JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vain as­kel toi­seen elä­mään

26.11.2019 6.49

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191126064900

Val­mis­tau­dun työ­päi­vään, ja ra­dio on au­ki Ylen yk­kö­sen ka­na­val­la. Ha­vah­dun kuun­te­le­maan, kun eme­ri­tus­piis­pa Mat­ti Sih­vo­nen pu­huu. Hän ni­mit­täin ker­too erääs­tä hä­nel­le mer­kit­tä­väs­tä vir­res­tä.

Tuon vir­ren sa­nat ovat mi­nul­le­kin tär­ke­ät, py­säyt­tä­vät ja sy­väl­le pu­hut­te­le­vat. Vir­si on nu­me­ro 538. Eri­tyi­ses­ti nel­jän­nen sä­keis­tön sa­nat ovat vai­kut­ta­vat: ”Mua, Jee­sus, au­ta val­vo­maan / ja tätä ai­na muis­ta­maan: / On ly­hyt ih­mi­se­lä­mä ja iä­i­syys on lä­hel­lä. / Jo as­kel riit­tää siir­tä­mään tu­le­vaan, toi­seen elä­mään.”

Piis­pa Sih­vo­nen ker­too lau­la­neen­sa seit­se­män­vuo­ti­aa­na evak­ko­na py­hä­kou­lus­sa Kem­pe­lees­sä tuo­ta virt­tä. Kun Sih­vo­nen oli pa­laa­mas­sa juok­su­jal­kaa ma­ja­paik­kaan­sa, hän hyp­pä­si erään suu­ren pel­to-ojan yli. Sa­ma­nai­kai­ses­ti hä­nen mie­les­sään pyö­ri­vät äs­ken lau­le­tun vir­ren sa­nat ja hän miet­ti, et­tä to­del­la­ko siir­ty­mi­nen toi­seen elä­mään on vain yh­den as­ke­leen tai hy­pyn pääs­sä.

Sa­mal­la ta­voin aja­tus elä­män ja kuo­le­man hiuk­sen­hie­nos­ta ra­jas­ta saa mi­nut­kin ha­vah­tu­maan: olen­ko val­mis läh­te­mään. Tä­nään olen ter­ve ja hy­vä­voi­mai­nen, mut­ta huo­mi­ses­ta en tie­dä. Elä­mä voi päät­tyä ja päät­tyy­kin usein yl­lät­tä­en. Yl­lät­tä­vä kuo­le­ma tai nuo­ren ih­mi­sen pois­me­no py­säyt­tää mei­tä ih­mi­siä eri­tyi­ses­ti.

Elä­mäs­sä on ti­lan­tei­ta, jol­loin eri­lai­set tur­val­li­suus­ris­kit huo­let­ta­vat ja elä­män ra­jal­li­suus tu­lee lä­hel­le. Liuk­kaal­la ke­lil­lä lenk­keil­les­sä­ni mie­tin: en­tä jos kaa­dun ja lyön pää­ni. Olen työ­ni ta­kia pal­jon au­ton ra­tis­sa ja kyy­dis­sä. Päi­vit­täi­set edes­ta­kai­set mat­kat ovat yli 40 ki­lo­met­riä. Sen li­säk­si kul­jen vii­kon­lo­put yli sa­dan ki­lo­met­rin pääs­sä. Val­ta­tie, jota kul­jen, on hir­vi­a­lu­et­ta. Vä­lil­lä ih­met­te­len sitä, mi­ten hy­vin ja tur­val­li­ses­ti mat­kat ovat su­ju­neet. Ajo­tai­too­ni en voi luot­taa, en­kä ajo­ko­ke­muk­see­ni­kaan. Vie­lä ei ole ol­lut ai­ka läh­teä.

Kuin­ka us­kal­tai­sin il­man us­koa ot­taa seu­raa­van as­ke­leen, kun se voi ol­la vii­mei­nen, jon­ka jäl­keen al­kaa ian­kaik­ki­suus? Kuin­ka voi­sin ai­dos­ti iloi­ta, jos pi­täi­si pe­lä­tä kuo­le­maa? Kun saan elää va­lon lap­se­na, us­ko­vai­se­na, voin tur­val­li­sin mie­lin aja­tel­la myös kuo­le­maa.

