JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Avan­toon

25.2.2020 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200225063000

Tal­sin ka­dul­la. Kat­se on maas­sa. Aja­tuk­set pyö­ri­vät men­neen vii­kon asi­ois­sa. En näe vas­taan­tu­li­joi­ta, vain omat vä­sy­neet aja­tuk­se­ni.

Kään­nyn ran­ta­po­lul­le. Kuu­sen ok­sat ovat pit­kät, ras­kaat. Nos­tan kat­see­ni, vil­kai­sen jo­el­le. Avan­to on mus­ta ja laa­ja. Vesi kut­suu ui­maan, joki on tyy­ni. On­nen tun­ne nou­see sy­väl­tä, rau­hoi­tun.

Pu­ku­huo­nees­sa ei on­nek­si ole mui­ta, saan yk­sin kuun­nel­la il­mas­toin­ti­lait­teen hu­ri­naa. Ve­täi­sen ui­ma­pu­vun pääl­le, tos­sut jal­kaan ja las­keu­dun avan­toon. Vesi tun­tuu kyl­mäl­le, ai­vot on vään­net­tä­vä nol­lil­le ja kes­ki­tyt­tä­vä vain ve­toi­hin. Yk­si, kak­si, kol­me. Teen noin kak­si­kym­men­tä ve­toa pai­kal­la­ni.

Ran­nal­la ole­vien ta­lo­jen va­lot ve­ny­vät jo­keen. Hen­gi­tyk­sen höy­ry ko­hoi­lee ke­pe­äs­ti ve­den pin­nal­la. Hil­jai­suus pu­ris­tuu ym­pä­ril­le­ni.

Ha­lu­ai­sin vii­pyä ve­des­sä kau­an. Har­mit­te­len ih­mi­sen osaa, ih­mis­ke­ho ei kau­an kes­tä pa­ri­as­teis­ta vet­tä. Oli­sin­pa kuik­ka, niin vesi oli­si eli­nym­pä­ris­tö­ni. Mut­ta ei voi mi­tään, en ole en­kä tule ve­si­lin­nuk­si. Nou­sen lai­tu­ril­le, kie­tai­sen la­ka­nan ym­pä­ril­le­ni.

Tämä on pa­ras het­ki! Ve­des­tä nous­tua ei ole yh­tään kyl­mä. Kat­sah­dan ym­pä­ril­le­ni. Ta­ju­an kirk­kaan täh­ti­tai­vaan. Pa­laan kop­piin, huo­ah­dan. Mie­li on tyy­ni, asi­at aset­tu­vat koh­dal­leen.

Avan­tou­in­ti va­paut­taa stres­si­hor­mo­ne­ja ve­ren­kier­toon, mut­ta se ei ly­hy­en kes­ton­sa vuok­si yli­kuor­mi­ta vaan an­taa ener­gi­aa. Eli­mis­tö käyt­tää hor­mo­nit puo­lus­tus­re­ak­ti­oon kyl­mää vas­taan, jol­loin hor­mo­ni­pi­toi­suu­det las­ke­vat ja stres­si lau­ke­aa.

Ei siis ih­me, et­tä avan­tou­in­ti ai­heut­taa riip­pu­vuut­ta. Ou­lu­lai­nen do­sent­ti Pirk­ko Hut­tu­nen on tut­ki­nut avan­tou­in­nin ja kyl­män fy­si­o­lo­gi­sia vai­ku­tuk­sia. Hä­nen mu­kaan­sa kyl­mä­al­tis­tus va­paut­taa ai­vo­li­säk­kees­tä bee­ta­en­dor­fii­nia, joka on ki­pua lie­vit­tä­vä yh­dis­te. Se ai­heut­taa myös mie­li­hy­vää ja voi jopa joh­taa riip­pu­vuu­den syn­tyyn.

Mitä nau­tit­ta­vaa on hip­siä kyl­mäs­tä vä­ris­ten jää­tä­väs­sä tuu­les­sa koh­ti avan­toa? Tai kun hen­gi­tys sal­pau­tuu ke­hon ja ve­den läm­pö­ti­la­e­ros­ta? Ei­kö kyl­mään ve­teen ja jäi­den se­kaan me­ne­mi­nen pe­lo­ta?

Nuo ky­sy­myk­set ovat tut­tu­ja, mut­ta sil­ti mus­ta vesi lu­mo­aa. Kah­den­kym­me­nen as­teen pak­ka­ses­sa vesi tun­tuu jopa läm­pi­mäl­tä. On vain huo­leh­dit­ta­va, et­tä uin­nin jäl­keen ei tule vilu.

