei­set pa­li­kat, joi­hin he ovat ta­ker­tu­neet. He ei­vät tar­vit­se mi­tään muu­ta kuin tur­val­li­suut­ta. He ovat jät­tä­neet taak­seen niin pal­jon, et­tä sitä on vai­kea heti kä­sit­tää­kään.

Jos­kus oli­si hyvä py­säh­tyä miet­ti­mään oman tor­nin pa­li­koi­ta. Vaik­ka nyt tun­tui­si­kin, et­tä se on tu­ke­va, hyvä tor­ni, se sit­ten­kin on ää­rim­mäi­sen hu­te­ra. Kun sitä tar­kas­te­lee, sii­tä löy­tyy pa­li­koi­ta, jois­ta voi­si hy­vin­kin luo­pua il­man ko­vin suur­ta tus­kaa. Saat­taa­pa tul­la mie­leen, et­tä tuol­lai­nen tur­han sii­vous oli­si tar­peel­li­nen teh­dä­kin. Nyt kun ju­nat tuo­vat ko­tin­sa jät­tä­nei­tä ih­mi­siä lä­hel­lem­me, tor­nin tar­kas­te­luun saat­taa tul­la uu­si­a­kin nä­kö­kul­mia. Eh­kä nii­tä nä­kö­kul­mia tuo myös huo­li oman maam­me tu­le­vai­suu­des­ta.

En­tä­pä, kun tu­lee päi­vä, jol­loin jou­dum­me luo­pu­maan tor­nin ala­ker­rok­sen tu­ki­pa­li­kois­ta. Jo pie­ni lap­si osaa ker­toa asi­at, jot­ka ovat elä­mäs­sä tär­keim­piä: koti, äi­ti ja isä, ter­veys, ys­tä­vät. Raa­ma­tus­sa Jo­bin kir­ja on ka­rua lu­et­ta­vaa sii­tä, mi­ten ly­hyt­kin ai­ka voi vie­dä ih­mi­sel­tä kai­ken. Omien voi­mien so­kai­se­man ih­mis­lap­sen oli­si hyvä jos­kus py­säh­tyä Jo­bin elä­män­koh­ta­loi­den ää­rel­le. Maal­li­sen elä­män tor­nim­me on to­del­la hu­te­ra.

Kun raa­mat­tu­luo­kas­sa ky­syy nuo­ril­ta, mikä on elä­män tär­kein asia, vas­taus löy­tyy no­pe­as­ti: se, et­tä saa ol­la us­ko­vai­nen. Tuo lau­se si­säl­tää pal­jon: nöy­ryy­den sii­tä, et­tä us­ko­mi­nen on lah­jaa. Se ei ole otet­ta­vis­sa oman mie­len mu­kaan mil­loin vain. En­nen kaik­kea se ker­too, min­kä alus­tan pääl­le us­ko­vai­sen elä­män tor­ni on ra­ken­tu­nut. Elä­män ko­et­te­le­muk­sis­sa meil­le jää Jo­bin lail­la tur­va Ju­ma­laan ja hä­nen joh­da­tuk­seen­sa.

Näi­nä päi­vi­nä moni ky­se­lee, mitä ai­ka tuo tul­les­saan. Moni pel­kää­kin uu­sien ja ou­to­jen asi­oi­den edes­sä. Mut­ta mi­tään ei ta­pah­du Ju­ma­lan sal­li­mat­ta. Kai­kel­la on tar­koi­tuk­sen­sa. Se ei eh­kä au­ke­ne meil­le heti, ei­kä tar­vit­se au­e­ta­kaan. Tär­kein­tä on, et­tä mei­dän tur­vam­me ei petä.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys