JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mitä meis­tä jää?

1.1.2019 6.43

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190101064300

Vuo­den­vaih­tees­sa yri­tyk­sis­sä teh­dään in­ven­taa­ri­o­ta. Va­ras­ton tuot­teet käy­dään läpi ja ar­vi­oi­daan yri­tyk­sen omai­suu­den ar­vo. Puu­ha on tut­tua lap­suu­des­ta­ni. äi­dil­lä­ni oli ki­os­ki, jon­ne me lap­set­kin uu­den­vuo­de­naat­to­na lin­noit­tau­duim­me äi­tiä aut­ta­maan tuot­tei­den las­ke­mi­ses­sa. Usein oli ko­vat pak­ka­set ja sor­mia pa­le­li ha­ta­ras­sa ki­os­ki­ra­ken­nuk­ses­sa.

Elä­mäs­sä­kin voi ol­la tar­ve teh­dä in­ven­taa­ri­o­ta. Ih­mi­nen ar­vi­oi ku­lu­nut­ta ai­kaa ja te­kee ar­vi­o­ta, mikä meni hy­vin, mikä huo­nos­ti. Usein täl­lai­nen ti­lan­ne ajoit­tuu vuo­den­vaih­tee­seen tai jon­kin uu­den al­kuun. En ole kos­kaan pi­tä­nyt vuo­den­vaih­tees­ta ja uu­den­vuo­den­vas­taa­not­ta­jai­sis­ta, eh­kä juu­ri in­ven­taa­ri­oa­ja­tuk­sen vuok­si. Ei ole help­poa aja­tel­la aloit­ta­van­sa uut­ta elä­män­vai­het­ta tai pyr­kiä muut­tu­maan pa­rem­mak­si ih­mi­sek­si.

In­ven­taa­rio voi ol­la hy­vin konk­reet­tis­ta­kin. Olen miet­ti­nyt jo use­am­man vuo­den ta­va­roi­de­ni lop­pu­si­joi­tus­ta. Se joh­tuu elä­kei­än lä­hes­ty­mi­ses­tä. Olen lä­hi­vuo­si­na muut­ta­mas­sa ko­ti­seu­dul­le­ni ta­kai­sin. Muu­tos tie­tää asun­non myy­mis­tä. Sii­nä­pä pul­ma! Mi­ten jak­san sel­vit­tää ta­va­ra­röyk­ki­ös­tä­ni säi­lyt­tä­mi­sen ar­voi­set esi­neet. Sitä en­nen on saa­ta­va asun­to myy­tyä ja paik­ka, min­ne ta­va­ran­sa hyy­rää. Mi­ten help­poa oli­si jää­dä asu­maan tu­tuil­le si­joil­le. In­ven­taa­ri­o­ta ei tar­vit­si­si teh­dä. Se jäi­si ai­ka­naan jäl­keen­jää­neil­le.

Olen aloit­ta­nut ta­va­roi­den kar­toit­ta­mi­sen. Lä­hi­pii­ris­sä on kas­va­vaa nuo­ri­soa, joka tar­vit­see opis­ke­lu­kämp­pään­sä as­ti­oi­ta ja mui­ta tar­ve­ka­lu­ja. Po­jil­le ne näyt­tä­vät kel­paa­van, mut­ta tyt­tö­lap­set os­ta­vat mie­luum­min ta­va­ran­sa uu­te­na. Ta­va­roi­ta voi myy­dä kirp­pu­to­ril­la­kin, jos jak­saa ne hin­noi­tel­la. Tai voi ne kan­taa myös kier­rä­tys­kes­kuk­seen, UFF:lle tai Pu­nai­sen Ris­tin Kont­tiin. Luul­ta­vas­ti va­lit­sen jäl­kim­mäi­sen vaih­to­eh­don. Kier­rät­tä­mi­nen on luon­non kan­nal­ta kes­tä­vää toi­min­taa.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten mie­li­puu­haa­ni oli se­lail­la tori.fi-si­vu­ja ja kier­rel­lä van­ho­jen ta­va­roi­den kaup­po­ja. Oli hy­ker­ryt­tä­vää löy­tää van­ha, kau­nis tuo­li, pöy­tä tai as­tia. Nyt tuo aja­tus tun­tuu hul­lul­ta. Mi­hin ta­va­ra­pal­jou­den saa mah­tu­maan? Mitä kai­kil­la ko­ris­te-esi­neil­lä teen? Ei tar­vit­se kuin vil­kais­ta ko­dis­saan ym­pä­ril­leen, kun huo­maa hamst­raus­tai­pu­muk­sen­sa. Mo­nen­lai­sia kah­vi­kup­pe­ja­kin on pi­not­tu­na tyh­jän pant­ti­na kaa­pis­sa. Ar­jes­sa riit­tää yleen­sä muu­ta­ma kah­vi­kup­pi ja lau­ta­nen ja lasi.