Mi­nul­le avan­tou­in­nis­sa on mer­ki­tyk­sel­lis­tä myös ym­pä­röi­vä luon­to. Tämä on tär­ke­ää mo­nil­le muil­le­kin ui­ma­reil­le. Asi­aa on sel­vit­tä­nyt Sini Sa­ren pro gradu -tut­kiel­mas­saan.

Sa­re­nin haas­tat­te­le­mat avan­tou­i­ma­rit seu­ra­si­vat muun mu­as­sa sään ja vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lua ja ku­vai­li­vat ui­mi­sen tuo­van kii­reet­tö­myy­den, it­sen­sä voit­ta­mi­sen sekä stres­sin vä­he­ne­mi­sen tun­tei­ta. Myös hil­jen­ty­mi­sen ja rau­hoit­tu­mi­sen ko­ke­muk­set oli­vat tär­kei­tä.

Aloi­tin avan­tou­in­nin syk­syl­lä 1996. Ta­ka­na oli sa­tei­nen ja vii­leä kesä, mut­ta elo­kuus­sa tu­li­vat yl­lät­tä­en ke­säi­set il­mat. Ve­det läm­pe­ni­vät vie­lä ui­ma­kel­poi­sik­si. Jat­koin uin­tia pit­kin syk­syä ja yh­täk­kiä oli­kin mar­ras­kuu ja kyl­mät ve­det. Oli teh­tä­vä pää­tös.

Mi­nul­la oli jo­kin ter­vey­sin­toi­lu­kau­si me­neil­lään, ja olin otol­lis­ta maa­pe­rää tart­tu­maan tut­ta­va­ni hou­kut­te­le­ma­na avan­tou­in­nin kouk­kuun. En ole mi­ten­kään läm­min­ve­ri­nen ih­mi­nen, jo­ten kyl­mä vesi ei tun­nu ko­vin hou­kut­te­le­val­ta asi­al­ta. Kui­ten­kin in­nos­tuin ko­kei­le­maan avan­tou­in­tia. Jäin kouk­kuun niin kuin mo­net muut.

On ih­meel­lis­tä, mi­ten kyl­mä vesi kar­kot­taa muun, on vain kä­sil­lä ole­va het­ki. Jo­ta­kin ve­teen jää tai tart­tuu mu­kaan, kos­ka siel­tä nous­tua on au­tu­aal­li­nen olo. Hy­vän olon hor­mo­nit myrs­ky­ä­vät, kat­se kir­kas­tuu. Elä­mäs­tä ta­ju­aa oleel­li­sen.

LÄH­TEET:

Hei­ku­ra, P., Hut­tu­nen, P., Kin­nu­nen, T. 2000. Hyi­nen hur­mio – avan­tou­i­ma­rin kä­si­kir­ja. Hel­sin­ki: Edi­ta

Sa­ren, Sini 2004: Ei­hän se oo kuin vet­tä – Ka­jaa­ni­lai­set avan­tou­i­ma­rit. Pro Gradu –tut­kiel­ma. Hel­sin­gin yli­o­pis­to, Hu­ma­nis­ti­nen tie­de­kun­ta.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Etä­o­pon työ­päi­vä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Kun huo­li muut­tui kii­tol­li­suu­dek­si

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Ek­syk­sis­sä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain as­kel toi­seen elä­mään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hy­väs­tit ke­säl­le

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Mi­ten sen lau­lu­tuo­ki­on kans­sa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Ke­sä­hel­sin­ki­läi­nen vuo­si­mal­lia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuo­ren opet­ta­jat­ta­ren pin­huu­si

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­nen sä­ve­lin – uut­ta CD:tä kuun­te­le­mas­sa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jää­dä­kö vai ei­kö jää­dä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syr­jäs­tä­kat­so­ja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meis­tä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuu­si

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hil­lit­ty­jä sä­vy­jä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kyt­kin luis­taa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syk­sys­sä soi elä­män hau­raus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Vir­taa­va vesi kut­suu mu­kaan­sa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yh­teis­tä lau­lua lau­la­mas­sa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pel­ko­ja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Ke­väis­tä le­vot­to­muut­ta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kii­tol­li­suus vah­vis­taa hy­vää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Ru­kous on lah­ja

27.12.2017 6.14
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys