JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151110065000

Lap­si höy­he­nen­ke­vein as­ke­lin pi­ha­nur­mi­kol­la:

– Tai­vaan isä on ti­put­ta­nut tä­hän kuk­kia.

Heh­ku­vis­sa kas­vois­sa au­rin­gon läm­pö. Se, et­tä saa ol­la us­ko­mas­sa. Val­koi­ses­sa ham­mas­ri­vis­tös­sä on auk­ko, mut­ta lap­sen hymy on roh­kea ja kat­se var­ma.

* * *

– Ju­ma­lan rau­haa rin­nas­san­sa ken kan­taa maas­sa kuo­le­man, on on­nel­li­nen kul­keis­san­sa maan vie­raan poik­ki tai­vaa­seen…

Si­ni­sel­lä tai­vaal­la lau­la­van lei­vo­sen he­leä ää­ni ei pei­ty ko­va­ää­ni­sis­tä kai­ku­van lau­lun al­le. Au­rin­gon läm­pö kas­voil­la ja sy­dä­mes­sä val­koi­sen telt­ta­kan­kaan puh­taus.

* * *

Lat­ti­al­la vie­rek­käin jal­ka­ri­vis­tö, ly­hy­em­piä ja pi­tem­piä jal­ko­ja, le­vol­li­sia ja rau­hat­to­mia jal­ko­ja. Osa suo­ri­na, osa kou­kis­tet­tui­na, osa iloi­ses­ti si­kin­so­kin. Ym­pä­ril­lä vil­kas pu­heen­so­ri­na, vas­ta­lei­vo­tun pul­lan tuok­su tä­pö­täy­des­sä asun­nos­sa.

– Ju­ma­lan ter­ve, kiva näh­dä si­nu­a­kin, mi­ten me­nee?

* * *

Mut­ta mis­tä tu­li­vat kyl­mät tuu­let, jot­ka pa­lel­lut­ti­vat ke­sä­nur­mi­kon kuk­ka­set? Mik­si kas­voil­ta ka­to­si au­rin­gon heh­ku? Mik­si ys­tä­vän tuki al­koi tun­tua hol­ho­a­mi­sel­ta? Nöy­ryys vaih­tui var­maan tie­toon. Lap­si hau­dat­tiin kai­ken ko­ke­mi­sen poh­jat­to­maan tar­pee­seen. Po­lus­ta tuli lii­an ah­das kul­kea.

Tämä ai­ka on luo­pu­mi­sen ai­kaa. It­se­kes­kei­sel­le ja it­se­riit­toi­sel­le ih­mi­sel­le op­pi Ju­ma­las­ta ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta on ai­kan­sa elä­nyt­tä, van­haan ai­kaan kuu­lu­vaa. Sana syn­ti ha­lut­tai­siin ny­ky­maa­il­mas­ta pois­taa tar­peet­to­ma­na ja van­ha­nai­kai­se­na. Nyt on tär­ke­ää saa­da ra­joi­tuk­set­ta to­teut­taa it­se­ään.

Mut­ta sitä mie­tin, mi­ten us­kos­ta luo­pu­nut pys­tyy täyt­tä­mään si­sim­pään jää­neen tyh­jyy­den? Kun koko elet­ty elä­mä on täyn­nä on­nel­li­sia muis­to­ja, en us­ko, et­tä nii­tä oli­si help­po ros­ka­ta.

Kun oman­tun­non ää­ni on si­sim­mäs­tä vai­en­net­tu, on help­po läh­teä lau­man mu­ka­na ja aja­tel­la, et­tä näin­hän kaik­ki elä­vät tätä elä­mää. Sil­loin en­ti­nen koti näyt­täy­tyy ah­taa­na ha­ko­ma­ja­na yrt­ti­tar­has­sa, ku­ten Raa­mat­tu asi­an il­mai­see. Kiel­to­jen ja kont­rol­lin tyys­si­ja­na. Sil­loin on myös help­po nous­ta syyt­tä­jien bar­ri­ka­deil­le.

Mut­ta, mi­ten muis­tot voi vai­en­taa?

”Muis­tat­ko ne ajat men­neet

kun sä ar­most’ iloit­sit,

jol­loin syn­ti­siä töi­täs

ar­mon vir­taan upo­tit?”

* * *

– Ra­kas­tat­te­ko mi­nua enää? Ra­kas­tat­te­ko, kun va­lit­sin toi­sin?

Hän ha­lu­aa pi­tää kiin­ni rak­kau­des­ta, sil­lä se tuo loh­tua, kun kyl­mät tuu­let jät­ti­vät rin­taan tyh­jyy­den, joka hi­taas­ti täyt­tyy. Läm­pö ja tur­val­li­suus, joi­ta hän us­ko­vai­se­na koki, ovat ka­don­neet. Ei hä­nel­lä tai­da ol­la help­poa it­sel­lään­kään.

Mut­ta ei tar­vit­se pe­lä­tä sitä, et­tä rak­kaus lop­pui­si. Se on rak­kaut­ta, joka te­kee ki­pe­ää, mut­ta se ei lak­kaa kos­kaan. Sil­lä vain ru­kous ja rak­kaus voi­vat näyt­tää tien ta­kai­sin.

* * *

Suru luo­pu­nees­ta lä­hei­ses­tä ei kos­kaan väis­ty, mut­ta ja­ka­mal­la tois­ten kans­sa se hel­pot­tuu. Sana, joka kuu­luu seu­rois­sa, tu­lee lä­hel­le loh­dut­ta­va­na. Ja Ju­ma­lal­la on vara an­taa saat­ta­ja ihan lä­hel­le­kin:

– Tämä ai­ka ko­et­te­lee mei­tä. Su­rua on mo­nel­la per­heel­lä. Em­me ole ai­no­at... Tun­tuu, et­tä lu­jem­min vain ha­lu­ai­si it­se tart­tua Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­naan kiin­ni. Ja val­ta­kun­ta tun­tuu en­tis­tä rak­kaam­mal­ta…

Vie­lä­kin on mah­dol­li­suus pa­la­ta ko­tiin.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys