JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Juuri oikea elämä

6.5.2016 6.33

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160506063300

Luin ker­ran ar­tik­ke­lin ar­jen san­ka­reis­ta. Tämä ni­mi­tys oli an­net­tu omais­hoi­ta­jil­le, jot­ka vie­lä van­huu­des­sa omien kremp­po­jen­kin kes­kel­lä jak­sa­vat hoi­taa sai­ras­ta puo­li­so­aan tai las­taan. Täl­lai­sia ar­jen san­ka­rei­ta olen it­se­kin työs­sä­ni ta­van­nut. Hei­dän työn­sä on to­del­la ar­vo­kas­ta hei­dän lä­hei­sil­leen ja myös yh­teis­kun­nal­le.

Mi­nä­kin olen ol­lut omais­hoi­ta­ja. En ol­lut van­ha, en­kä sitä eh­kä omas­ta va­lin­nas­ta­ni, ai­na­kin sil­loin ajat­te­lin niin. Olin nuo­ri, jol­la oli sa­man­lai­sia unel­mia kuin muil­la­kin sa­ma­ni­käi­sil­lä: kun lu­kio oli­si ohi, jos­sa­kin oli­si oma kämp­pä, oma elä­mä ja eh­kä oma kul­ta­kin. Mut­ta elä­mä ei ai­na mene niin kuin suun­nit­te­lee. äi­ti­ni sai­ras­tui ja otet­tiin pois. Vä­hi­tel­len ta­ju­sin, et­tä ko­to­na oli kak­si ih­mis­tä, joi­ta ei pys­ty­nyt jät­tä­mään yk­sin: down-vel­je­ni ja sai­ras isä­ni. Tuli mon­ta il­taa ja yö­tä, jol­loin uni ei tul­lut. Tuli pal­jon ky­sy­myk­siä Tai­vaan Isäl­le, vuo­roin ah­dis­tus­ta ja vuo­roin toi­voa. On­nek­si jo sil­loin mi­nul­le an­net­tiin rin­nal­la kul­ki­joi­ta ja ys­tä­viä. Jo­ten­kin niis­tä vuo­sis­ta on jää­nyt tun­ne, et­tä Tai­vaan Isä oli lä­hel­lä. Lak­ki­ais­päi­vä­nä ilon he­leyt­tä kir­kas­ti se pie­ni mum­mo, joka sul­ki mi­nut kyy­nel­sil­min sy­liin­sä. äi­ti­ni van­ha ys­tä­vä toi ruu­sun, kun oma äi­ti ei ol­lut sitä an­ta­mas­sa.

Sinä ke­sä­nä sain is­tua pal­jon seu­rois­sa ja epä­toi­von ja ikä­vän­kin kes­kel­lä us­koa. Sinä ke­sä­nä mi­nua val­mis­tet­tiin sii­hen teh­tä­vään, joka oli mi­nul­le tar­koi­tet­tu. Mik­si­kä­hän sii­tä ke­säs­tä on jää­nyt voi­mak­kaas­ti mie­lee­ni juu­ri se, mi­ten imin seu­ra­pu­heis­ta loh­tua sii­tä, et­tä Ju­ma­la pi­tää meis­tä huo­len! Lop­pu­ke­säl­lä koh­ta­sin tu­le­van puo­li­so­ni. Kaik­ki va­roi­tuk­sen sa­nat sii­tä, mi­ten nuo­ri olin, me­ni­vät ohi kor­vien. Mi­nul­le an­net­tiin mies, joka oli epä­röi­mät­tä val­mis ot­ta­maan koko ”pa­ke­tin”. Se ei voi­nut ol­la muu­ta kuin Tai­vaan Isän joh­da­tus­ta!

En koe ol­lee­ni mi­kään hyvä omais­hoi­ta­ja. En ol­lut ai­na kär­si­väl­li­nen, en­kä jak­sa­nut joka päi­vä tyy­tyä osaa­ni. Per­heen kas­va­es­sa päi­vät täyt­tyi­vät mo­nen­lai­ses­ta to­hi­nas­ta. Sain sy­lii­ni ai­na uu­den pie­nen voi­ma­nan­ta­jan. Sil­ti vä­lis­sä koin ai­ko­ja, jol­loin voi­mat oli­vat to­del­la vä­his­sä. Hen­ki­ses­ti sai­raan isän hoi­ta­mi­nen ky­syi juu­ri hen­kis­tä jak­sa­mis­ta. Lap­si­per­heen työ­lääs­sä ar­jes­sa se oli voi­mia ky­sy­vä lisä. Muis­tan, mi­ten mo­nes­ti tun­sin mui­den äi­tien kes­kel­lä ul­ko­puo­li­suut­ta juu­ri sik­si, et­tä oma ar­ke­ni oli niin eri­lais­ta, en­kä ky­en­nyt avau­tu­maan sii­tä. Ker­ran­kin kuun­te­lin, kun joku va­lit­ti, mi­ten ar­ki jos­kus oli raas­ta­vaa, kun lap­set re­pi­vät joka suun­taan. Kuun­te­lin ja ajat­te­lin, et­tä minä jak­soin juu­ri las­ten vuok­si, nii­den äi­ti, äi­ti -huu­to­jen vuok­si. Sii­tä minä sain voi­maa, kun ve­din uni­sen lap­sen lä­hel­le­ni tai upo­tin ne­nä­ni pör­röi­seen hius­pal­jou­teen. Eni­ten sii­tä, kun sain ja­kaa ar­ke­ni sen ih­mi­sen kans­sa, joka tie­si mi­nun vä­sy­myk­se­ni.

