JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kytkin luistaa

28.9.2018 6.56

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180928065600

Tras­se­li­se­pin mopo- ja au­ton­ras­suu­muis­to­ja lu­kies­sa­ni nou­si­vat mie­lee­ni mo­net nuo­ruu­den reis­sut, joi­ta teh­tiin eri­näi­sil­lä ro­mu­au­toil­la. Mi­nun isä­ni ni­mit­täin oli var­si­nai­nen re­mont­ti­reis­ka tai pi­kem­min­kin au­to­au­lis. Meil­lä ei ol­lut kos­kaan mui­ta kuin ro­mu­au­to­ja. Isä os­ti van­ho­ja au­to­ja, jot­ka hän sit­ten kun­nos­ti enem­män tai vä­hem­män ajo­kun­toi­sik­si.

Au­tot oli­vat yh­tä poik­keus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta Si­ti­koi­ta. En­sim­mäi­nen au­to per­hees­säm­me oli ni­mit­täin Pösö. Lie­kö isä vie­lä kuus­kyt­lu­vul­la kuul­lut­kaan ylel­li­sen kuu­lois­ta sa­naa Cit­ro­en? Mut­ta sit­ten hä­net hur­ma­si Si­ti­koi­den let­keä lii­to hyd­rau­li­sen jou­si­tuk­sen pääl­lä ja yh­tei­se­lä­mä au­to­mer­kin kans­sa al­koi.

Kiel­tä­mät­tä kyy­ti oli­kin hui­ke­aa. Muis­tan tun­teen, kun isä pai­noi kaa­sua ja sel­kä pai­nui su­loi­ses­ti peh­me­ään sel­kä­no­jaan. Kuo­pat yli­tet­tiin len­tä­en ei­kä kol­mel­la ren­kaal­la ajo­kaan mah­do­ton­ta ol­lut, jos yk­si ren­gas sat­tui puh­ke­a­maan. Maa­va­ran nos­to­mah­dol­li­suu­des­ta oli hyö­tyä mar­ja­met­säs­sä ja tut­ki­mus­mat­koil­la, kun lii­kut­tiin jos jon­kin­lai­sis­sa maas­tois­sa.

Kou­lu­a­joil­ta muis­tan ku­vi­on: isä kel­la­rin au­to­tal­lis­sa si­ti­kan kim­pus­sa. Ai­ka use­as­ti piti ol­la isän apu­na au­to­tal­lis­sa mil­loin kyt­kin­tä pai­na­mas­sa, mil­loin start­taa­mas­sa tai jo­ta­kin osaa kam­pe­a­mas­sa pai­koil­leen. Kel­la­ri pak­ka­si ole­maan se­kai­sin kam­pi­ak­se­lei­ta, ve­to­ni­ve­liä, öl­jy­ka­nis­te­rei­ta, työ­ka­lu­ja ja sun muu­ta ro­mua. Usein il­ma oli si­ni­se­nä pa­ko­kaa­sus­ta. Ar­vaat­te oi­kein, äi­ti ei ty­kän­nyt isän har­ras­tuk­ses­ta yh­tään. Mi­nä­kin näen vie­lä pai­na­jai­sia öl­jyn läi­kit­tä­mis­tä kel­la­rin­por­tais­ta, ben­sat­ras­se­leis­ta ja maa­lin­pärs­keis­tä sau­nan­lat­ti­al­la.

Par­haim­mil­laan isän vie­lä elä­es­sä Si­ti­koi­ta oli ton­til­lam­me var­maan vii­si kun­nos­tus­ta vaa­ti­vaa ja niin sa­no­tut ajo­kun­toi­set pääl­le. Ny­ky­ään tal­leis­sa on jäl­jel­lä kak­si Si­tik­kaa. Siel­lä ne le­pää­vät pö­lyn ja ro­mun hau­taa­mi­na et­si­mäs­sä lop­pu­si­joi­tus­paik­kaan­sa. Ne kuu­lu­vat vel­jel­le­ni, jon­ka ton­til­la puo­les­taan on ar­vi­ol­ta nel­jä ajo­kun­no­ton­ta si­tik­kaa.

Su­vi­seu­ra­reis­suun läh­tö tois­tui sa­man ku­vi­on mu­kaan. Moot­to­ri vins­sin ja tal­jo­jen kans­sa ylös ja uu­si ti­lal­le. Isä ja veli aher­si­vat myö­hään yö­hön au­ton kim­pus­sa, mut­ta kui­ten­kin jou­duim­me kuin var­kain kar­kaa­maan mat­kaan. Isän mie­les­tä au­toa oli­si vie­lä pi­tä­nyt ras­sa­ta, mut­ta meil­lä lap­sil­la oli jo kii­re läh­teä mat­kaan. Isä roik­kui vii­mei­seen as­ti au­ton rin­nal­la ja an­toi oh­jei­ta. Mut­ta mat­kaan pääs­tiin, en­kä muis­ta, et­tei­kö oli­si ta­kai­sin­kin tul­tu.

