JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kii­tol­li­suus vah­vis­taa hy­vää

3.3.2018 6.57

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180303065700

Mis­sä isä vii­pyy? On­ko hän saa­nut jon­kin koh­tauk­sen, on­ko hän hal­vau­tu­nut? Py­säh­dyn taas kat­se­le­maan ik­ku­nas­ta tiel­le ja pi­hal­le, joko ku­ma­rai­sen mie­hen hah­mo nä­kyy. Vii­mein var­jo häi­väh­tää pi­ha­po­lul­la, tut­tu hah­mo, isä!

Isä­ni sai­ras­te­li ko­vas­ti vii­mei­si­nä elin­vuo­si­naan. Sy­dän oi­reh­ti ja hä­nel­le teh­tiin sy­dä­men ohi­tus­leik­kaus. Myö­hem­min kau­la­val­ti­mo ah­tau­tui, sitä puh­dis­tet­tiin, min­kä seu­rauk­se­na puh­ke­si epi­lep­sia. Ve­ri­suo­net tuk­keu­tui­vat myös pään alu­eel­la, tuli ve­ren­vuo­toa, ja suo­nia hoi­det­tiin. Isä sel­vi­si kai­kes­ta täs­tä, toi­pui ih­meel­li­sel­lä ta­val­la lä­hes en­nal­leen ja pa­la­si ko­tiin. Sil­loin opin ko­ke­maan kii­tol­li­suut­ta ja sen tuo­maa on­nen tun­net­ta.

Erään ker­ran, kun isä oli vie­ty am­bu­lans­sil­la Ka­jaa­nis­ta Ou­luun, ih­met­te­lin omaa re­ak­ti­o­ta­ni. Vaik­ka it­kin huol­ta­ni ja pel­ko­a­ni, koin on­nel­lis­ta tun­net­ta. Mik­si olin on­nel­li­nen, vaik­ka mi­nul­la oli huo­li isän ter­vey­des­tä ja en­nen kaik­kea sie­lun­ti­las­ta? Isä ei ol­lut us­ko­mas­sa. Oli­ko ti­lan­ne niin va­ka­va, et­tä ym­mär­sin, et­tei­vät ih­mis­voi­mat au­ta? Täy­tyi tur­vau­tua yk­sin Ju­ma­lan apuun, kuin lap­si.

Vuo­sia myö­hem­min tör­mä­sin Kai­sa Vuo­ri­sen ja Lot­ta Uu­si­ta­lo-Mal­mi­vaa­ran kir­jaan Huo­maa hyvä. Sil­loin ym­mär­sin, et­tä tuo tun­ne oli ol­lut kii­tol­li­suut­ta. Kir­jas­sa ku­va­taan kii­tol­li­suut­ta po­si­tii­vi­se­na tun­tee­na. Se vah­vis­taa hy­vää ja si­too ih­mi­siä yh­teen. Kii­tol­li­suus on sitä, et­tä ym­mär­tää, mitä hy­vää on saa­nut ih­mi­sil­tä ja elä­mäl­tä. Se li­sää on­nel­li­suut­ta ja vah­vis­taa ra­kas­te­tuk­si tu­le­mi­sen tun­net­ta. Kii­tol­li­nen ih­mi­nen pi­tää elä­mää lah­ja­na, ei it­ses­tään sel­vyy­te­nä. Hän on kii­tol­li­nen sii­tä, mitä on. Kii­tol­li­suus myös vä­hen­tää ah­dis­tus­ta ja ka­teu­den tun­net­ta.

