JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kyt­kin luis­taa

28.9.2018 6.56

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180928065600

Tras­se­li­se­pin mopo- ja au­ton­ras­suu­muis­to­ja lu­kies­sa­ni nou­si­vat mie­lee­ni mo­net nuo­ruu­den reis­sut, joi­ta teh­tiin eri­näi­sil­lä ro­mu­au­toil­la. Mi­nun isä­ni ni­mit­täin oli var­si­nai­nen re­mont­ti­reis­ka tai pi­kem­min­kin au­to­au­lis. Meil­lä ei ol­lut kos­kaan mui­ta kuin ro­mu­au­to­ja. Isä os­ti van­ho­ja au­to­ja, jot­ka hän sit­ten kun­nos­ti enem­män tai vä­hem­män ajo­kun­toi­sik­si.

Au­tot oli­vat yh­tä poik­keus­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta Si­ti­koi­ta. En­sim­mäi­nen au­to per­hees­säm­me oli ni­mit­täin Pösö. Lie­kö isä vie­lä kuus­kyt­lu­vul­la kuul­lut­kaan ylel­li­sen kuu­lois­ta sa­naa Cit­ro­en? Mut­ta sit­ten hä­net hur­ma­si Si­ti­koi­den let­keä lii­to hyd­rau­li­sen jou­si­tuk­sen pääl­lä ja yh­tei­se­lä­mä au­to­mer­kin kans­sa al­koi.

Kiel­tä­mät­tä kyy­ti oli­kin hui­ke­aa. Muis­tan tun­teen, kun isä pai­noi kaa­sua ja sel­kä pai­nui su­loi­ses­ti peh­me­ään sel­kä­no­jaan. Kuo­pat yli­tet­tiin len­tä­en ei­kä kol­mel­la ren­kaal­la ajo­kaan mah­do­ton­ta ol­lut, jos yk­si ren­gas sat­tui puh­ke­a­maan. Maa­va­ran nos­to­mah­dol­li­suu­des­ta oli hyö­tyä mar­ja­met­säs­sä ja tut­ki­mus­mat­koil­la, kun lii­kut­tiin jos jon­kin­lai­sis­sa maas­tois­sa.

Kou­lu­a­joil­ta muis­tan ku­vi­on: isä kel­la­rin au­to­tal­lis­sa si­ti­kan kim­pus­sa. Ai­ka use­as­ti piti ol­la isän apu­na au­to­tal­lis­sa mil­loin kyt­kin­tä pai­na­mas­sa, mil­loin start­taa­mas­sa tai jo­ta­kin osaa kam­pe­a­mas­sa pai­koil­leen. Kel­la­ri pak­ka­si ole­maan se­kai­sin kam­pi­ak­se­lei­ta, ve­to­ni­ve­liä, öl­jy­ka­nis­te­rei­ta, työ­ka­lu­ja ja sun muu­ta ro­mua. Usein il­ma oli si­ni­se­nä pa­ko­kaa­sus­ta. Ar­vaat­te oi­kein, äi­ti ei ty­kän­nyt isän har­ras­tuk­ses­ta yh­tään. Mi­nä­kin näen vie­lä pai­na­jai­sia öl­jyn läi­kit­tä­mis­tä kel­la­rin­por­tais­ta, ben­sat­ras­se­leis­ta ja maa­lin­pärs­keis­tä sau­nan­lat­ti­al­la.

Par­haim­mil­laan isän vie­lä elä­es­sä Si­ti­koi­ta oli ton­til­lam­me var­maan vii­si kun­nos­tus­ta vaa­ti­vaa ja niin sa­no­tut ajo­kun­toi­set pääl­le. Ny­ky­ään tal­leis­sa on jäl­jel­lä kak­si Si­tik­kaa. Siel­lä ne le­pää­vät pö­lyn ja ro­mun hau­taa­mi­na et­si­mäs­sä lop­pu­si­joi­tus­paik­kaan­sa. Ne kuu­lu­vat vel­jel­le­ni, jon­ka ton­til­la puo­les­taan on ar­vi­ol­ta nel­jä ajo­kun­no­ton­ta si­tik­kaa.

Su­vi­seu­ra­reis­suun läh­tö tois­tui sa­man ku­vi­on mu­kaan. Moot­to­ri vins­sin ja tal­jo­jen kans­sa ylös ja uu­si ti­lal­le. Isä ja veli aher­si­vat myö­hään yö­hön au­ton kim­pus­sa, mut­ta kui­ten­kin jou­duim­me kuin var­kain kar­kaa­maan mat­kaan. Isän mie­les­tä au­toa oli­si vie­lä pi­tä­nyt ras­sa­ta, mut­ta meil­lä lap­sil­la oli jo kii­re läh­teä mat­kaan. Isä roik­kui vii­mei­seen as­ti au­ton rin­nal­la ja an­toi oh­jei­ta. Mut­ta mat­kaan pääs­tiin, en­kä muis­ta, et­tei­kö oli­si ta­kai­sin­kin tul­tu.