Mitä van­hem­mak­si elän, sitä tur­hem­mal­ta ta­va­ra tun­tuu. Hä­vi­tä yk­si ta­va­ra kuu­kau­des­sa – tuo aja­tus hou­kut­taa. To­sin uut­ta tu­lee han­kit­tua vä­hin­tään sen yh­den ta­va­ran ver­ran.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten kon­ma­ri­tet­tiin. Nyt pu­hu­taan kuo­lin­sii­vouk­ses­ta. Niis­tä on kir­joi­tet­tu kir­jo­ja. Vuo­den 2018 tam­mi­kuus­sa ruot­sa­lai­nen elä­ke­läi­nen Mar­ga­re­ta Mag­nus­son jul­kai­si kir­jan Mitä jäl­keen jää – Tai­to teh­dä kuo­lin­sii­vous. Kuo­lin­sii­vous ei tun­nu mi­nus­ta lain­kaan pa­hal­ta sa­nal­ta tai aja­tuk­sel­ta. En tai­da ol­la aja­tuk­si­ne­ni yk­sin. Löy­dän it­se­ni haa­vei­le­mas­ta, et­tä kun vuo­ro­ni on siir­tyä ajas­ta iä­i­syy­teen, ke­nen­kään ei tar­vit­si­si näh­dä vai­vaa jää­mis­tö­ni lä­pi­käy­mi­ses­tä.

Luin jo­kin ai­ka sit­ten leh­des­tä ar­tik­ke­lin ja­pa­ni­lai­ses­ta käy­tän­nös­tä. Siel­lä on pal­jon yk­si­ne­lä­viä, ja tar­vi­taan am­mat­ti­lai­sia, jot­ka me­ne­vät vai­na­jan ko­tiin sii­vo­a­maan ja tyh­jen­tä­mään ko­din. Tuo tun­tuu kal­se­al­ta, mut­ta suun­ta saat­taa ol­la meil­lä sama. Yk­si­na­su­via on vuo­den 2016 ti­las­ton mu­kaan Suo­mes­sa yli mil­joo­na hen­ki­löä. Kai­kil­la ei ole lä­hei­siä su­ku­lai­sia, jot­ka suo­rit­tai­si­vat asun­non tyh­jen­tä­mi­sen tai jot­ka jak­sai­si­vat vai­vau­tua sii­hen puu­haan.

Tu­le­vaan elä­köi­ty­mi­see­ni ja sen myö­tä ta­pah­tu­vaan elä­män­muu­tok­seen liit­tyy ele­tyn elä­män ar­vi­oin­tia. Yk­si tär­keä ajan­jak­so, työ­e­lä­mä, lop­puu ja toi­nen al­kaa. Asuin­paik­ka vaih­tuu. Poh­din: Mitä olen saa­nut ai­kaan? On­ko työ­u­ra­ni ol­lut tär­keä muu­ten­kin kuin et­tä se on tuo­nut lei­pää pöy­tää­ni? Jää­kö mi­nus­ta jäl­keä? Jos­kus on vai­kea näh­dä, et­tä kai­kel­la on ol­lut tar­koi­tus.

Eräs oi­val­lus hel­pot­taa: Kun mat­ka­ni päät­tyy, voin jät­tää kai­ken, omai­suu­te­ni­kin, Tai­vaan Isän huo­maan. Mi­nun ei tar­vit­se­kaan teh­dä täy­del­lis­tä in­ven­taa­ri­o­ta.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Lem­pei­tä jää­hy­väi­siä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

En­si­hoi­toa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syk­sy­kö on, vai ke­vät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seu­ra­pen­kis­sä jäl­leen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ar­ki­sis­sa aja­tuk­sis­sa ko­ti­su­vi­seu­rois­sa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Tou­ko­kui­nen läk­si­äis­pu­he kol­le­goil­le­ni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pär­jäi­sim­me­kö vä­hem­mäl­lä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­sa­jan va­loa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etä­o­pon työ­päi­vä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avan­toon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huo­li muut­tui kii­tol­li­suu­dek­si

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Ek­syk­sis­sä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain as­kel toi­seen elä­mään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hy­väs­tit ke­säl­le

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Mi­ten sen lau­lu­tuo­ki­on kans­sa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Ke­sä­hel­sin­ki­läi­nen vuo­si­mal­lia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuo­ren opet­ta­jat­ta­ren pin­huu­si

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­nen sä­ve­lin – uut­ta CD:tä kuun­te­le­mas­sa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jää­dä­kö vai ei­kö jää­dä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syr­jäs­tä­kat­so­ja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Kuu­si

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hil­lit­ty­jä sä­vy­jä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kyt­kin luis­taa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syk­sys­sä soi elä­män hau­raus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Vir­taa­va vesi kut­suu mu­kaan­sa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yh­teis­tä lau­lua lau­la­mas­sa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pel­ko­ja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Ke­väis­tä le­vot­to­muut­ta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kii­tol­li­suus vah­vis­taa hy­vää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Ru­kous on lah­ja

27.12.2017 6.14
30.11.2020

Her­ra, osoi­ta mi­nul­le tie­si, ope­ta mi­nua kul­ke­maan pol­ku­ja­si. Oh­jaa mi­nut to­tuu­tee­si ja ope­ta mi­nua, sinä Ju­ma­la­ni, aut­ta­ja­ni! Si­nuun minä luo­tan ai­na. Ps. 25:4–5

Viikon kysymys