Kii­tol­li­suut­ta voi ko­kea pie­nis­tä­kin asi­ois­ta ja eh­kä juu­ri niis­tä sitä kan­nat­taa­kin et­siä. Seu­raa­va ko­ke­mus on eh­kä hu­vit­ta­va, mut­ta mi­nul­le tot­ta. Vii­me ke­sä­nä mi­nul­la meni kor­va pa­has­ti tuk­koon. Ter­vey­den­hoi­ta­ja neu­voi os­ta­maan ap­tee­kis­ta kor­van­puh­dis­tu­sai­net­ta. Ti­put­te­lin sitä us­kol­li­ses­ti kor­va­käy­tä­vään, mut­ta ti­lan­ne vain pa­he­ni. Kun ase­tuin ma­kuul­le­ni, lump­sah­ti kor­va to­taa­li­ses­ti luk­koon. Oli han­ka­la ol­la pit­käl­lään ja unen­laa­tu kär­si. Ko­e­tin ti­put­taa kor­va­käy­tä­vään vet­tä­kin, mut­ta ei se ko­ti­kons­teil­la on­nis­tu­nut. Tätä jat­kui muu­ta­mia viik­ko­ja ja olin me­net­tää her­mo­ni, kun kor­va ei suos­tu­nut au­ke­a­maan. Vii­mein me­nin ter­veys­kes­kuk­seen kor­va­huuh­te­luun. Läm­min ve­si­suih­ku le­vi­si kor­va­käy­tä­vään, vaik­ku va­lui pois. Minä kuu­lin! Mon­ta viik­koa muis­tin päi­vit­täin kii­tol­li­se­na ter­vey­den­hoi­ta­jaa, joka sai vai­kun kor­vas­ta­ni pois.

Olen kova mu­reh­ti­maan lä­heis­te­ni asi­oi­ta ja elä­mää. Var­sin­kin yön elot­to­muu­des­sa huo­let vyö­ry­vät pääl­le, uni kar­kaa. Jos­kus olen ajau­tu­nut ah­dis­tuk­ses­sa­ni niin um­pi­ku­jaan, et­tei elä­mäs­sä­ni ole lain­kaan nä­ky­nyt hy­viä asi­oi­ta, vain pel­koa ja pi­meyt­tä. Mie­li on ol­lut pa­ko­tet­ta­va et­si­mään, mitä hy­vää mi­nul­la on. Vä­hi­tel­len po­si­tii­vi­sia asi­oi­ta on al­ka­nut löy­ty­mään. Kii­tol­li­suu­den ai­hei­den miet­ti­mi­nen on kään­tä­nyt aja­tuk­sia pois huo­lis­ta ja mur­heis­ta. Us­ko ja elä­mä tun­tu­vat suu­ril­ta Ju­ma­lan lah­joil­ta, eri­tyi­sil­tä kii­tok­sen ai­heil­ta.

Kii­tol­li­suut­ta ja si­ten myön­teis­tä tun­ne­ti­laa voi he­rä­tel­lä pi­tä­mäl­lä kii­tol­li­suus­päi­vä­kir­jaa tai yk­sin­ker­tai­sem­min il­lal­la vuo­tee­seen aset­tu­es­saan ru­kouk­sen ta­voin miet­tiä, mis­tä juu­ri tä­nään voi ol­la kii­tol­li­nen. Voi myös kir­joit­taa kii­tol­li­suus­kir­jeen tai -vies­tin ih­mi­sel­le, jota koh­taan tun­tee kii­tol­li­suut­ta.

Enää ei ole lä­hes kym­me­neen vuo­teen tar­vin­nut huo­leh­tia, tu­lee­ko isä ko­tiin. Hän on pääs­syt van­hurs­kas­ten le­poon, ja se on suu­ri kii­tol­li­suu­den ai­he.

Läh­de: Uu­si­ta­lo-Mal­mi­vaa­ra, L. & Vuo­ri­nen, K. (2017). Huo­maa hyvä.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
AulikkiPiirainen

Lem­pei­tä jää­hy­väi­siä

25.11.2020 6.00
AulikkiPiirainen

En­si­hoi­toa

28.10.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Syk­sy­kö on, vai ke­vät?