Kun sain ajo­kor­tin, läh­dim­me usein tyt­tö­po­ru­kal­la seu­ra­mat­koil­le. Erääs­sä Si­ti­kas­sa oli on­gel­mia kyt­ki­men kans­sa. Se pak­ka­si ta­ker­tu­maan. Liik­keel­le­läh­tö oli tök­säh­te­le­vää. No, isä ar­ve­li, et­tä jos kyt­kin­le­vyt voi­te­lee nau­ri­söl­jyl­lä, ta­ker­te­lu lak­kaa. Niin­hän sii­nä kä­vi­kin, mut­ta hom­ma kar­ka­si kä­sis­tä: kyt­kin al­koi luis­ta­maan. Mut­ta niin vain kär­ryl­lä teh­tiin jo­kin Kuu­sa­mon reis­su. Ylä­mäis­sä oli han­ka­laa, mut­ta pe­ril­le pääs­tiin ja ta­kai­sin­kin. Sen jäl­keen olen hy­vin ym­mär­tä­nyt tiel­lä edes­sä hi­das­te­le­via kus­ke­ja. Heil­lä voi kyt­kin luis­taa.

Tuos­sa sa­mai­ses­sa Si­ti­kas­sa oli myös sel­lai­nen vika, et­tei se tah­to­nut käyn­nis­tyä. Isä neu­voi kei­non. Piti lyö­dä va­sa­ran ja meis­se­lin avul­la tiet­tyä koh­taa moot­to­ris­sa, ja se aut­toi. Pi­ti­hän sitä Ro­va­nie­men nuor­ten­päi­vä­reis­sul­la jon­kin ker­ran ko­ne­pel­tiä au­koa, mut­ta sii­tä mat­ka ai­na jat­kui. Lie­kö ol­lut sa­mal­la reis­sul­la, kun ko­je­lau­ta al­koi kä­ry­ä­mään, mut­ta oli var­je­lus mat­kas­sa: au­to ei syt­ty­nyt tu­leen.

Mi­nul­la on me­nos­sa nyt seit­se­mäs oma au­to. Et­te var­maan ar­vaa, mitä merk­kiä? Oi­kein, ne ovat kaik­ki ol­leet Si­ti­koi­ta! Mut­ta ei­vät kyl­lä­kään ro­mu­sel­lai­sia. Sa­moin sis­ko­ni kaik­ki au­tot ovat ol­leet sa­maa la­jia. Et­tä tai­taa ol­la vah­vas­ti pe­riy­ty­vää sort­tia tuo si­ti­kis­mi.

Mah­taa­ko ny­ky­a­jan nuo­ril­la ol­la enää vas­taa­via seik­kai­lu­ja? Sää­li, jos ei ole. Nii­tä on ni­mit­täin mu­ka­va muis­tel­la näin van­hem­pa­na, vaik­ka en vie­lä kei­nu­tuo­lis­sa pal­ve­lu­ko­dis­sa kei­nut­te­le­kaan.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Juhlapäivän valintoja

20.12.2021 7.00
AulikkiPiirainen

Mittee se eläkeläesmuori voes toimittoo

28.12.2020 13.20
AulikkiPiirainen

Lempeitä jäähyväisiä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ensihoitoa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syksykö on, vai kevät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seurapenkissä jälleen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Arkisissa ajatuksissa kotisuviseuroissa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Toukokuinen läksiäispuhe kollegoilleni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pärjäisimmekö vähemmällä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pääsiäisajan valoa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etäopon työpäivä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avantoon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huoli muuttui kiitollisuudeksi

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Eksyksissä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain askel toiseen elämään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hyvästit kesälle

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syksyistä luontoa ja koskettavia hetkiä Ruotsin-matkalla

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Miten sen laulutuokion kanssa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pellon laidalla minäkin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Kesähelsinkiläinen vuosimallia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuoren opettajattaren pinhuusi

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pääsiäinen sävelin – uutta CD:tä kuuntelemassa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jäädäkö vai eikö jäädä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syrjästäkatsoja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meistä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuusi

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hillittyjä sävyjä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Syksyssä soi elämän hauraus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Virtaava vesi kutsuu mukaansa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yhteistä laulua laulamassa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pelkoja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Keväistä levottomuutta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Joulu on hiljaista hämärää, pääsiäinen kevyttä valoa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kiitollisuus vahvistaa hyvää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Ammatinvalinta, sattumaako?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Rukous on lahja

27.12.2017 6.14
19.5.2022

Jeesus sanoo: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Joh. 13:34

Viikon kysymys