JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191022063800

Au­rin­ko pais­taa viis­tos­ti var­pui­hin. Pih­la­jan leh­det räis­ky­vät pu­nai­si­na, hors­man var­ret vi­vah­ta­vat orans­siin. Vä­rit tans­si­vat ke­pe­äs­ti vih­rei­den puo­lu­kan­leh­tien yl­lä, tai­vaan sini on kir­kas. Ti­ai­set par­vei­le­vat, py­räh­te­le­vät pi­ha­nur­mel­la le­vot­to­mi­na. Män­nyn­neu­las­ten kel­tai­set aal­lot vyö­ry­vät kos­te­al­la as­fal­til­la. Koi­vun sie­me­net täp­lit­tä­vät mul­taa kuin täh­det pak­kas­tai­vas­ta. Tie­dän, nyt joki vir­taa vah­va­na, mus­ta­na. Syk­syn luon­to te­kee mie­le­ni hai­ke­ak­si, on pääs­tä­vä ulos.

Pol­jen pyö­räl­lä mut­kais­ta van­haa tie­tä. Vil­ja on pui­tu, kor­ret sei­so­vat pel­loil­la suo­ris­sa ri­veis­sä kuin so­ti­laat it­se­näi­syys­päi­vän pa­raa­ti­kat­sel­muk­ses­sa. Kos­tea maa tuok­suu jää­hy­väi­sil­le. Haa­van leh­det ko­pi­se­vat pyö­rän ren­kai­den al­la. Las­ten kei­nut hei­lah­te­le­vat tyh­ji­nä hil­jai­ses­sa tuu­les­sa. Vaa­ral­ta avau­tuu ta­lo­jen vä­lis­tä hui­kai­se­va nä­ky­mä jo­ki­laak­soon. Kat­son lu­mot­tu­na mai­se­maa. Pel­lot lai­neh­ti­vat koh­ti vet­tä, pen­saat ja puut hil­lit­se­vät juok­sua. Ran­nal­la on säi­ly­nyt van­ha pu­nai­nen val­ko­kul­mai­nen talo. Se he­rät­tää mie­lee­ni nos­tal­gi­sia ku­via.

Tun­nen sy­vää kii­tol­li­suut­ta syk­sys­tä ja sii­tä, et­tä Luo­ja on an­ta­nut ky­vyn ko­kea kau­neut­ta. Vii­le­än ke­sän jäl­keen pel­kä­sin, mi­ten sel­vi­än pi­me­äs­tä vuo­de­na­jas­ta ja tal­ven pak­ka­sis­ta. Ke­sää ja läm­pöä ai­na odot­taa, sitä, et­tä ei pa­le­le vä­hil­lä­kään vaat­teil­la. Nyt huo­maan naut­ti­va­ni syk­syn vä­ri­lois­tos­ta. Tun­tuu, et­tä Ju­ma­la an­toi rus­kan, et­tä kes­täi­sim­me tal­ven. On on­ni, et­tä asum­me nel­jän vuo­de­na­jan maas­sa. Mar­ras­kuun los­kai­ses­ta­kin luon­nos­ta löy­tyy kau­nis­ta.

Las­keu­dun joen ran­taan. Telk­kä viil­tää ve­den pin­taa, kel­tai­set leh­det li­pu­vat mus­tal­la kal­vol­la. Ke­sän läm­pö liu­kuu luo­teis­tuu­len kai­na­loon. Tui­jo­tan ve­den lii­ket­tä. Sen mää­rä­tie­toi­nen kul­ku koh­ti mer­ta rau­hoit­taa. Jo­kin voi­ma imee vet­tä sy­vyyk­siin: pyör­re vaap­puu vir­ras­sa. Mie­tin ve­den voi­maa. Se tun­tuu vie­vän aja­tuk­set mu­ka­naan, pois tunk­kai­sis­ta luok­ka­huo­neis­ta, ään­ten myrs­kys­tä. Pois vaa­ti­muk­sis­ta, joi­ta en eh­kä ky­ke­ne enää täyt­tä­mään. Tar­vit­sen tä­män het­ken, jol­loin kel­lo ei mit­taa te­ke­mis­tä.

Vir­ta kään­tää ve­den me­no­suun­taan. Aja­tuk­set pa­laa­vat men­nee­seen ke­sään. Het­keen, jol­loin ka­jak­ki liu­kui su­la­neil­le ve­sil­le. Kesä oli edes­sä vas­ta suun­ni­tel­mi­na. Ai­kaa tun­tui ole­van edes­sä­päin pal­jon, vä­hem­män kui­ten­kin kuin te­ke­mis­tä. Yh­täk­kiä mo­net asi­at tun­tui­vat mah­dol­li­sil­ta.

En­sim­mäi­set ku­kat puh­ke­si­vat kuk­kaan: met­sä­täh­ti, ora­van­mar­ja, ke­tun­lei­pä. Ih­met­te­lin nii­tä, ihas­te­lin, niin kuin oli­sin ne en­sim­mäi­sen ker­ran näh­nyt. Me­si­an­ger­vo rie­haan­tui kuk­ki­maan reh­vak­kaas­ti. Sa­vos­sa opin tun­te­maan uu­sia kuk­kia: nur­mi­ko­hok­ki, si­pe­ri­an­si­ni­val­vat­ti, suo­hors­ma, jär­vi­sät­kin, ve­si­ta­tar. En ku­vi­tel­lut­kaan, et­tä muis­tai­sin nii­den ni­miä enää vuo­den pääs­tä. Kir­joi­tin ne muis­ti­la­pul­le kas­vi­kir­jan vä­liin.

Ko­e­tan, voin­ko ta­voit­taa ke­sän tun­nel­man. Nos­tan kat­see­ni män­nyn lat­voi­hin, si­ni­sel­le tai­vaal­le, pil­viin. En tun­ne mul­lan kos­te­aa tuok­sua, mä­tä­ne­vän ruo­hon vä­ke­vää le­mua. Tun­tuu, et­tä edes­sä on­kin va­loa ja läm­pöä. Au­rin­ko te­kee ke­sän.

Joen tyy­ni pin­ta on mus­ta. Ha­lu­ai­sin pu­lah­taa vii­le­ään ve­teen, mut­ta nyt ei ole ui­ma­pu­kua mu­ka­na. Koi­vun­leh­det ovat ke­rään­ty­neet tien lai­doil­le peh­meik­si ma­toik­si. Pot­kin nii­tä ha­jal­le. Kuu­luu peh­me­ää ka­hi­naa.

Koh­ta au­rin­ko on jo pai­nu­nut ho­ri­son­tin taak­se, on ai­ka kii­reh­tiä si­sään ja sy­tyt­tää ik­ku­nal­le lamp­pu. Sen ta­van opin Ruot­sin reis­sul­la.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys