JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180806064500

Tämä on ta­ri­na erääs­tä haa­vei­li­jas­ta ja hä­nen haa­vees­taan.

Haa­vei­li­ja on le­vo­ton. Hän pit­käs­tyy hel­pos­ti, jos tun­nit ovat lii­ak­si tois­ten­sa kal­tai­sia. Mai­se­maa täy­tyy vaih­taa. Hän et­sii kar­tois­ta uu­sia tei­tä ja ha­lu­aa kul­kea kau­ka­na val­ta­väy­lis­tä.

Si­ni­nen väri kar­tas­sa saa hä­net in­nos­tu­maan. Haa­vei­li­ja on ute­li­as: hän ha­lu­aa tut­kia saar­ten so­pu­kat, las­kea ran­to­jen ki­vet. Jäis­tä va­pau­tu­va vesi he­rät­tää kai­hon kau­kai­suuk­siin. Mus­ta joki kään­tää hä­nen kat­seen­sa si­sään­päin.

Haa­vei­li­ja unel­moi nu­kah­ta­mi­ses­ta yö­tuu­len su­hi­naan, he­rää­mi­ses­tä au­rin­gon­paah­tee­seen. Hän vai­puu miet­tei­siin­sä ve­den hil­jai­suu­des­sa, kes­kus­te­lee lai­nei­den lip­la­tuk­sen kans­sa. Hän ra­ken­tai­si vaik­ka it­se ka­noot­tin­sa, jos ei sitä muu­ten pys­ty hank­ki­maan.

Niin haa­vei­li­jan isä teki 1940-lu­vul­la. Ka­noot­ti oli teh­ty kan­kaas­ta! Ei hä­nen vai­mon­sa, Poh­jan­maan la­keuk­sien ui­ma­tai­do­ton kas­vat­ti, sitä ta­jun­nut en­nen kuin oli ka­noot­tiin jal­kan­sa as­tu­nut ja me­lon­ta­ret­kel­le läh­te­nyt. Isä kai haa­vei­li­jan ve­den sa­loi­hin sy­tyt­ti.

Haa­ve voi elää vuo­sia en­nen to­teu­tu­mis­taan.

Haa­vei­li­ja tut­kii kan­sa­no­pis­ton me­lon­ta­kurs­sie­si­tet­tä. Kurs­si on va­li­tet­ta­vas­ti täy­si. Hän ei luo­vu­ta, vaan soit­taa opis­tol­le ky­sy­äk­seen, ei­kö opet­ta­ja sit­ten­kin ot­tai­si in­no­kas­ta opis­ke­li­jaa yli­mää­räi­sel­le pai­kal­le. Ei hän­tä ote­ta, kurs­seil­la on pi­det­tä­vä huo­li tur­val­li­suus­mää­räyk­sis­tä. Pu­he­lin vai­puu haa­vei­li­jan sy­liin.

Koit­taa ke­vät, kuu­me nou­see. Haa­vei­li­ja et­sii jäl­leen me­lon­ta­kurs­se­ja. Sel­lai­nen löy­tyy, mut­ta se on vii­kon­lop­pu­na, jol­loin hän ei pää­se. Taas­ko toi­ve pa­ke­nee teil­len­sä? Haa­vei­li­ja van­noo it­sel­leen, et­tä kai­kes­ta huo­li­mat­ta hän hank­kii ka­ja­kin tu­le­va­na ke­sä­nä, vaik­ka ei ole pe­reh­dy­tys­tä la­jiin ei­kä vä­li­nei­siin vie­lä saa­nut­kaan. On jo ikää, ja on ai­ka to­teut­taa unel­mi­aan. Vir­taa­va vesi kut­suu hän­tä mu­kaan­sa.

Unel­man to­teu­tu­mi­nen on hi­das­ta, vai­ke­aa. Ka­jak­ki­kau­pat ovat kau­ka­na Ete­lä-Suo­mes­sa. Haa­vei­li­ja ti­laa tuo­te­lu­et­te­lon liik­kees­tä. Ke­sä­kuu­mal­la ai­vot kie­hu­vat, kun hän tut­kii ka­jak­kien omi­nai­suuk­sia. Hin­nan­kin pi­täi­si ol­la koh­dal­laan. Pyör­ryt­tää. Naa­pu­rin tyt­tö lai­naa Me­lo­ja-leh­ti­ään, ker­too mat­kois­taan ja an­taa ar­vok­kai­ta neu­vo­ja.

