JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140904063000

Mi­nul­la on rak­kai­ta tal­len­tei­ta. Nii­tä löy­tyy tie­to­ko­neen ko­va­le­vyl­tä ja muis­ti­ti­kuil­ta­kin. Mut­ta tie­to­ko­ne­ai­kaa var­hai­sem­mat tal­len­teet ovat eri­tyi­sen rak­kai­ta. Eh­kä sik­si, et­tä nii­tä kat­sel­les­sa tun­tuu, kuin kat­soi­si te­ki­jää suo­raan kas­voi­hin. Kuin oli­si kos­ket­ta­mas­sa läm­min­tä kät­tä.

Lei­von­ta­oh­je­vi­hon lop­pu­si­vuil­la on runo. Sen oli ko­to­na käy­nyt opis­ke­li­ja ru­no­kir­jas­ta jos­kus löy­tä­nyt ja lei­von­ta­puu­hien­sa kes­kel­lä mi­nul­le tal­len­ta­nut. Ja vaik­ka vii­mei­sil­le si­vuil­le ei ol­lut mi­tään asi­aa, kun oli et­si­mäs­sä mus­tik­ka­pii­ra­kan oh­jet­ta, sin­ne piti sit­ten­kin kur­kis­taa. Ru­non löy­sin en­sim­mäi­sen ker­ran sat­tu­mal­ta.

”Mi­ten sinä jak­sat, äi­ti?

Si­nul­la on ko­to­na mon­ta teh­tä­vää:

Suos­tut­te­let pie­no­kais­ta­si nuk­ku­maan,

luet hä­nel­le il­ta­sa­dun

ja siu­naat syn­nit an­teek­si.

Kuun­te­let kou­lu­lais­te­si huo­lia

ja jär­jes­te­let ko­ti­töi­tä

Avaat sy­dä­me­si

saat neu­vo­ja ja roh­kai­su­ja

Sii­o­nin rak­kau­des­sa sol­mut au­ke­a­vat.

Si­ten sinä jak­sat, äi­ti!”

Tämä runo on ol­lut mi­nul­le eri­tyi­sen ra­kas. Olen elä­mäs­sä­ni ko­ke­nut mon­ta ker­taa juu­ri noin, mi­ten ru­nos­sa ker­ro­taan.

Jos­sa­kin vai­hees­sa etei­sen li­pas­to­laa­ti­kos­sa oli iso vih­ko, jon­ka kan­nes­sa luki: Mei­dän ta­lon tal­len­nuk­sia. Sen vi­hon vä­liin pu­jah­ti pii­rus­tuk­sia, ru­no­ja ja haus­ko­ja tuo­ki­o­ku­via ko­din hyrs­kyn­myrs­kyn­het­kis­tä. Ja tie­tys­ti myös las­ten lau­kai­su­ja. Yh­te­nä jou­lu­na nok­ke­la sis­kos­pa­ri oli koon­nut vi­hon kir­jak­si. Aar­re pal­jas­tui jou­lu­pa­ke­tis­ta.

Sit­ten on vie­lä se pit­kän pe­rin­teen jou­lu­leh­ti, jon­ka ko­ko­a­mi­seen osal­lis­tu­vat edel­leen kaik­ki kau­ka­na asu­vat­kin per­heen­jä­se­net omien jou­lu­na­lus­kii­rei­den kes­kel­lä. Joka vuo­si leh­den pai­nos­lu­ku kas­vaa, sil­lä se on odo­tet­tu jou­lu­pa­ket­ti joka per­hees­sä. Ei­pä ar­van­nut 15-vuo­ti­as esi­koi­nen, mil­lai­sen pe­rin­teen hän aloit­ti, kun ko­ko­si en­sim­mäi­set Ko­ti­kum­mun uu­ti­set!

Jos­kus kun ar­jen pai­neet tah­to­vat ah­dis­taa miel­tä, pi­tää läh­teä tank­kaus­reis­sul­le. Jos­kus täl­lai­sek­si reis­suk­si riit­tää muis­ti­ku­va­ret­ki. Toi­sel­la ker­taa aut­taa, kun ru­pe­aa pen­ko­maan aar­re­kät­kö­jä. Enim­mäk­seen tal­len­teet ovat iloi­ses­sa se­ka­sot­kus­sa tä­män ta­lon uu­me­nis­sa. Yleen­sä ne löy­ty­vät­kin sil­loin, kun ei odo­ta mi­tään löy­tä­vän­sä.

Ny­ky­ään mie­tin mo­nes­ti, mi­ten pal­jon ny­ky­a­jan per­hee­näi­dit ja isät me­net­tä­vät, kun pa­pe­ri­vies­tin­tää on enää niin vä­hän. Teks­ti­vies­te­jä on mah­do­ton­ta löy­tää sat­tu­mal­ta kaap­pien uu­me­nis­ta tai kir­jo­jen vä­lis­tä.

Mut­ta on­nek­si vie­lä­kin löy­tyy pie­niä tai­ta­via kä­siä, jot­ka vä­sää­vät so­ke­ri- tai ryy­ni­laa­ti­kos­ta pos­ti­laa­ti­kon ja kiin­nit­tä­vät sen maa­la­rin­tei­pil­lä las­ten­huo­neen oveen! Ja vies­tit, jot­ka laa­ti­kos­ta löy­ty­vät, ei­vät ka­toa hi­pai­sus­ta ros­ka­ko­riin.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
2.3.2024

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Ps. 25:8

Viikon kysymys