JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171227061400

On­ko si­nul­la ys­tä­vää ja lä­heis­tä, joka ru­koi­lee kans­sa­si ja puo­les­ta­si? Mi­nul­la on, ja olen sii­tä kii­tol­li­nen. Toi­von si­nul­le­kin täl­lais­ta ys­tä­vää.

Jaam­me ys­tä­vä­ni kans­sa usein pu­he­li­mes­sa ja vies­teil­lä huo­li­am­me ja pel­ko­jam­me. Pyy­däm­me, et­tä saat­to­mies huo­kai­si­si asi­as­sa Ju­ma­lan puo­leen, ru­koi­li­si Ju­ma­lan apua. Van­han sa­nan­las­kun mu­kaan ja­et­tu taak­ka puo­lit­tuu. Se on tot­ta. Kun saan ker­toa ys­tä­väl­le­ni, mitä taak­ko­ja kan­nan, kuor­ma ke­ve­nee. Elä­män poh­ja­mu­dis­sa räm­pies­sä ei it­se ai­na jak­sa ru­koil­la, mut­ta voi luot­taa, et­tä ys­tä­vä muis­taa mi­nua.

Kun ru­koi­len, ha­lu­an li­sä­tä sii­hen sa­nat: Isä, ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si. Jos­kus te­kee ki­pe­ää, kun oma tah­to ja suun­ni­tel­mat ei­vät to­teu­du. Ju­ma­lan tah­to voi ol­la toi­nen. Mie­li rau­hoit­tuu, kun sen ym­mär­tää. Ju­ma­la tie­tää par­hai­ten, mikä on meil­le hy­väk­si.

Ru­kouk­sen si­säl­tö voi vaih­del­la. Se on kui­ten­kin ai­na sy­dä­men pu­het­ta Ju­ma­lal­le. Nuo­rem­pa­na jak­soin ris­tiä il­lal­la kä­te­ni ja pu­kea sa­noik­si aja­tuk­se­ni, huo­le­ni, ah­dis­tuk­se­ni, pyyn­tö­ni. Jos­kus kii­tok­sen­kin. Jos en sa­no­ja löy­tä­nyt, il­mai­sin pyyn­tö­ni Her­ran siu­nauk­sen tai Isä mei­dän ru­kouk­sen sa­noin. Ne si­säl­tä­vät kai­ken.

En­tä jos mi­nul­la ei oli­si ru­kouk­sen mah­dol­li­suut­ta? Mi­hin sil­loin luot­tai­sin, ke­nel­le pu­hui­sin huo­le­ni? Kuka kul­ki­si rin­nal­la­ni? En löy­dä it­ses­tä­ni sel­lais­ta vah­vuut­ta, jon­ka va­ras­sa pel­käs­tään us­kal­tai­sin tai edes ky­ke­ni­sin kul­ke­maan mat­kaa­ni.

Ru­kous kuu­luu olen­nai­ses­ti myös seu­ra­pu­hee­seen. Seu­ro­jen aluk­si hil­jen­ny­tään ru­kouk­seen. Koen, et­tä on pyhä het­ki, kun sa­nan­pal­ve­li­ja ris­tii kä­ten­sä Raa­ma­tun ää­res­sä ja pyy­tää, et­tä Ju­ma­la siu­nai­si seu­ram­me. Us­kon, et­tä ru­kous luo kuu­li­jal­le tur­val­li­sen mie­len ja vah­vis­taa pu­hu­jaa hä­nen teh­tä­väs­sään.

Vii­me ai­koi­na olen huo­man­nut, et­tä ru­kouk­se­ni on ku­tis­tu­nut huo­kauk­sek­si, kah­dek­si sa­nak­si: Ju­ma­la au­ta! Ju­ma­la var­je­le! Tai jos­kus kol­mek­si: Tai­vaan Isäl­le kii­tos! Kui­ten­kin koen, et­tä nämä sa­nat riit­tä­vät nyt. Saan luot­taa, et­tä Isä tie­tää pyyn­tö­ni ja tar­pee­ni en­nen kuin ne edes muo­tou­tu­vat mie­les­sä­ni.

Eh­kä ru­kouk­sen mer­ki­tys on­kin se, et­tä saa luot­ta­vai­sel­la lap­sen mie­lel­lä kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen. Oleel­lis­ta ei ole se, et­tä pyy­tää, vaan se, et­tä saa luot­taa. Ju­ma­lan hyvä tah­to koh­dal­lam­me to­teu­tuu, ru­koi­lem­me tai em­me.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
19.5.2022

Jeesus sanoo: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Joh. 13:34

Viikon kysymys