Haa­vei­li­jal­le tu­lee vii­mein ti­lai­suus käy­dä muu­ta­mas­sa me­lon­ta­vä­li­nei­tä myy­väs­sä kau­pas­sa pää­kau­pun­ki­seu­dul­la, mut­ta ei vie­lä osaa niis­tä so­pi­vaa kul­ku­vä­li­net­tä va­li­ta. Tie­to kyl­lä­kin li­sään­tyy. Ja in­nos­tus.

Tu­lee ke­sä­lo­ma­mat­ka Ete­lä-Sa­voon. Mök­kiin on ase­tut­tu ja al­kaa pai­kal­lis­ten mat­kai­lu­e­sit­tei­den tut­ki­mi­nen. Lä­hei­ses­sä me­lon­ta­kes­kuk­ses­sa jär­jes­te­tään muu­ta­man tun­nin me­lon­ta­kurs­se­ja! Haa­ve al­kaa konk­re­ti­soi­tua, se muut­tuu suun­ni­tel­mak­si. Pai­kat va­ra­taan, eväät teh­dään, rep­pu pa­ka­taan.

On kuu­ma päi­vä. Me­lon­ta­kes­kus ku­hi­see ih­mi­siä ja jär­vi ve­nei­tä. Sin­ne se­kaan haa­vei­li­ja pui­kah­taa op­paan­sa kans­sa.

Sai­maa kei­nuu al­la, au­rin­ko paah­taa pääl­lä, vesi kim­mel­tää. Oi­kea ote me­laan löy­tyy, pon­te­va kä­den ojen­nus ve­tää ka­ja­kin vauh­tiin. Pois ve­ne­väy­läl­tä, edes­sä ovat sok­ke­loi­set saa­ret, kor­vis­sa op­paan neu­vot. On ke­sän hie­no het­ki, yh­tä ve­den kans­sa!

Kol­men tun­nin me­lon­nan, eväs­te­lyn ja uin­ti­len­kin jäl­keen ra­kot kä­sis­sä tun­tu­vat il­keil­tä. Hiki va­luu, au­rin­gon kilo pa­kot­taa sil­miä. Ran­nas­sa pi­de­tään vie­lä pe­las­tau­tu­mis­har­joi­tuk­set. Kyl­lä, me­lon­ta on haa­vei­li­jan laji!

Vie­lä ei ole omaa ka­jak­kia, mut­ta mie­lei­nen mal­li on eh­kä jo löy­ty­nyt. Tu­lee syk­sy ja taas mat­ka Ete­lä-Suo­meen ka­jak­ki­kaup­paan. Odo­tus kip­ris­tää ma­has­sa, nyt­kö? Ajan­koh­ta on vää­rä; syk­syl­lä va­li­koi­mat ovat ole­mat­to­mat. Yh­tä merk­kiä aloit­te­li­ja kui­ten­kin saa sa­tees­sa ko­keil­la. Tuk­ka mär­kä­nä ko­kei­li­ja pa­laa ran­taan. Ka­jak­ki on lii­an iso kool­taan. Haa­ve va­luu jäl­leen vii­le­ne­viin ve­siin, odot­ta­maan koi­vu­jen puh­ke­a­mis­ta sil­mui­hin. Tou­ko­kuus­sa.

Lä­hei­nen joki peit­tyy jää­hän. Jos­kus kat­se kar­kaa jo­el­le – joko jäät su­la­vat? Aloit­te­li­ja lyö suun­ni­tel­man luk­koon: tou­ko­kuus­sa taas ete­lään ja kur­kis­ta­maan me­lon­ta­kau­pan va­li­koi­maan. Joko ke­vääl­lä haa­ve­ku­va te­rä­vöi­tyy vaik­ka­pa lin­jak­kaak­si pu­nai­sek­si ka­ja­kik­si? Me­lo­jan ta­ri­na on kes­ken.

Tuos­ta haa­vees­ta on ku­lu­nut vuo­sia. Nyt mi­nul­la on ol­lut pu­nai­nen ka­jak­ki 12 vuot­ta. Joka kesä olen pa­lan­nut vii­kok­si eri puo­lil­le Sai­maa­ta elä­mään unel­maa­ni to­dek­si.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
19.5.2022

Jeesus sanoo: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Joh. 13:34

Viikon kysymys