Kun sain ajo­kor­tin, läh­dim­me usein tyt­tö­po­ru­kal­la seu­ra­mat­koil­le. Erääs­sä Si­ti­kas­sa oli on­gel­mia kyt­ki­men kans­sa. Se pak­ka­si ta­ker­tu­maan. Liik­keel­le­läh­tö oli tök­säh­te­le­vää. No, isä ar­ve­li, et­tä jos kyt­kin­le­vyt voi­te­lee nau­ri­söl­jyl­lä, ta­ker­te­lu lak­kaa. Niin­hän sii­nä kä­vi­kin, mut­ta hom­ma kar­ka­si kä­sis­tä: kyt­kin al­koi luis­ta­maan. Mut­ta niin vain kär­ryl­lä teh­tiin jo­kin Kuu­sa­mon reis­su. Ylä­mäis­sä oli han­ka­laa, mut­ta pe­ril­le pääs­tiin ja ta­kai­sin­kin. Sen jäl­keen olen hy­vin ym­mär­tä­nyt tiel­lä edes­sä hi­das­te­le­via kus­ke­ja. Heil­lä voi kyt­kin luis­taa.

Tuos­sa sa­mai­ses­sa Si­ti­kas­sa oli myös sel­lai­nen vika, et­tei se tah­to­nut käyn­nis­tyä. Isä neu­voi kei­non. Piti lyö­dä va­sa­ran ja meis­se­lin avul­la tiet­tyä koh­taa moot­to­ris­sa, ja se aut­toi. Pi­ti­hän sitä Ro­va­nie­men nuor­ten­päi­vä­reis­sul­la jon­kin ker­ran ko­ne­pel­tiä au­koa, mut­ta sii­tä mat­ka ai­na jat­kui. Lie­kö ol­lut sa­mal­la reis­sul­la, kun ko­je­lau­ta al­koi kä­ry­ä­mään, mut­ta oli var­je­lus mat­kas­sa: au­to ei syt­ty­nyt tu­leen.

Mi­nul­la on me­nos­sa nyt seit­se­mäs oma au­to. Et­te var­maan ar­vaa, mitä merk­kiä? Oi­kein, ne ovat kaik­ki ol­leet Si­ti­koi­ta! Mut­ta ei­vät kyl­lä­kään ro­mu­sel­lai­sia. Sa­moin sis­ko­ni kaik­ki au­tot ovat ol­leet sa­maa la­jia. Et­tä tai­taa ol­la vah­vas­ti pe­riy­ty­vää sort­tia tuo si­ti­kis­mi.

Mah­taa­ko ny­ky­a­jan nuo­ril­la ol­la enää vas­taa­via seik­kai­lu­ja? Sää­li, jos ei ole. Nii­tä on ni­mit­täin mu­ka­va muis­tel­la näin van­hem­pa­na, vaik­ka en vie­lä kei­nu­tuo­lis­sa pal­ve­lu­ko­dis­sa kei­nut­te­le­kaan.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Lem­pei­tä jää­hy­väi­siä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

En­si­hoi­toa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syk­sy­kö on, vai ke­vät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seu­ra­pen­kis­sä jäl­leen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ar­ki­sis­sa aja­tuk­sis­sa ko­ti­su­vi­seu­rois­sa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Tou­ko­kui­nen läk­si­äis­pu­he kol­le­goil­le­ni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pär­jäi­sim­me­kö vä­hem­mäl­lä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­sa­jan va­loa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etä­o­pon työ­päi­vä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avan­toon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huo­li muut­tui kii­tol­li­suu­dek­si

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Ek­syk­sis­sä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain as­kel toi­seen elä­mään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hy­väs­tit ke­säl­le

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Mi­ten sen lau­lu­tuo­ki­on kans­sa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Ke­sä­hel­sin­ki­läi­nen vuo­si­mal­lia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuo­ren opet­ta­jat­ta­ren pin­huu­si

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­nen sä­ve­lin – uut­ta CD:tä kuun­te­le­mas­sa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jää­dä­kö vai ei­kö jää­dä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syr­jäs­tä­kat­so­ja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meis­tä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuu­si

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hil­lit­ty­jä sä­vy­jä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Syk­sys­sä soi elä­män hau­raus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Vir­taa­va vesi kut­suu mu­kaan­sa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yh­teis­tä lau­lua lau­la­mas­sa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pel­ko­ja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Ke­väis­tä le­vot­to­muut­ta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Kii­tol­li­suus vah­vis­taa hy­vää

3.3.2018 6.57
AulikkiPiirainen

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Ru­kous on lah­ja

27.12.2017 6.14
30.11.2020

Her­ra, osoi­ta mi­nul­le tie­si, ope­ta mi­nua kul­ke­maan pol­ku­ja­si. Oh­jaa mi­nut to­tuu­tee­si ja ope­ta mi­nua, sinä Ju­ma­la­ni, aut­ta­ja­ni! Si­nuun minä luo­tan ai­na. Ps. 25:4–5

Viikon kysymys