26.9.2020 6.15
AulikkiPiirainen

Seu­ra­pen­kis­sä jäl­leen

30.8.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Ar­ki­sis­sa aja­tuk­sis­sa ko­ti­su­vi­seu­rois­sa

18.7.2020 6.35
AulikkiPiirainen

Tou­ko­kui­nen läk­si­äis­pu­he kol­le­goil­le­ni

26.6.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Pär­jäi­sim­me­kö vä­hem­mäl­lä?

26.5.2020 6.20
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­sa­jan va­loa

2.5.2020 6.55
AulikkiPiirainen

Etä­o­pon työ­päi­vä

1.4.2020 6.00
AulikkiPiirainen

Avan­toon

25.2.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Kun huo­li muut­tui kii­tol­li­suu­dek­si

26.1.2020 6.30
AulikkiPiirainen

Ek­syk­sis­sä

21.12.2019 6.13
AulikkiPiirainen

Vain as­kel toi­seen elä­mään

26.11.2019 6.49
AulikkiPiirainen

Hy­väs­tit ke­säl­le

22.10.2019 6.38
AulikkiPiirainen

Syk­syis­tä luon­toa ja kos­ket­ta­via het­kiä Ruot­sin-mat­kal­la

28.9.2019 6.32
AulikkiPiirainen

Mi­ten sen lau­lu­tuo­ki­on kans­sa kävi?

26.8.2019 6.18
AulikkiPiirainen

Mikä yö!

27.7.2019 6.34
AulikkiPiirainen

Pel­lon lai­dal­la mi­nä­kin

25.6.2019 6.53
AulikkiPiirainen

Ke­sä­hel­sin­ki­läi­nen vuo­si­mal­lia 1979

30.5.2019 6.45
AulikkiPiirainen

Nuo­ren opet­ta­jat­ta­ren pin­huu­si

25.4.2019 6.15
AulikkiPiirainen

Pää­si­äi­nen sä­ve­lin – uut­ta CD:tä kuun­te­le­mas­sa

22.3.2019 6.29
AulikkiPiirainen

Jää­dä­kö vai ei­kö jää­dä?

8.3.2019 6.25
AulikkiPiirainen

Syr­jäs­tä­kat­so­ja

2.2.2019 6.52
AulikkiPiirainen

Mitä meis­tä jää?

1.1.2019 6.43
AulikkiPiirainen

Kuu­si

5.12.2018 6.16
AulikkiPiirainen

Hil­lit­ty­jä sä­vy­jä

3.11.2018 7.00
AulikkiPiirainen

Kyt­kin luis­taa

28.9.2018 6.56
AulikkiPiirainen

Syk­sys­sä soi elä­män hau­raus

24.8.2018 6.22
AulikkiPiirainen

Vir­taa­va vesi kut­suu mu­kaan­sa

6.8.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Yh­teis­tä lau­lua lau­la­mas­sa

10.7.2018 6.45
AulikkiPiirainen

Pel­ko­ja

10.6.2018 6.30
AulikkiPiirainen

Ke­väis­tä le­vot­to­muut­ta

5.5.2018 6.23
AulikkiPiirainen

Jou­lu on hil­jais­ta hä­mä­rää, pää­si­äi­nen ke­vyt­tä va­loa

31.3.2018 6.58
AulikkiPiirainen

Am­ma­tin­va­lin­ta, sat­tu­maa­ko?

4.2.2018 6.38
AulikkiPiirainen

Ru­kous on lah­ja

27.12.2017 6.14
30.11.2020

Her­ra, osoi­ta mi­nul­le tie­si, ope­ta mi­nua kul­ke­maan pol­ku­ja­si. Oh­jaa mi­nut to­tuu­tee­si ja ope­ta mi­nua, sinä Ju­ma­la­ni, aut­ta­ja­ni! Si­nuun minä luo­tan ai­na. Ps. 25:4–5

Viikon kysymys