Mi­nul­la ei ol­lut mah­dol­li­suut­ta kar­tut­taa cv-kan­si­o­ta­ni tai hank­kia tär­kei­tä op­pi­ar­vo­ja. En­kä koe ol­lee­ni ar­jen san­ka­ri. Tämä oli mi­nun elä­mää­ni, mi­nul­le tar­koi­tet­tua. Ei elä­mä voi ol­la­kaan pelk­kää help­poa myö­tä­rin­net­tä. Kun kat­soo ai­kaa taak­se­päin, löy­tyy pal­jon kii­tok­sen ai­het­ta. Yk­si niis­tä on se, et­tä pap­pa sai ai­ka­naan nuk­kua pois omas­sa sän­gys­sään, juu­ri niin kuin oli toi­vo­nut­kin. Nyt meil­lä on puo­li­son kans­sa mo­nes­ti ol­lut jo ti­lai­suus is­tua kah­den ruo­ka­pöy­däs­sä. Ja se osa, jota jos­kus ki­pui­li omal­le koh­dal­le vää­rä­nä ja epä­oi­keu­den­mu­kai­se­na, tun­tuu nyt omal­ta. Tai­vaan Isän an­ta­mal­ta.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
InkeriHeikkala

Eräs joulumuisto

24.12.2016 6.10
InkeriHeikkala

”Taivaassa minulla on sinut”

16.11.2016 6.45
InkeriHeikkala

Milloin aika haaveille?

13.10.2016 6.19
InkeriHeikkala

Anteeksi

5.9.2016 6.31
InkeriHeikkala

Suviseurat, iloa ja ahdistusta?

8.8.2016 6.42
InkeriHeikkala

Lähtöaika

18.7.2016 7.10
InkeriHeikkala

Polulla katsoo lähelle ja kauas

10.6.2016 6.32
InkeriHeikkala

Raadollisena

6.4.2016 6.30
InkeriHeikkala

Miksi minä?

12.3.2016 6.30
InkeriHeikkala

Rakas Taivaan Isä

9.2.2016 6.10
InkeriHeikkala

Höntsäystä ja vihreitä kuulia

4.1.2016 7.02
InkeriHeikkala

Anna valo matkalleni

8.12.2015 6.54
InkeriHeikkala

Vieläkin on mahdollisuus palata

10.11.2015 6.50
InkeriHeikkala

Mitä jää jäljelle?

12.10.2015 7.13
InkeriHeikkala

Kirjoita blogi

2.9.2015 5.30
InkeriHeikkala

Ihan perus

1.8.2015 6.14
InkeriHeikkala

Rukoilemisesta

10.7.2015 6.25
InkeriHeikkala

Ulkonäkökysymyksiä

6.6.2015 6.50
InkeriHeikkala

Kevät on pohjoisessakin

3.5.2015 6.06
InkeriHeikkala

Elämä, sana niin suuri

5.4.2015 6.13
InkeriHeikkala

Oksia, joihin voi tarttua

12.3.2015 6.48
InkeriHeikkala

Taakkojen alla voi kokea välittämistä

2.2.2015 6.23
InkeriHeikkala

Voinko luottaa?

9.1.2015 6.55
InkeriHeikkala

​Naurattaako?

8.12.2014 6.26
InkeriHeikkala

​Lyhyin askelin

29.10.2014 6.12
InkeriHeikkala

​Kynänjäljistä naurua ja kyyneleitä – tallenteita etsimässä

4.9.2014 6.30
InkeriHeikkala

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa?

7.8.2014 7.40
InkeriHeikkala

Nuorten iltakylät tuovat iloa mummoihmiselle

30.6.2014 8.23
InkeriHeikkala

Kaukana kotoa

31.5.2014 7.58
InkeriHeikkala

​Kevätaurinko paistaa ja paljastaa

1.5.2014 10.55
InkeriHeikkala

Säästä asiaa

28.3.2014 11.59
2.3.2024

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Ps. 25:8

Viikon kysymys