Olin opis­ke­li­ja, kun elet­tiin hoi­to­ko­kous­ten ai­kaa. Sil­loin mie­tin mo­nes­ti us­koa: ovat­ko iä­i­syy­sa­si­a­ni kun­nos­sa Ju­ma­lan edes­sä. Oli vai­kea elää ta­val­lis­ta ar­kea, sei­soa bus­si­py­sä­kil­lä ja odot­taa bus­sin saa­pu­mis­ta, kuun­nel­la lu­en­nol­la ja lu­kea tent­tiin, kun kuo­le­ma pe­lot­ti. On­nek­si Ju­ma­la sai hoi­taa niin, et­tä tuo mie­len­ti­la ei jää­nyt py­sy­väk­si ja sain ym­mär­tää us­kon tuo­man va­pau­den ja tur­van.

Sil­loin kun on het­kiä, jol­loin pun­ta­roin, jak­san­ko us­koa, muis­tan nuo sa­nat: vain as­kel riit­tää siir­tä­mään, tu­le­vaan, toi­seen elä­mään. Kan­nat­taa to­del­la­kin us­koa ja ru­koil­la sitä, et­tä saa säi­lyä Ju­ma­lan lap­se­na. Kan­nat­taa ru­koil­la muil­le­kin us­ko­mi­sen ar­moa.

Nuo sa­nat ovat myös hy­vin loh­dul­li­set, kun elä­män taak­ka on ras­kas. Ne tuo­vat toi­voa pa­rem­mas­ta sil­loin, kun on mur­hei­ta, huo­lia ja ah­dis­tus­ta. Ju­ma­la kut­suu ajal­laan Tai­vaan ko­tiin, seu­raa­va het­ki voi ol­la se, joka siir­tää mi­nut toi­seen elä­mään.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Lem­pei­tä jää­hy­väi­siä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

En­si­hoi­toa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syk­sy­kö on, vai ke­vät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seu­ra­pen­kis­sä jäl­leen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ar­ki­sis­sa aja­tuk­sis­sa ko­ti­su­vi­seu­rois­sa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Tou­ko­kui­nen läk­si­äis­pu­he kol­le­goil­le­ni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pär­jäi­sim­me­kö vä­hem­mäl­lä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­sa­jan va­loa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etä­o­pon työ­päi­vä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avan­toon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huo­li muut­tui kii­tol­li­suu­dek­si

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Ek­syk­sis­sä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Hy­väs­tit ke­säl­le

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Mi­ten sen lau­lu­tuo­ki­on kans­sa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Ke­sä­hel­sin­ki­läi­nen vuo­si­mal­lia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuo­ren opet­ta­jat­ta­ren pin­huu­si

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­nen sä­ve­lin – uut­ta CD:tä kuun­te­le­mas­sa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jää­dä­kö vai ei­kö jää­dä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syr­jäs­tä­kat­so­ja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meis­tä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuu­si

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hil­lit­ty­jä sä­vy­jä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kyt­kin luis­taa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syk­sys­sä soi elä­män hau­raus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Vir­taa­va vesi kut­suu mu­kaan­sa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yh­teis­tä lau­lua lau­la­mas­sa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pel­ko­ja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Ke­väis­tä le­vot­to­muut­ta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kii­tol­li­suus vah­vis­taa hy­vää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Ru­kous on lah­ja

27.12.2017 6.14
30.11.2020

Her­ra, osoi­ta mi­nul­le tie­si, ope­ta mi­nua kul­ke­maan pol­ku­ja­si. Oh­jaa mi­nut to­tuu­tee­si ja ope­ta mi­nua, sinä Ju­ma­la­ni, aut­ta­ja­ni! Si­nuun minä luo­tan ai­na. Ps. 25:4–5

Viikon kysymys