JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190202065200

Avaan jul­kai­su­myyn­ti­ko­pin ik­ku­nat. Vä­keä saa­puu rau­ha­nyh­dis­tyk­sen etei­seen. Ken­kien tö­mi­nää, kat­se kier­tää au­laa, ta­kin kis­ko­mis­ta pääl­tä. Mi­nul­la on suo­jai­sa kop­pi tark­kail­la tu­li­joi­ta. Jot­kut sei­so­vat odot­ta­en, et­tä puo­li­so saa ase­tet­tua ta­kin nau­lak­koon. Pik­ku­lap­sia rii­su­taan haa­la­reis­ta. Toi­set kä­ve­le­vät mää­rä­tie­toi­ses­ti seu­ra­sa­lin puo­lel­le koh­ti tut­tua is­tu­ma­paik­kaa. Ty­töt par­vei­le­vat kat­sel­len ul­ko-ovel­le: joko po­ruk­ka al­kaa ol­la koos­sa ja val­mii­na mars­si­maan pe­rä­ka­naa seu­ra­penk­kiin. Pu­heen­so­ri­naa, ter­veh­dyk­siä. Jot­kut ter­veh­ti­vät mi­nu­a­kin nyö­kä­ten, kun kul­ke­vat myyn­ti­ko­pin luu­kun ohi nau­la­kol­le tai ves­saan. Koen ole­va­ni syr­jäs­tä­kat­so­ja luuk­ku­ni ta­ka­na.

– Tu­lit­han sinä, kuu­len pie­nen po­jan sa­no­van huo­jen­nus­ta ja iloa ää­nes­sään.

Mie­lee­ni syök­syy kir­pai­se­va yk­si­näi­syy­den tun­ne. Niin, on tär­ke­ää, et­tä meil­lä on ys­tä­viä, et­tä jak­sam­me tul­la seu­roi­hin.

Muis­tan ki­pe­ä­nä ko­ke­muk­se­na omas­ta nuo­ruu­des­ta­ni, kuin­ka koin ar­kuut­ta läh­teä seu­roi­hin, jos ei ol­lut var­muut­ta, löy­dän­kö siel­tä seu­raa. Pit­kään kul­jin­kin iso­sis­ko­ni mu­ka­na, pe­räs­sä, niin ei tar­vin­nut pe­lä­tä yk­sin jää­mis­tä. Ujos­te­lin ih­mi­siä, tun­to­sar­vet herk­ki­nä ais­tin, kuu­lun­ko jouk­koon. Olen luon­teel­ta­ni int­ro­vert­ti ja jos­kus rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­nan so­si­aa­li­suus tun­tuu vai­ke­al­ta. Tun­tuu, et­tä en osaa ol­la ren­to ja seu­ral­li­nen. Toi­sil­le se näyt­tää ole­van luon­tais­ta.

Opis­ke­lu­ai­koi­na Ou­lus­sa ar­kuus ko­ros­tui, kun rau­ha­nyh­dis­tys oli suu­ri. Sik­si kai ha­keu­duim­me­kin seu­ra­sa­liin va­ki­o­pai­koil­le, et­tä löy­sim­me hel­pom­min toi­sem­me. Po­ru­kas­ta löy­tyi tur­vaa. Pel­ko oli sama kuin nuo­rem­pa­na, saan­ko ol­la täl­lai­nen kuin olen, kel­paan­ko, osaan­ko. En muis­ta, osa­sin­ko sil­loin ru­koil­la ys­tä­vää, mut­ta on­nek­si nii­tä ai­na löy­tyi, niin et­tei ko­vin mo­nes­ti tar­vin­nut yk­sin läh­teä seu­ro­jen jäl­keen käm­pil­le.

Myö­hem­min ajat­te­lin, et­tä jos mi­nul­la oli­si puo­li­so ja per­he, ei tar­vit­si­si miet­tiä ke­nen vie­reen is­tui­sin seu­ra­penk­kiin. Mi­nut kut­sut­tai­siin use­am­min ky­lään, ei­kä tar­vit­si­si ko­kea sitä kur­juut­ta, mitä hil­jai­nen ja tyh­jä koti seu­ro­jen jäl­keen mer­kit­see. Van­hen­nut­tu­a­ni tuo ei on­nek­si ole enää ki­peä asia. Osaan ol­la yk­sin­kin ja hil­jaa.

Seu­rat päät­ty­vät ja seu­raan myyn­ti­ko­pin luu­kus­ta päin­vas­tais­ta lii­ket­tä. Tak­ke­ja ote­taan nau­la­kois­ta, pi­po­ja ve­de­tään pää­hän. Nuo­ret ke­räy­ty­vät ym­py­rään. Isät ja äi­dit jut­te­le­vat iloi­ses­ti kes­ke­nään, lap­set hyö­ri­vät ja­lois­sa. Ai­van sel­väs­ti sii­nä so­vi­taan, mi­hin men­nään ky­läi­le­mään. Minä en voi teh­dä asi­an eteen mi­tään, kos­ka sei­son la­si­vit­rii­nin ta­ka­na, eris­tyk­sis­sä muis­ta.

Sää­dyl­li­sen ajan pääs­tä ar­ve­len, et­tä os­ta­jia ei enää il­mes­ty ja sul­jen myyn­ti­ko­pin. Etei­ses­tä ovat mel­kein kaik­ki jo häi­py­neet. Il­ta on vie­lä nuo­ri ja oli­si mu­ka­va ko­koon­tua vie­lä jon­ne­kin. Kai­paan seu­raa yk­si­näi­ses­sä myyn­ti­ko­pis­sa eris­tyk­sis­sä olon jäl­keen. Joku ys­tä­vä­ni on vie­lä pai­kal­la ja ky­se­len, on­ko ku­kaan kut­su­nut ky­lään. Kaik­ki kuu­los­ta­vat kui­ten­kin ole­van niin vä­sy­nei­tä, et­tä ovat päät­tä­neet ve­täy­tyä ko­tei­hin­sa.

Nuo­ruu­des­ta tut­tu yk­sin jää­mi­sen tun­ne syök­syy mie­lee­ni: ko­tiin­ko yk­sin, pit­kä il­ta edes­sä, jää­kaa­pin hu­ri­naa kuun­nel­len? Pää­tän läh­teä äi­ti­ni luok­se hoi­to­ko­tiin. Sis­ko­ni on siel­lä myös käy­mäs­sä ja saan ja­kaa hä­nen kans­saan il­lan rii­pai­se­vat ko­ke­muk­set. Koh­ta veli lait­taa vies­tiä, voi­si­ko hän tul­la vai­mon­sa kans­sa ky­lään. Saan viet­tää elä­män­täy­tei­sen il­lan.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
19.5.2022

Jeesus sanoo: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Joh. 13:34

Viikon kysymys